hdc lukee

[hdc]

Cosey - Une maison de Frank L Wright

...ja muita rakkaustarinoita. Olen aiemmin kaksi Coseyn albumia lukenut (joista toinen se Glenat-Mikki) ja tämä on muiden tapaan aika viipyilevä, suuret tapahtumat ovat enemmän ruutujen välissä ja ulkopuolella mutta: ihmiset kohtaa, ja se on mahtavaa.

Kim Dong Hwa - Histoires de Kisaeng 1

Korealaisen Kim Dong Hwan tuotannosta diggailin kovasti englanniksi tullutta The Color of Earth -sarjaa, ja kun ranskaksi on tullut paljon lisää...lyhyttarinoiden Mal-Aimée oli varsin hyvä, mutta Les nourritures de l'âme ahistavan siirappinen. Nyt sitten eka osa sarjaa, joka taas kerran sijoittuu taas kerran menneisyyteen Korean maaseudulle, kaksi nuorta tyttöä tuodaan koulutettavaksi kisaengiksi (geishojen paikallinen vastine). Kai tätä pitää jatkaa, vaikka tässäkin maistuu jonkin verran siirappi...

[hdc]

Gazzotti & Tome - Soda 8: Tuez en paix

Sodaa olen lukenut muutaman osan satunnaisessa järjestyksessä, ja onhan se varsin hupi sarja (vaikka peruskoukku onkin aika absurdi varsinkin kun sitä jankataan joka albumissa)

Timothee Osterman - Football District

Fluide Glacialeja selaillessa Osterman on ollut niitä tekijöitä jotka ovat enemmän kiinnostaneet, piirrostyyli on rujoa mutta jutuistaan olen tykännyt. Ja tässä albumillinen huomioita amatöörijalkapalloilusta, groteskimpi/omaelämäkerrallisempi versio FC Palloseurasta...

Lewis Trondheim - Ordinateur mon ami
Sans Lapinot -albumeja, lyhyitä juttuja tietokoneista ja peleistä...ei mitenkään sarjan parempaa osastoa, se jatko-osa Cyberculturekin oli parempi.

Marc Wasterlain - Jeannette Pointu 11: Le monstre
Toisaalla jo mainitsin että olen kanssa Wasterlainin Pointuja lukenut. Kivaa käyttösarjakuvaa vaikkei nyt mieltäkääntäväksi kokemukseksi tulekaan, Pointu seikkailee ympäri maailmaa (ja sen ulkopuolella) ja ote on realistisempi kuin Pikolla tms ja usein mukana on idealistista valistamista todellisista uutisista (salametsästystä Afrikassa, Jugoslavian sota jne) mutta samalla fokus on vähän hakusessa...
Tämä albumi oli kuitenkin hyvä, aatteellinen mustavalkoisuusmittari vetää taas ylärajoilla mutta meno on kiitettävän synkkää (jossain määrin auki jää

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

trepanoidaanko

sankarittaremme...

Taiyou Matsumoto - Ping Pong 1
Ekan osan perusteella tää on yhdeltä kantilta niin perinteinen shonen-urheilusarja ettei mitään, ja toiselta kantilta tekijänä on Matsumoto (mm. Tekkonkinkreet, Sunny) joten kerronnassa ja hahmoissa on jo aistittavassa epätavallista syvyyttä, katsotaan miten sarja etenee.

Fred - Philemon 3: Le piano sauvage
Olin tämän kai joskus ikuisuus sitten lukenut suomeksi, en ole ihan varma. Jatkoa en ainakaan ole.

Tom Gauld - Baking With Kafka
Gauldista on ollut puhetta ketjussa aiemmin, jakaa mielipiteitä mutta omaan huumoritajuuni nämä infografiikan suuntaan osoittavat absurdit pikkujutut kyllä osuvat.

[hdc]

Jean Dytar - Florida

Dytarin tuotanto ei ole valtaisa, kymmenessä vuodessa on tullut kolme historiallista sarjakuvaromaania ja olen ne kaikki lukenut ja suosittelen muillekin: Le sourire des marionnettes kertoo hassassiineista, La vision de Bacchus renessanssimaalareista ja tämä Florida kolonisaatiosta 1500-luvulla.

