hdc lukee

[hdc]

Rosse, Sillantaus & Gylling - Naisen kanssa

Tämänkin ilmestymisestä on melkein 20 vuotta.
Jutuista, erityisesti näin kirjan mitalla, en nyt niin innostu mutta Rossen tapa kuvittaa sarjaa viehättää yhä.

[hdc]

Vehlmann & Gazzotti - Alone 4: The Red Cairns & 5: Eye of the Maelstrom

Tarinaa joukosta lapsia jotka eräänä aamuna huomaavat että kaikki muut ihmiset ovat kadonneet. Tai ainakin melkein kaikki, lisää (lapsia hekin) löytyy sieltä täältä.

Sarjassa viehätti se, että päähenkilöt ovat kuvattu lapsina eikä minään supersurvivalistipikkuaikuisina, ja lapsellista käytöstä tulee kyllä esiin...mutta kohderyhmä tietysti vähän mietitytti, näissä osissa väkivaltaa ja kauhuelementtejäkin on sen verran että ei tämä ihan koko perheen sarjakuvaa ole.
Muutenkin tarina vaeltaa jo aika outoihin suuntiin, palloja alkaa olla ilmassa sen verran että jonglöörin on syytä olla taitava...

Vehlmann & Gazzotti - Alone 6 & 7

Levottomammaksi menee, kutososassa ollaan jo varsin Kärpästen herra -tunnelmissa ja sieltä edetään Carnival of Soulsin ja zombie-leffojen suuntaan, ja seiskan lopussa tiputetaan taas uusi cliffhangeri osoittamaan uuteen suuntaan.

[hdc]

Sfar, Trondheim, Vermot-Desroches & Yoann - Dungeon Monstres 4: Night of the Ladykiller

Näidenkin lukemisesta on hetki, suurimman osan sarjasta olen jo lukenut, lähinnä Monstres- ja Parade-sarjaa jäljellä.

Ensimmäinen puolisko eli albumi Horuksesta, Alcibiadeesta ja Donjonin alkuvaiheista oli kiva, toisesta eli Ruckus at the Brewersista en niin innostunut, slapstickia muttei juuri muuta...

[hdc]

Keiji Nakazawa - Barefoot Gen 5&6

Normalisoituminen jatkuu, mutta kyllä tässäkin kurjuutta riittää, ja vihaisuus ottaa yhä suurempaa roolia.

Keiji Nakazawa - Barefoot Gen 7&8

Ja jatkuu, Korean sota alkaa ja kuolemankauppiaat ovat vauhdissa (ja nyt tämä on taas vähän ajankohtaisempi...)
Muuten pienet voitot ja suuret tappiot jatkuvat, yhteiskunnallinen kantaaottavuus sen kun lisääntyy. Tendenssikirjallisuuden ja saarnaamisen inhoajat eivät varmaan tätä sarjaa jaksa lukea.

[hdc]

Olivier Peru & Stephano Martino - Nosferatu 1: Si vis pacem

Ilmeisesti kaksiosaisen tarinan ensimmäinen albumi, muinainen vampyyri on herännyt taas aktiiviseksi ja tämän perään lähtee niin joukko muita vampyyreja että vampyyrien metsästäjiä.

Lukuisia eri ryhmittymiä ja henkilöitä toimimassa, ja näiden joukosta nousee esiin vain pari selvempää persoonallisuutta joten suuresta osasta ei aina niin pysy kärryillä että kuka on kuka, ja lisäksi mukaan lomitetaan historiallisia takaumia sen Nosferatun ja toisen vampyyrin joka haluaa hänet tappaa aiemmista vaiheista, joten lopputulos on hieman sekava, sellainen vähän kuivakka eurospefi jossa on tissejä ja verta (muttei niin että niillä mässäiltäisiin). Mutta kai sen seuraavankin osan voin lukea.

[hdc]

Achdé - Cowboyn oppipoika
Gerra, Pessis & Achdé - Daltonin sedät

Näitä Lucky Luken uusia post-Morris-seikkailuja tuli joskus luettua pari ensimmäistä, mutta myöhemmät ovat jääneet vaikka niitä on useampi tullut...
Cowboyn oppipoika oli ihan symppis, albumillinen yksisivuisia gageja Kid Luckysta, ei mitään erityistä mutta lukihan tämän (ja tykkäsin niistä pienistä triviapätkistä sivujen alalaidassa).
Daltonin sedät sen sijaan ei vakuuttanut yhtään, tämä oli ihan vaan älytön, tylsä ja väsynyt.

