hdc lukee

[hdc]

Olen nähnyt kyllä kokoomia noista alkupään Blocheista, joskin sivukoko oli pienempi kuin albumeissa eikä niissä vissiin ollut mitään lisämatskua (eli ei niitä voine varsinaisina integraaleina pitää)

[hdc]

Sekin vielä (näkemissäni Blocheissa on kyllä aika hillitty väripaletti että ehkä kääntyy paremmin mustavalkoiseksi kuin moni muu, mutta silti).

Peyo et al - Les Schtroumpfs 20: La menace schtrompf & 29: L'arbre d'or
Näissä myöhemmissä strumffitarinoissa noudatetaan usein kaavaa että koko kylään tulee joku uusi ilmiö tai villitys ja se vedetään yli ennen kuin suurstrumffi puuttuu peliin, ja tätä kautta mukana on myös opetuksellinen aspekti...Menacessa yhteishenki on hukassa ja kaikki käy epäkohteliaiksi toisilleen, ja sekalaiset käänteet vetävät tämän aika lailla kovemmaksi kuin aikoinaan Strumfaattorissa (kas, onko tuo keskitysleiri). Kultapuussa taas kommentoidaan taikauskoisuutta...sarjan varhaiset osat on parhata mutta yleisesti ottaen strumffit on kestäneet tekijävaihdokset paremmin kuin jotkut muut klassiset sarjat.

Fred - Philemon 4: Le château suspendu
Vaikka suomeksi onkin tullut, en ollut tätä aiemmin lukenut. Aion jatkaa sarjan parissa.
Täällä ei ole ollut puhetta mutta olen lukenut kanssa joitain Fredin yksittäisalbumeja, tyyliin Le Petit Cirque tai Magic Palace Hôtel, ja pitänyt kovasti...suosittelen tutustumaan, ja suomeksikin julkaisemisessa on ehkä pienempi riski kuin yrittää taas Filemonia... Sanoisin myös että Fredin sarjat ovat kieleltään varsin helppoa luettavaa eli horjuvammallakin ranskalla pystyy lukemaan...ja jotkut jutut varmaan toimivat vaikkei osaisi lukea sanaakaan

Edgar Jacobs - Blake & Mortimer: Le Secret de l'Espadon 1-3
Pitkään välttelin Blake & Mortimereja koska ihan vaan vilkaisemalla niitä albumeja ne eivät näyttäneet ollenkaan houkuttelevilta...mutta ihan yleissivistyksen nimissä olen muutaman lukenut, ja täytyy sanoa että ennakkoluulo on kyllä ihan oikea, ehkä kamalinta klassikkomaineessa olevaa sarjakuvaa jota olen lukenut. Piirrostyyli on yleensä kyllä nättiä mutta sarjakuvakerronta on niin "älä tee näin"-osastoa ettei tosikaan enkä minä kyllä tarinoistakaan juuri pidä...
Keltainen merkki oli ihan ok, Suuren pyramidin ja SOS Meteorit luki ennemmin kuin turpiin otti (ja erityisesti jälkimmäisessä piirros oli kyllä erinomaisen nättiä) mutta tässä muutaman sivun jälkeen ei enää kiinnostanut ollenkaan mitä tapahtuu, keskityin vain katselemaan kuvitusta (mikä sekään ei vielä ole niin hyvää kuin myöhemmissä).
Mitä olen katsonut niin Jacobsin jälkeisetkin tekijät noudattavat samaa ominaiskauheaa tyyliä, eli vaikka kirjoittajana on joku Van Hamme niin ei auta...

[hdc]

Taiyou Matsumoto - Ping Pong 1
Ekan osan perusteella tää on yhdeltä kantilta niin perinteinen shonen-urheilusarja ettei mitään, ja toiselta kantilta tekijänä on Matsumoto (mm. Tekkonkinkreet, Sunny) joten kerronnassa ja hahmoissa on jo aistittavassa epätavallista syvyyttä, katsotaan miten sarja etenee.