Tai oikeasti tässä(kin) sekoitetaan paljon monenlaista teemaa, keskushenkilönä Jacques le Moyne de Morgues, joka osallistui epäonniseen kolonisaatioyritykseen Floridassa ja on nyt Englannissa, mutta kolonisaatiotarinan sivussa mukana on traumaattisten kokemusten käsittelyä ja sen vaikutusta elämään ja perhesuhteisiin, monien henkilöiden monenlaisia ambitioita, maailmanpolitiikan käänteitä kun Englanti alkaa kääntää huomiota kohti Pohjois-Amerikkaa ja sitä varten tarvitaan propagandaa, keinolla millä hyvänsä...joku tylsempi olisi tehnyt sarjan vain siitä mitä tapahtui Floridassa ja sekin olisi ollut jo hyvä sarjakuvaromaani, tämä nyt vielä parempi.

[hdc]

Alan Moore & Jim Baikie - Skizz
Mooren 2000AD-kaudelta, tästä voisi löytää yhtäläisyyksiä Halo Jonesiin eikä tietenkään kestä vertailua, mutta on tää silti ihan luettava: versioidaan ET (ihan nimeltä mainiten) mutta mooremaisesti 80-luvun Birminghamissa.
Olen mä sen jatko-osankin joskus ikuisuus sitten lukenut, sitä ei nyt ollut tässä.

Dodier - Jerome K Jerome Bloche 4: Passé recomposé
Luin joku aika sitten ekan Blochen, ja se oli, ihan kauniisti sanottuna, huono, mutta täällä toisessa ketjussa rohkaistiin kokeilemaan myöhempiä. Ja tämä nelososa oli jo varsin mallikas dekkari, vähän toi mieleen Boileau-Narcejacin...uskallan siis jatkaa sarjan parissa.

Achde & Jul - Lucky Luke: Un cow-boy à Paris
Hmm. Tämä on saanut tietysti ihan hyvin huomiota Ranskassa ja olihan siinä pari ihan huvittavaa irtovitsiä (Lucky Luken belgialaisuudesta) mutta eihän tässä siis mitään kunnollista tarinaa ollut.

Delaf & Dubuc - Nombrils 6: Un été trop mortel
Tästäkin sarjasta on ollut juttua toisaalla. Olen ekat albumit aiemmin lukenut englanniksi (nimellä Bellybuttons) ja joitain tätä myöhempiä juttuja Spirou-lehdestä (albumeja on tullut jo kahdeksan tai yhdeksän)...alun ryhmädynamiikka on laitettu uusiksi ja irtovitsien sijaan on kehitetty jatkuvaa juonta ja saippuaoopperaa (siinä määrin että sarjalle on tullut spin-off jossa tehdään taas yhden sivun gageja sillä alkuosien dynamiikalla), mutta kyllähän mä tästä yhä pidän.
Ensivilkaisulla tämä on epäilemättä yhä sarja josta Ei Saa Pitää mutta ennakkoluulojen sivuuttaminen on ollut hyvä juttu, oikeasti tämä on nyky-Spiroun parhaimmistoa.

Kim Dong Hwa - Histoires de Kisaeng 2&3
Sarjan jatko ja loppu, menneen Korean geisha-vastineista. Pysyi ihan mainiona vaikkei tekijänsä parhaimmistoa olekaan.
Tosin pohdin että mitäs tässä nyt siis lopulta tapahtuukaan ja kuinka tällainen tarina olisi muuten ihan mahdoton tehdä länsimaissa, edes historiallisessa kontekstissa (tarina seuraa siis kahden kisaeng-oppilaan kehitystä, nämä ovat lopussa ehkä 12-13-vuotiaita...)

[STD]

Planete BD arvioi uusimman Bloche-albumin. Tarina ja kuvitus, kummatkin sai täydet pisteet. Tuota ei usein tapahdu.

[ekku]

Planete BD arvioi uusimman Bloche-albumin. Tarina ja kuvitus, kummatkin sai täydet pisteet. Tuota ei usein tapahdu.

No niin jokos aletaan odottamaan milloin joku kustantajista alkaa paikkaamaan ulos integraaleja?

Ekku

[hdc]

Olen nähnyt kyllä kokoomia noista alkupään Blocheista, joskin sivukoko oli pienempi kuin albumeissa eikä niissä vissiin ollut mitään lisämatskua (eli ei niitä voine varsinaisina integraaleina pitää)

[STD]

Nuo pienet Bloche-kokoelmat on vielä mustavalkoisiakin. Ainakin se mikä mulla on.

[hdc]

Sekin vielä (näkemissäni Blocheissa on kyllä aika hillitty väripaletti että ehkä kääntyy paremmin mustavalkoiseksi kuin moni muu, mutta silti).

