Dodiin. Nyt on Voro luettu ja vähän jännitti, että muuttuuko kokemus pettymykseksi, kun odotukset olivat selailun perusteella niin korkealla. Onneksi huoli oli turha. Voro oli vähintäänkin niin hyvä kun toivoin sen olevan!
Kuvituksesta näkee, että Kukkosella on taustaa animaation puolella: hahmot ovat tyylikkäitä, ilmekkäitä ja heidän liikkeissään on massaa ja vauhdin tuntua. En tiedä toimisiko sarjakuva väreissä vielä paremmin mutta mustavalkoisuus antoi sopivan synkän kuvan voron maailmasta.
Kukkosen luomat hahmot tuntuvat eläviltä, persoonallisilta ja kiinnostavilta. Murresanojen käyttö saa hahmojen repliikit kuulostamaan luontevammilta mutta joillain hahmoilla sanat vaihtuvat välillä yleiskielisiin vastineisiinsa. Mitätön juttu, mutta tulipa vain mieleen. Tarinassa on riittävästi vauhtia ja yllättäviä käänteitä. Vaikka tämänkin fantasiamaailman elementit ovat hyvin perinteisiä, pahimpiin kliseisiin ei sorruta ja meno tuntuu tuoreelta. Kotimaisista sarjakuvista Kätyrit lienee lähimpänä Voron sisältöä.
Jos tästä ei nuoret lukijat innostu, niin sitten ei mistään. Voisin myös veikata, että Vorolla on erittäin hyvät mahdollisuudet pokata tämän vuoden Sarjakuva-Finlandia.
Mutta tärkein lopuksi. Juttelin Vorosta erään sarjiskauppiaan kanssa ja hän kertoi erään nuoren pojan tulleen kirjan kanssa liikkeeseen ja kysyneen mistä saisi lisää samanlaista luettavaa. Sen suurempaa kehua ei voine teokselle antaa.