Taiyo Matsumoto - Ping Pong 2-5

Eli loput viisiosaisesta sarjasta, ja tulos on yhä kaksijakoinen: toisaalta tosi perinteinen shonenurheilusarjis, lajina pöytätennis, ja toisaalta Matsumoto tekee omaa juttuaan joka ei perinteisintä mangaa ole. BD-vaikutteet on tunnettuja, ja tässä sirotellaan viittauksia mm. Enki Bilaliin ja Moebiukseen, vaikka toisaalta juuret pysyvät tiukasti japanilaisessa kerronnassa...
Tämän ei ehkä sovi olla ensimmäinen luettava Matsumoto, mutta Sunnyn ja Tekkonkinkreetin jälkeen erinomainen lisä taiteilijakuvaan, tässähän on yksi kovimmista nykymangakoista.
Auteur-henkisyyttä on myös havaittavissa, vaikka aiheet ja miljööt noissa kolmessa lukemassani sarjassaan ovatkin kovin erilaisia, niin yhtäläisyyksiä löytyy myös paljon henkilökuvissa...

[hdc]

Obion & Lewis Trondheim - Mamma Mia 1: La famille à dames
Uudempia Spiroun sarjoja, yksisivuisia gageja joista muodostuu myös jatkuvampaa juttua, neljän sukupolven naiset kovin erilaisilla persoonilla ja elämänkokemuksilla asuvat "toistaiseksi" yhdessä...ihan symppis perhesarjis kuten odottaa sopii, muistuttaa vähän (tai siis aika paljon) Nobin sarjoja Mamette ja Dad, mutta ei ainakaan ensialbumin perusteella samalla tasolla. Mutta huvituin kyllä tarpeeksi usein.

Dodier - Jerome K Jerome Bloche 2 Les êtres de papier & 3 A la vie, à la mort
Oikeasti piti lukea niitä myöhempiä mutta kun nämä alkupään albumit vastaan tulivat niin jatketaan niistä...
Ja, no, sanotaan että sarja paranee osa osalta. Eli kakkonenkaan ei oikein vakuuta, kolmosessa alkaa olla jo pointtia, ja aiemmin mainittu nelonen oli jo positiivinen teos.
Mieleen tuli että kuinkakohan paljon noissa parissa ensimmäisessä albumissa yritettiin tehdä dekkariparodiaa siinä onnistumatta, ja sitten alettiin tehdä suoremmin genreä...

[hdc]

Voipi olla, kaksi ekaa osaa ovat Pierre Makyon ja Serge Le Tendren kirjoittamia, kolmonen ja viitonen (jota en vielä ole lukenut) Makyon, ja nelosen ja kuutosesta eteenpäin on tehnyt Dodier yksin.
Eli ongelma oli varmaan ensisijaisesti Le Tendre (enkä mä kyllä La quête de l'oiseau de tempsistakaan oikein innostunut vaikka Loisel tietysti piirtää nätisti).
Mitä olen myöhempiä silmäillyt niin piirtäjänäkin Dodier tietysti kehittyy.
Jatketaan sarjaan tutustumista.

Makyo ja Dodier ovat näköjään tehneet samoihin aikoihin kanssa fantasiasarjaa Gully, joka ei kuitenkaan ollut mikään suuri menestys...

[hdc]

Shigeru Mizuki - NonNonBa
Tekijän lapsuusmuisteloja 30-luvun Japanista, jossa omaa tärkeää roolia näyttelee nimihenkilö, vanha mummo ja tämän kummitusjutut (tai mitä nuo yokait sitten ovatkaan, eivät länsimaisessa mielessä kummituksia). Symppis.

Ernie Bushmiller - Nancy 1943-1945
Kokoelma Nancy-sarjakuvastrippiä, jota voisi luonnehtia aika minimalistiseksi, ja sitä kautta varmaan strippisarjakuvan mekaniikasta kiinnostuneille antoisaa tutkimusmateriaalia...ja kiintoisaa ajankuvaa, mutta noin muuten tämä meni "lukeehan tätä"-kokemuksena.
Oma piirteensä on tietysti myös että tämä on yksi niistä sarjoista joissa sivuhenkilö valtaa sarjan, alun perin päähenkilö oli nuori nainen Fritzi jonka luo jossain vaiheessa sitten muuttaa pieni sukulaistyttö Nancy...(ja Fritzi-täti ja muutamat muutkin naiset on piirretty aika lailla erityylisesti kuin muu sarja, jostain realistisemman glamour-sarjan tyyliin...)