Peyo et al - Les Schtroumpfs 20: La menace schtrompf & 29: L'arbre d'or
Näissä myöhemmissä strumffitarinoissa noudatetaan usein kaavaa että koko kylään tulee joku uusi ilmiö tai villitys ja se vedetään yli ennen kuin suurstrumffi puuttuu peliin, ja tätä kautta mukana on myös opetuksellinen aspekti...Menacessa yhteishenki on hukassa ja kaikki käy epäkohteliaiksi toisilleen, ja sekalaiset käänteet vetävät tämän aika lailla kovemmaksi kuin aikoinaan Strumfaattorissa (kas, onko tuo keskitysleiri). Kultapuussa taas kommentoidaan taikauskoisuutta...sarjan varhaiset osat on parhata mutta yleisesti ottaen strumffit on kestäneet tekijävaihdokset paremmin kuin jotkut muut klassiset sarjat.

Fred - Philemon 4: Le château suspendu
Vaikka suomeksi onkin tullut, en ollut tätä aiemmin lukenut. Aion jatkaa sarjan parissa.
Täällä ei ole ollut puhetta mutta olen lukenut kanssa joitain Fredin yksittäisalbumeja, tyyliin Le Petit Cirque tai Magic Palace Hôtel, ja pitänyt kovasti...suosittelen tutustumaan, ja suomeksikin julkaisemisessa on ehkä pienempi riski kuin yrittää taas Filemonia... Sanoisin myös että Fredin sarjat ovat kieleltään varsin helppoa luettavaa eli horjuvammallakin ranskalla pystyy lukemaan...ja jotkut jutut varmaan toimivat vaikkei osaisi lukea sanaakaan

Edgar Jacobs - Blake & Mortimer: Le Secret de l'Espadon 1-3
Pitkään välttelin Blake & Mortimereja koska ihan vaan vilkaisemalla niitä albumeja ne eivät näyttäneet ollenkaan houkuttelevilta...mutta ihan yleissivistyksen nimissä olen muutaman lukenut, ja täytyy sanoa että ennakkoluulo on kyllä ihan oikea, ehkä kamalinta klassikkomaineessa olevaa sarjakuvaa jota olen lukenut. Piirrostyyli on yleensä kyllä nättiä mutta sarjakuvakerronta on niin "älä tee näin"-osastoa ettei tosikaan enkä minä kyllä tarinoistakaan juuri pidä...
Keltainen merkki oli ihan ok, Suuren pyramidin ja SOS Meteorit luki ennemmin kuin turpiin otti (ja erityisesti jälkimmäisessä piirros oli kyllä erinomaisen nättiä) mutta tässä muutaman sivun jälkeen ei enää kiinnostanut ollenkaan mitä tapahtuu, keskityin vain katselemaan kuvitusta (mikä sekään ei vielä ole niin hyvää kuin myöhemmissä).
Mitä olen katsonut niin Jacobsin jälkeisetkin tekijät noudattavat samaa ominaiskauheaa tyyliä, eli vaikka kirjoittajana on joku Van Hamme niin ei auta...

[hdc]

Taiyou Matsumoto - Ping Pong 1
Ekan osan perusteella tää on yhdeltä kantilta niin perinteinen shonen-urheilusarja ettei mitään, ja toiselta kantilta tekijänä on Matsumoto (mm. Tekkonkinkreet, Sunny) joten kerronnassa ja hahmoissa on jo aistittavassa epätavallista syvyyttä, katsotaan miten sarja etenee.

Taiyo Matsumoto - Ping Pong 2-5

Eli loput viisiosaisesta sarjasta, ja tulos on yhä kaksijakoinen: toisaalta tosi perinteinen shonenurheilusarjis, lajina pöytätennis, ja toisaalta Matsumoto tekee omaa juttuaan joka ei perinteisintä mangaa ole. BD-vaikutteet on tunnettuja, ja tässä sirotellaan viittauksia mm. Enki Bilaliin ja Moebiukseen, vaikka toisaalta juuret pysyvät tiukasti japanilaisessa kerronnassa...
Tämän ei ehkä sovi olla ensimmäinen luettava Matsumoto, mutta Sunnyn ja Tekkonkinkreetin jälkeen erinomainen lisä taiteilijakuvaan, tässähän on yksi kovimmista nykymangakoista.
Auteur-henkisyyttä on myös havaittavissa, vaikka aiheet ja miljööt noissa kolmessa lukemassani sarjassaan ovatkin kovin erilaisia, niin yhtäläisyyksiä löytyy myös paljon henkilökuvissa...