Pennac, Benacquista & Achdé - Yksinäinen ratsastaja

Lisää myöhempiä Lucky Lukeja, tämä olikin varsin hauska variaatio Dalton-seikkailuista, kun veljekset päättävätkin lähteä kukin omille teilleen...

[hdc]

Schwartz & Yann - Piko & Fantasio: Mustien uhrien herra

Tjaah. Aika mainioita ovat tätä edeltävät olleet mutta tämä nyt vähän jäi, sankarimme olivat sivuosissa ja juttu on jotenkin...antiklimaattinen.
Ihan hauskoja viittauksia Tinttiin tietysti.

[hdc]

Charlier & Giraud - Blueberryn nuoruus, Jenkki nimeltä Blueberry, Sininen ratsumies

Kolme albumillista Mike Blueberryn nuoruustarinoita, joissa Giraud oli vielä mukana, tämän jälkeen piirtäjä vaihtui...
Kun varsinaisessa sarjassa oli albumin tai useamman mittaisia tarinakaaria niin kunkin näiden albumien koostuminen kolmesta-neljästä lyhyemmästä tarinasta yllätti, vaikka niissä jatkumoa olikin...vähän tuntui että näitä oli tehty pieninä välipaloina isompien kokonaisuuksien välissä ja seassa.
Viihdyttäviä nämä toki olivat vaikka sankarimme yhdistelmä taitoa ja tuuria kävi ajoittain jo huvittavaksi.

[hdc]

Tom Gauld - Goliath

Varsin yksinkertaisen näköinen (semitikku-ukkoja viitteellisissä musta-valko-ruskeissa maisemissa) surumielinen tarina Daavidin ja Goljatin kohtaamiseen johtavista tapahtumista jälkimmäisen näkökulmasta.

Viehättävä teos, riisuttu tyyli vetää tämän eksistentialistisen draaman suuntaan.

Tom Gauld - Mooncop
Tässä on samaa linjaa kuin Goliathissa, kuvitus samaa tyyliä ja tarina melankolinen ja hiljainen tarina kuussa toimivan siirtokunnan poliisista...kun siirtokuntaa pikkuhiljaa ajetaan alas, väki lähtee eikä rikoksia tai muutakaan enää ole.

[hdc]

Akiko Higashimura - Princess Jellyfish 1

Englanniksi näitä vissiin julkaistaan vaan näinä tuplapaksuina niteinä.
Vähän tulee mieleen Genshiken kun kuvataan otakuyhteisöä ja ulkopuolista henkilöä joka yhteisöön tunkeutuu, tällä kertaa tosin kaikki otakut ovat jo vähän vanhempia naisia ja ulkopuolinen henkilö on ristiinpukeutuva mies.
Henkilöitä karrikoidaan ainakin tässä vaiheessa aika ankarasti mutta laajemmat juonikuviot ovat varsin kiinnostavasti kehittyviä ja draaman ja huumorin suhde on ollut hyvä...pitänee jatkaa seuraavan osan parissa.

Akiko Higashimura - Princess Jellyfish 2

Seuraava osa, ja päähenkilöä lukuunottamatta muut otakuyhteisön jäsenet olivat enemmän sivussa ja sen ulkopuolisen vässykkäveli taas enemmän esillä. Mutta viihdyttävästi tämä etenee otaku-shojo-linjalla.

[hdc]

Pennac, Benacquista & Achdé - Yksinäinen ratsastaja

Lisää myöhempiä Lucky Lukeja, tämä olikin varsin hauska variaatio Dalton-seikkailuista, kun veljekset päättävätkin lähteä kukin omille teilleen...

Pennac & Achdé - Lucky Luke kohtaa Pinkertonit

No tämä oli ihan ok, Luken siirtäminen syrjään on toki jo nähty aiemmin, Pinkertonin toimia ja arkistoja käsitellään tendenssityyliin ja hajanaisuutta oli myös mutta kyllähän tämän luki.
Ja sen jälkeen tarkisti Wikipediasta että Daltonin lainsuojattomista veljistä vanhin, Grat Dalton, syntyi muutama viikko Lincolnin virkaanastumisen jälkeen...