[hdc]

Boucq & Charyn - Little Tulip
Näiden suomeksi ilmestynyttä Pirun huulta en ole lukenut enkä muutakaan ennen tätä, ehkä pitäisi. Nättiä jälkeä, karua menoa.

Taiyo Matsumoto - Les chats de Louvre 1&2
Ja Matsumoto-fanitus jatkuu, ei parhaimmistoaan mutta heikompikin teoksensa on keskimääräistä mangaa parempi...joukko kissoja elää puolisalaa Louvren ullakolla, yhdellä näistä on kyky astua tauluihin sisälle samoin kuin yhden vartijan kauan sitten kadonneella sisarella.
Louvre ja Futuropolis on julkaissut sarjan tällaisia komeita sarjakuvaromaaneja eri tekijöiltä, ilmeisesti ohjeistuksella "tee sarjakuvaromaani joka liittyy jollain tavalla Louvreen, sen kokoelmiin tai yksittäisiin teoksiin", olen tätä ennen lukenut sarjasta teokset Nicolas de Crecylta ja Naoki Urasawalta ja sarjan tekijöihin kuuluu myös mm. Bilal, Mathieu, Yslaire, Taniguchi...

[hdc]

Fred - Cythère, l'apprentie sorcière
Fredin lyhytikäinen sarja Pifissä, eli oikeastaan ainoa varsinainen lastensarjansa, vaikka tyylissä onkin aika lailla samaa kuin Filemonissa (ja samanlaisuus olikin varmaan syy että tämä jäi lyhytikäiseksi ja tekijä keskittyi Filemoniin).
Pieni tyttö opettelee noidaksi isoäitinsä ohjauksessa, ja osoittaa usein hämmästyttävää lahjakkuutta (yhdistettynä vähäiseen harkintaan -> hassua tapahtuu)

[hdc]

Griffo & Jean Dufaux - Monsieur Noir
Ilmeisesti ilmestynyt alun peirn kahdessa päälle 60-sivuisessa osassa, luin näiden integraalin. Ihan viihdyttävä fantasiasarja orpotytöstä joka muuttaa outoon linnaan jossa on käynnissä valtataistelu...

Dodier - Jerome K Jerome Bloche 6 - Zelda
Dodier - Jerome K Jerome Bloche 7 - Un oiseau pour le chat
Noniin, nää oli myös oikein kunnollisia. Jerome esitetään usein aika tohelona mutta tarinat itsessään ovat mainioita pulpjännäreitä. Pitääkin laittaa sankariin omaan ketjuun maininta näiden albumien laadunvaihteluista...

[hdc]

Peyo - Le cosmoschtroumpf
Toki olen nimitarinan ja albumissa mukana olevan Sateenstrumffaajan lukenut aiemminkin vuosia sitten, mutta kyllä nämä uudelleenlukemisen hyvin ansaitsivat.
Sinänsä mietin jälkimmäisessä tarinassa kuinka sulavasti se sivuuttaa kysymyksen "miten se toimii", koska laitteen perusteet sinänsä ovat jopa strumffimittakaavassa älyttömät, näppärästi saadaan "se toimii, koska se on hauskaa"-veto toimimaan. Peyoa ei voi kai parhaallakaan tahdolla nimittää miksikään neroksi mutta osaavaksi kyllä.

Kiriko Nananan - Water.
Nanananin lyhyitä varhaisia juttuja, teemana pääasiassa rakkaus (tai ennemminkin sen poissaolo/epätodellisuus). Nanananin kerronta on mangan kokeellisempaa laitaa, tunnelmakuvia ja viiltoja, kiinnostavia silloinkin kun yksittäiset jutut eivät aina hetkauttaisikaan...

Paco Roca - Le phare
Näitä Rocan juttuja on nyt tullut muutama luettua, mikään ei ole ollut ihan niin hyvä kuin se suomeksi tullut Ryppyjä mutta kaikki ovat olleet lukemisen arvoisia, niin tämäkin (Espanjan sisällissodan nuori sotilas pakenee majakalle jonka vartija valmistautuu purjehtimaan Laputan saarelle...)

