0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Kun kerran tämä ketju nousi taas näkyville täällä foorumin kotimaisten sarjakuvien osastolla, innostuin lainaamaan Otsonipäiväkirjat Rikun kirjastosta. Ei valitettavasti hirveästi iskenyt. Tutkimustyön arjen tylsiä puolia ja niitä pieniä onnistumisen hetkiä tulee nähtyä ihan tarpeeksi omassa elämässä, sitä ei oikein sarjakuvana jaksa lukea. Tiedeosuuksista tuli mieleen hieman lapsille tarkoitetut "setä selittää [tieteellisen asian juurta jaksain]".Joku toinen tutkija tuossa aikaisemmin kertoi eläytyneensä, mutta minulle eläytyminen oli myös hieman hankalaa siina suhteessa että Paavo (tai Ed tai ketä näitä muita olikaan) ihmisenä taas jäi hieman piirteettömäksi.
Ymmärrän myös kritiikkisi tiedeosuuksien suhteen. Itsekään en innostu tuollaisista "setä selittää" -osuuksista ja yritin parhaani mukaan niitä vältellä, mutta sitten kun kävin kirjoittamaan tiedepätkiä, niin oli todella vaikea keksiä jotain viihdyttävämpää/soljuvampaa esitystapaa. Luennoinnista on nähtävästi vaikea oppia pois.
Myös hahmojen piirteettömyys oli (ainakin osittain) tietoinen valinta. Oma näkemykseni on, että vaikka tieteessäkin nostetaan joitakin tutkijoita toisten yläpuolelle, niin loppujen lopuksi yksilöillä ei ole niin suurta merkitystä. Historiasta löytyy useita esimerkkejä siitä miten sama asia on keksitty eri puolilla maailmaa suht samoihin aikoihin, joten uskon, että ajan ollessa kypsä useat ihmiset päätyvät tekemään samat oivallukset. Loppujen lopuksi tiede itsessään on tärkeämpää kuin sen tekijät, joten päädyin tekemään hahmoista vähäpiirteisiä, jotteivat he vie liikaa huomiota todelliselta päähenkilöltä. En myöskään pidä yksilökeskeisyydestä, jota nykyisin korostetaan liikaakin, joten päähenkilöistä tuli vähän sellaisia harmaita hiirulaisia. Vaikka itse olen asiaa näin pohdiskellutkin, niin se ei tietenkään tarkoita, että lähestymistapa olisi toimiva, ainakaan kaikille lukijoille.
Ehkäpä vähän sellaisena lohdullisempana palautteena, ne tietoiskut olisivat toimineet paremmin yläkoulu-ikäiselle minälle joka ei valmiiksi tietäisi miten julkaisuprosessit tai sähkömagnetismi tai ilmakehän satelliittihavainnointi (ainakin silleen yleisellä tasolla) toimii.
Tämä on ihan ymmärrettävä valinta kun sen noin selittää, mutta ehkä sitten suurempi fokus Paavon tekemisen sisältöön olisi voinut pitää jännitettä paremmin yllä (Paavo yrittää saada otsonimittauspaperia julkaistua, vol. 2., vertaisarvioijat eivät ymmärrä mistään mitään tai repivät tulokset riekaleiksi tai molempia).
Ilokseni voin nyt kertoa, että Luna Press Publishing julkaisee englanninkielisen käännöksen Otsonipäiväkirjoista!Luna Welcomes Finland: Tero Mielonen and Pentti Otsamo!
Vau! Onnittelut!
Englanninkielinen The Ozone Diary on päässyt British Fantasy Awards 2020 -kisassa niin sanotulle short listille, eli lyhyelle listalle parhaan sarjakuvan/sarjakuvaromaanin sarjassa. Lyhyeltä kuuden sarjakuvan listalta arvovaltainen jury valitsee voittajan.Lyhyelle listalle päässeet täällä.
Kova saavutus, ja kovaan seuraan on päästy!Best Comic / Graphic NovelJury: Hannah Barton, Jay Faulkner, Sarah Hale, Christopher Napier, Jessica Steiner2000AD, ed. Matt Smith (Rebellion)Basketful of Heads #1 – Joe Hill (DC)B.P.R.D. The Devil You Know, Vol. 3: Ragna Rok – Mike Mignola, Scott Allie, Laurence Campbell et al. (Dark Horse)DCeased #1-6 – Tom Taylor, Trevor Hairsine, Stefano Gaudiano et al. (DC)DIE – Kieron Gillen & Stephanie Hans (Image)The Ozone Diary – Pentti Otsamo & Tero Mielonen (Luna Press)