On tämä Marvel Unlimited melkoinen digijyrä.
Kun kerran luet Marvelia, ei kannata jättää vuositilausta tekemättä.
Kun kerran laitat vuositilauksen kiinni, niin ei kannata olla lukematta Marvelia.
Kun kerran ei ehdi lukea kaikkea Marveliakaan (="maksettua"), miksi enää lukisi mitään muuta kuin Marvelia.
Kummasti pääkoppa tulkitsee vuositilauksen "ilmaiseksi". Käänteisesti kilpailijoiden sarjakuvista maksaminen kääntyy "ylimääräiseksi" kustannukseksi.
Tässä on varmaan joku sellainen logiikka kuin lehtien julkaisemisessa tusinoittain. Taktiikalla varmistettiin, että fanien pennoset eivät eksyneet kilpailijoiden laariin.
Sovitettuna digiaikaan, lukijoiden median parissa kuluttama aika pyritään pitämään omassa palvelussa. Käytetään lihaksia markkinaosuuksien ottamiseen ja pitämiseen.
Hieman odottamaton havainto MU-kokemusten jäljiltä on, että palvelu on kaventanut paitsi sitä mitä sarjakuvaa luen myös supersankarisarjakuvaa (eli pelkäksi Marveliksi menee).
Tämä on melko ikävä, mutta yllä kuvatusta ajatusmallista johtuen helposti ymmärrettävä. Kun minulla jossain vaiheessa viime vuotta katosi kaikki kiinnostus Marvelin tekemisiin, niin tänä vuonna olen lukenut entistä kapeammin ja entistä keskittyneemmin Marvelia.
Olen kahlannut läpi tuttuja sankareita, lukenut uudestaan vanhoja juttuja – mutta nyt myös aiemmin yli hypättyjä numeroita ja sarjoja lukien – ja "sahannut" saman aikakauden juttuja.
Sahaamisella tarkoitan sitä, että luen tiettyyn pisteeseen yhtä sarjaa – vuoden, pari – ja palaan taakse päin lukeakseni toista julkaisua samaan pisteeseen.
Kun aikanaan olen ollut hyvin valikoiva sen suhteen, mitä olen lukenut niin nyt menee läpi mikä tahansa höttösarja. Ja niitähän löytyy.
Tällaisia kokemuksia palvelun käyttämisestä on myös muilla, kuten
tämän Forbes-artikkelin kirjoittajalla.