[hdc]

Delaf & Dubuc - Nombrils 7: Une bonheur presque parfait
Nombrils on yhä hyvä, mutta ei kannata tässä kohtaa hypätä kyytiin, sen verran keskeisesti jatketaan edellisten albumien juonenkäänteiden selvittelyä...

Erre & Fabcaro - Walter Appleduck
Spiroun sivuilta tämäkin, huumorisarja cowboy-harjoittelijasta, villin lännen kliseitä ja reipasta anakronismia. Huvituin (piirrosjäljestä ei ainakaan varmaan tiukemmat BD-konservatiivit tykkää...)

Makyo & Dodier - Jerome K Jerome Bloche 5: Le jeu de trois
Noniin, se viimeinen JKJB jossa muita tekijöitä kuin Dodier...ja, nojoo, ei huono mutta yhä joitain aika kummallisia käänteitä, ja enemmän huomiota yritetään vetää nimisankarimme perhetaustaan (jotka oli mukana jo kolmosalbumissa), vaikutelma on yhä että myös Makyo halusi tehdä sarjasta erilaisen kuin mihin se Dodierin mukana menee...?

Hub - Okko 1&2: Le cycle de l'eau
Fantasiasarjakuva Pajanista joka on siis feodaali-Japani paitsi että historia ja maantiede on ainakin näissä sivuutettu. Ensivaikutelmana ihan jännä ilman että olisin ihan ihastunut, mutta kai jatkoa luen (näissä mennään kai linjalla että kaksi albumia muodostaa aina yhden tarinakokonaisuuden, saa nähdä onko minkä verran laajempaa juonta)

[hdc]

En ole tätä päivittänyt hetkeen, puretaas hieman luettuja...

Kyoko Okazaki - Nonamour
Okazaki on ilmeisesti indiemmän josei-mangan merkkitekijöitä, vaikuttaja mm. yllämainitulle Kiriko Nanananille...ja, no, tää on indie-joseita, tunnelmallista sarjakuvaa nuorten naisten elämästä nyky-Japanissa, juoni ei ole niin tärkeä. Ihan kiva.

Bruno Dequier - Louca 1 - Coup d'envoi
Aavefutaajan moderni Spirou-versio, eli tohelo koulupoika joka on ainoa joka näkee muutama vuosi sitten kuolleen menestyneen urheilijapojan aaveen kanssa, ja aave alkaa prepata Loucasta urheilijaa...niinkuin monissa uudemmissa Spirou-tyylisissä sarjoissa tässäkin tuntuvat mangavaikutteet, ja meno ei ole niin kirkasotsaista kuin Bustereissa...kaipa tätäkin pitemmälle katson, jahka seuraavat albumit tulevat vastaan.

Gotlib - Rubrique-à-Brac 1
Jos tekisi listan sarjakuvatekijöistä, joiden tunnettavuudessa ja arvostuksessa on huomattava ero Ranskan ja Suomen välillä, niin Gotlib olisi varmaan kärkisijoilla, suomeksi on tullut kai yksi albumi ja jotain irtosivuja siellä täällä, ja tekijöitä joiden tyylissä Gotlibin vaikutus näkyy selvästi, tyyliin Maester tai Coyote, ei ole senkään vertaa, kun ranskaksi taas kuulostaa mestarilta joka vertautuu ihan sujuvasti Franquiniin, Goscinnyyn yms.
Tässä albumissa on kaksisivuisia huumorijuttuja Piloten ajoilta, eli vielä ei olla kauhean räävittömiä mutta keskimääräistä parodisempia kyllä jo, ja piirrostylliä luulisi Kari Leppäsenkin arvostavan...

Maester - Soeur Marie-Therese 1
Kts yllä, tyyli viittaa Gotlibin suuntaan mutta tämä on jo Fluide Glacialia, eli aiheilta liikutaan Myrkyn ja Pahkasian maisemissa.

Edgar Jacobs - Blake & Mortimer: L'enigme de l'Atlantide
Jooei. Ajoittain nättiä piirrustusta mutta en mä oikeasti jaksa tätä BlakeMortimerin kerrontaa.

Zep - Un bruit étrange et beau
Tekijä on tunnetuin Titeufista, ja muussakin tuotannossaan tavataan mennä aika huumorilinjalla (viihdyttävällä toki), mutta sitten sieltä löytyy tällainen hämmentävän hyvä ja tunnelmallinen sarjakuvaromaani...