[hdc]

Obion & Lewis Trondheim - Mamma Mia 1: La famille à dames
Uudempia Spiroun sarjoja, yksisivuisia gageja joista muodostuu myös jatkuvampaa juttua, neljän sukupolven naiset kovin erilaisilla persoonilla ja elämänkokemuksilla asuvat "toistaiseksi" yhdessä...ihan symppis perhesarjis kuten odottaa sopii, muistuttaa vähän (tai siis aika paljon) Nobin sarjoja Mamette ja Dad, mutta ei ainakaan ensialbumin perusteella samalla tasolla. Mutta huvituin kyllä tarpeeksi usein.

Dodier - Jerome K Jerome Bloche 2 Les êtres de papier & 3 A la vie, à la mort
Oikeasti piti lukea niitä myöhempiä mutta kun nämä alkupään albumit vastaan tulivat niin jatketaan niistä...
Ja, no, sanotaan että sarja paranee osa osalta. Eli kakkonenkaan ei oikein vakuuta, kolmosessa alkaa olla jo pointtia, ja aiemmin mainittu nelonen oli jo positiivinen teos.
Mieleen tuli että kuinkakohan paljon noissa parissa ensimmäisessä albumissa yritettiin tehdä dekkariparodiaa siinä onnistumatta, ja sitten alettiin tehdä suoremmin genreä...

[STD]

Jossain vaiheessa Dodier jatkoi sarjaa yksin. Olisiko tason nousu ja vakavampi ote ilmiintyneet samoihin aikoihin?

[hdc]

Voipi olla, kaksi ekaa osaa ovat Pierre Makyon ja Serge Le Tendren kirjoittamia, kolmonen ja viitonen (jota en vielä ole lukenut) Makyon, ja nelosen ja kuutosesta eteenpäin on tehnyt Dodier yksin.
Eli ongelma oli varmaan ensisijaisesti Le Tendre (enkä mä kyllä La quête de l'oiseau de tempsistakaan oikein innostunut vaikka Loisel tietysti piirtää nätisti).
Mitä olen myöhempiä silmäillyt niin piirtäjänäkin Dodier tietysti kehittyy.
Jatketaan sarjaan tutustumista.

Makyo ja Dodier ovat näköjään tehneet samoihin aikoihin kanssa fantasiasarjaa Gully, joka ei kuitenkaan ollut mikään suuri menestys...

[hdc]

Shigeru Mizuki - NonNonBa
Tekijän lapsuusmuisteloja 30-luvun Japanista, jossa omaa tärkeää roolia näyttelee nimihenkilö, vanha mummo ja tämän kummitusjutut (tai mitä nuo yokait sitten ovatkaan, eivät länsimaisessa mielessä kummituksia). Symppis.

Ernie Bushmiller - Nancy 1943-1945
Kokoelma Nancy-sarjakuvastrippiä, jota voisi luonnehtia aika minimalistiseksi, ja sitä kautta varmaan strippisarjakuvan mekaniikasta kiinnostuneille antoisaa tutkimusmateriaalia...ja kiintoisaa ajankuvaa, mutta noin muuten tämä meni "lukeehan tätä"-kokemuksena.
Oma piirteensä on tietysti myös että tämä on yksi niistä sarjoista joissa sivuhenkilö valtaa sarjan, alun perin päähenkilö oli nuori nainen Fritzi jonka luo jossain vaiheessa sitten muuttaa pieni sukulaistyttö Nancy...(ja Fritzi-täti ja muutamat muutkin naiset on piirretty aika lailla erityylisesti kuin muu sarja, jostain realistisemman glamour-sarjan tyyliin...)

[hdc]

Boucq & Charyn - Little Tulip
Näiden suomeksi ilmestynyttä Pirun huulta en ole lukenut enkä muutakaan ennen tätä, ehkä pitäisi. Nättiä jälkeä, karua menoa.

Taiyo Matsumoto - Les chats de Louvre 1&2
Ja Matsumoto-fanitus jatkuu, ei parhaimmistoaan mutta heikompikin teoksensa on keskimääräistä mangaa parempi...joukko kissoja elää puolisalaa Louvren ullakolla, yhdellä näistä on kyky astua tauluihin sisälle samoin kuin yhden vartijan kauan sitten kadonneella sisarella.
Louvre ja Futuropolis on julkaissut sarjan tällaisia komeita sarjakuvaromaaneja eri tekijöiltä, ilmeisesti ohjeistuksella "tee sarjakuvaromaani joka liittyy jollain tavalla Louvreen, sen kokoelmiin tai yksittäisiin teoksiin", olen tätä ennen lukenut sarjasta teokset Nicolas de Crecylta ja Naoki Urasawalta ja sarjan tekijöihin kuuluu myös mm. Bilal, Mathieu, Yslaire, Taniguchi...