[hdc]

Matthew Sturges, Bill Willingham, Luca Rossi et al. - House of Mystery 1: Room & Boredom

Jahas, taas "majatalo maailmoiden välillä"-idea, jossa hyvin sekalainen joukko väkeä kokoontuu istumaan iltaa ja ajoittain kertomaan tarinoita (joita oli yksi joka numerossa eli tässä kokoelmassa viisi). Tällä kertaa fokus oli kuitenkin enemmän kehystarinassa, kyseisen talon tavasta päästää joitain henkilöitä kulkemaan edestakaisin omaan maailmaansa ja toisia pitämään pysyvästi paikassa, ja kun päähenkilö Fig onkin jälkimmäistä tyyppiä.
Tässä on kiinnostavia juttuja ja kivaa taidetta (niissä viidessä sisätarinassa on kussakin oma kuvittajansa) mutta kerronnassa on löperyyttä, niiden sisätarinoiden kohdalla pitää ihmetellä missä vaiheessa Bill Willingham on unohtanut mikä on tarina. Ja kehystarinassakaan en oikein ymmärtänyt mitä viimeisellä sivulla tapahtuu, onko tuo cliffhanger vai tapahtuiko jotain lopullista ja mitä.
No, tarpeeksi kiinnostaa että kai se seuraavakin osa pitää hakea, toivottavasti on edes kivan näköinen.

Matthew Sturges, Bill Willingham, Luca Rossi et al. - House of Mystery 2 &3

Tästä kehystarinasta en nyt oikein osaa sanoa mitään, se menee johonkin suuntaan tai ehkä ei. Mutta Willingham ryhtyi kirjoittamaan ihan kunnollisia sisätarinoita tässä, ja kuvittajina on hyvin monenlaista väkeä, ja kolmoskirjassa oleva lehti #13 on ihan sellainen vanhanajan House of Mystery -tyylinen (mukana myös Sergio Aragones kuten asiaan kuuluu).

[hdc]

Nico Tanigawa - No Matter How I Look at It, It's You Guys' Fault I'm Not Popular 1

Mangaa ja videopelejä fanittava koulutyttö huomaa aloitettuaan high schoolin että hän ei olekaan ollenkaan niin suosittu kuin kuvitteli olevansa tai esim. alemmalla kouluasteella (jolloin sentään kuusi poikaa sanoi hänelle jotain!), itse asiassa normaali kanssakäyminen tuntemattomien (eli lähes kaikkien) kanssa on hankalaa...
Huvituin, vaikka myötähäpeätasot vilkuttivatkin ajoittain punaisella. Huumorissa tästä tuli mieleen myös Tea Teen Mad Tea Partyt, japanilainen-koulutyttö-versiona.

Nico Tanigawa - No Matter How I Look at It, It's You Guys' Fault I'm Not Popular 2&3

Tarina jatkuu, myötähäpeätaso vetää yhä korkeilla tasoilla, joskin näissä osissa Tomoko ei ole enää ihan niin harhainen vaan ihan oikeasti tajuaa olevansa syrjäinen ja yksinäinen, mistä tulee lisää vakavuutta mukaan...ja siis myös hahmokehitystä siihen tyyliin että haluan nähdä miten tässä käy.

[hdc]

Brian Vaughan & Fiona Staples - Saga 1

Joo, olen maailman viimeinen henkilö joka ei ollut vielä tätä lukenut, varsinkin kun olen muuten Vaughanin teoksista diggaillut. Ja olihan tämä kiinnostava ja pitää jatkaa seuraavaan osaan.

Tai jokin aika sitten olin aloittanut tätä suomeksi mutta kuten ylempänä Cagen kohdalla mainitsin en oikein tykkää tämänlaisesta voimakkaasti puhekieleen nojaavasta tyylistä käännöksinä (jos tämä sarja olisi tehty Suomessa, koko dialogi ja kerronta olisi erilaista ja se olisi okei, mutta käännökset kuulostavat kovin helposti falskeilta...) joten piti saada alkukielinen.

Brian Vaughan & Fiona Staples - Saga 2&3

Tarina etenee. Mainio sekoitus hauskoja scifi-ideoita ja kliseitä ja niiden omanlaisia tulkintoja, ja tarina pidetään erinomaisen henkilökeskeisenä vaikka yhteydet myös laajempiin kuvioihin näkyvät ja liikuttavat tarinaa eteenpäin. Erinomaista avaruusoopperaa.

[hdc]

Bastien Vivès - A Taste of Chlorine

Teinipoika hoidattaa selkäongelmiaan uimalla, ensin haluttomasti mutta sitten säännöllisesti kun tapaa siellä tytön.
Miljöö tekee sarjasta erikoisen, uimarien anonyymius ja hiljaisuus ja toiminnan keskittyminen uimahalliin antaa kirjalle varsin epätodellisen tuntuisen luonteen, ja tarinakin jää hieman avoimeksi mysteeriksi.
Ihan kiinnostava mutta pidin aiemmin lukemastani Vivèsin toisesta kirjasta, Polinasta, enemmän.