Tibet & Ducheteau - Ric Hochet 1: Traquenard au Havre
Olen lueskellut joitain sekalaisia Ric Hochet -albumeja. Ei ne hyviä ole olleet mutjoo, olen silti niitä lukenut joitain.

[hdc]

Joo, jälki on sekä piirroksissa että kirjoituksissa siistiä ja ammattitaitoista, ja jännitystäkin on vähän enemmän kuin tuossa kuvaamassasi (suunnilleen joka albumissa kyllä kuolee joku tai useampi) mutta tätä voisi hyvin nimittää bulkkisarjakuvaksi.
Niitä on lukenut kun ovat olleet tarjolla ja varmaan niitä luen myöhemminkin (ja niitähän on tosiaan kymmeniä) mutta jos rinnakkain on lukematon Ric Hochet ja Jerome K Jerome Bloche tai Soda tai moni muu, niin valinta on helppo...

[hdc]

Jatketaas, näitäkin on siis luettu parin viime kuukauden aikana...

Gazzotti & Tome - Soda 4: Dieu est mort ce soir
Soda-albumien peruskoukku käy tietysti aika rasittavaksi kun se on joka albumissa muuttumattomana mutta jahkattavana (vähän kuin Benjaminin nuha), mutta muutenhan näitä ilokseen lukee (täysin epäjärjestyksessä), ja tämä oli kovin nätti albumi.

Dodier - JKJ Bloche 8: Le vagabond des dunes & 9: L'absent
Blochet edistyvät. Lukemistani Dodierin omista kasialbumista pidin ehkä vähiten, kun perusidea on variaatio jo parissa aiemmassa nähdystä, niin lopputulos jää vähän toisteisen kuluneeksi (jos lukisi epäjärjestyksessä ja tämän olisi lukenut ennen niitä paria muuta, niin varmaan pitäisi enemmän ja niistä toisista sitten vähän vähemmän).
Ysissä sen sijaan heitetään mainio tvisti, itse Jerôme on pääosin absent, ja Babetten ja Zeldan pitää tarttua toimeen...

Hermann & Yves H - Le Passeur
Dystooppinen ja kovin synkkä albumi...

Pecqueur & Malfin - Golden City 6-9
En osaa oikein päättää pidänkö Golden Citysta vai en, sen scifipuoli on ihan kiinnostavaa ja nättiä mutta henkilökuvaus ei vakuuta, vâhän sellaista kirkasotsaista nuortenkirjaa johon on päälleliimattu "aikuisuutta". Sujuvasti näitä kuitenkin lukee.

Midam - Game Over 13: Toxic Affair
Game Over -strippejä olen lukenut lehdissä muutamia, ja ovat ne ihan huvittavia olleet, ja sen verran irrallisia ettâ albumeissa ei ole järjestystä. Videopelikliseitä joissa sankari yrittää pelastaa prinsessaa, stripissä on joku peleille tyypillinen puzzle tai ansa tms jonka toiminta esitellään ja sitten jollain tavalla päädytään epäonnistumiseen...
On ilmeisesti syntynyt Kid Paddlen spinoffina, sitä taisi tulla suomeksi yksi albumi (ja mitä olen Kid Paddleja nähnyt, eivät ne ole niin innostaneet, vaikka kai niitäkin voisi jonkin albumin joskus vilkaista).

Suehiro Maruo - L'enfer en bouteille
Saman tekijän Panorama Islandin olen lukenut, tässä on lyhyitä tarinoita samalla linjalla, eli mukana hieman erotiikkaa ja paljon groteskiutta. Piirrosjälki on vaikuttavaa mutta en mä näistä tarinoista kuitenkaan innostunut...
(mainittakoon, että Maruo tuli Ranskassa tunnetuksi jo hyvissä ajoin, kun Moebius hehkutti tätä ja julkaisutti A suivressa 1991...ovatko tällaiset jutut vaikuttaneet myös siihen ettâ aikuisempi manga on nykyäänkin hyvin edustettuna)

Marc Wasterlain - Jeannette Pointu 12: Les fourmis géantes
Ok, tämä meni jo vähän liian pimeäksi ja kummalliseksi.

[hdc]

Jatketaas lukemisilla.

Hub - Okko 3&4: Le cycle de la terre
Fantasiasarjakuva pseudo-Japanista jatkuu, ja tämä oli tosiaan itsenäinen tarinakokonaisuus (eli varmaan ovat myös seuraavat albumiparit). En tässäkään faniksi nouse mutta kai luen eteenpäin...

Kazuo Kamimura - Folles passions 1&2
Kolmiosaisesta kokonaisuudesta kaksi ekaa osaa. Kamimuraa ei vissiin ole englanniksi julkaistu paljoakaan, paitsi Lady Snowblood, ranskaksi tuotantoaan on ihan paljon ja sitä olen jo ehtinyt lukea...tässä ollaan 1800-luvun alkupuolella, Hokusai tärkeänä sivuhenkilönä, mutta pääpaino on nuoremmassa taiteilijassa jolle maistuvat viini, laulu ja naiset turhankin hyvin...ja Kamimuralle tyypillisesti reilusti melodraamaa vähän vanhanaikaisella tyylillä toteutettuna.

Cunha & Carbone - Dans les Yeux de Lya 1&2
Myös ainakin kolmiosainen tarina, mahdollisesti pitempi (kolmas albumi ei ole vielä ilmestynyt. Uusia Spiroussa ilmestyneitä sarjoja, jossa painotus on enemmän jännityksessä kun Lya yrittää selvittää kuka oli kuskina yliajossa joka jätti Lyan pyörätuoliin...niinkuin joissain uusissa ranskissarjoissa kerronnassa on mangavaikutteita, vaikka piirrostyylissä sinänsä ei.

(Peyo) - Les schtroumpfs 25: Un enfant chez les schtroumpfs
No, tämä oli vähän tylsempi näistä post-Peyo-strumffeista. Häirikkölapsi sattuu löytämään tiensä strumffikylään ja Suurstrumffi yrittää kasvattaa tätä paremmin käyttäytyväksi...

Jean Dytar - Les tableaux de l'ombre
Dytarin tuotannosta olen diggaillut, tämä kuuluu aiemmin mainitsemaani Louvre-sarjaan jossa on kutsuttu eri sarjistekijöitä tekemään Louvre-aiheisia sarjakuvaromaaneja. Dytar nostaa esiin vähemmälle huomiolle jääneitä teoksia, jotka ovat niiden legendaaristen mestariteosten varjossa...

Rucka & Scott - Black Magick 1: Réveil
Rucka on tietysti hyvä, ja kuvitus nättiä. Saa nähdä mihin suuntaan tämä noituutta ja rikosdraamaa yhdistelevä sarja jatkuu...

Pecqueur & Malfin - Golden City 10-11
Sama kuin aiemmin. En ole varsinaisesti fani mutta näitä tulee luettua.

Wasterlain - Jeannette Pointu 13: Trésor des Calanques
Vähän maltillisempi kuin pari edellistä, mutta myös vähän tylsempi.

Julien Neel - Chaque chose
Neel tunnetaan parhaiten Lou-sarjasta, tämä taas on autobiograafinen (mutten tiedä kuinka todellinen) sarjakuvaromaani jossa käydään läpi suhdetta isään, niin nykyhetkessä kun isä makaa sairaalassa kuin silloin joskus pienenä. Symppis, mutta metaosio oli kauneusvirheenä (ja oli samoin vähän tuolla yllämainitussa Dytarissa), vaikka Maus onnistuu hyvin metasivujuonteessa niin se on kuitenkin aika harvinaista.

Robin & Trondheim - Bonjour petit père Noël
Hmm. Lastensarjakuva jossa päähenkilö-Joulupukille sattuu ja tapahtuu. Samoilla linjoilla monien muiden sanattomien Trondheimin sarjojen kanssa, fantasiaa ja slapstickia, paljon slapstickia.

Isabelle Dethan - Tante Henriette
Lisää omaelämäkerrallisia sarjakuvaromaaneja, tekijä muistelee Henriette-tätiä, jonka saituus ja eksentrisyys olivat hyvin kehittyneitä (ja näin ollen tosiaankin kiinnostava henkilökuva)