Franquin - Modeste & Pompon 2: Non! Je ne m'énerve pas!
Kun yksittäinen albumi tuli vastaan niin nappasin, vaikka sittemmin huomasin että nämä Franquinin (ilmeisesti kaikki) M&P:t ovat uudempana tarjolla integraalina. Niinkuin kuuluukin, koska sarjakuvakulttuurinen sivistysmaa.
Olin joitain yksittäisiä strippejä joskus ikuisuus sitten lukenut joten oli käsitys mistä oli kyse mutta tämä oli nyt ensimmäinen kunnollinen tutustuminen sarjaan, ja eihän tämä nyt mitään Niiloa tai Piko&Fantasiota ole, käyttösarjakuvan laadukasta laitaa mutta käyttösarjakuvaa kuitenkin.
Päähenkilö Modestesta (Pompon on aika sivussa) tulee mieleen Fantasio ja sivuhahmo Felixissä taas on ehkä Niilon ituja, ja näistä päällekkäisyyksistä johtuen varmaan tämä sarja jäi vähän sivujuonteeksi.
Toisaalta tästä tuli aika usein mieleen myös Aku Ankka, erityisesti Taliaferron ja 40-50-lukujen animaatioiden versiona, kun mukana oli vielä kolme ei-ihan-identtistä-mutta-melkein pikkupoikaa, aika moneen tilanteeseen olisi hyvin voinut korvata Modesten Akulla, Pomponin Iineksellä ja ne pojat TupuLupuHupulla...
Kieli on tosiaan aika peruskamaa eli tätä lukisi horjuvammallakin ranskantaidolla.
Franquin - Modeste & Pompon -IntégraleNonih, pitihän se integraalikin lukea, eli Franquinin Modeste & Pomponeja vajaa parisataa sivua (kässärinä aika paljon Greg, joskus Goscinny ja ilmeisesti joukko muitakin) ja ekstra-artikkeleja päälle, ei juuri mitään julkaisemattomia sarjoja tai piirroksia mutta niin sarjan taustaa selostavia artikkeleita kuin muutakin (esim. kirjoittajien esittelyjä, designiä, vertailua Helmiin ja Heikkiin...)
Tämä on aika outo sarja just siinä että viittaillaan vähän amerikkalaisiin sarjoihin kuten just Helmiin ja Heikkiin, ja mainitsen yhä että Taliaferro-Akun fiilis pysyy myös vahvana, mutta samalla päähenkilöt on tosi persoonattomia, Franquin ja Greg varmaan kehittelivät täällä kyllä ideoita myöhempiin Niiloihin ja Achille Taloneihin, mutta tämä sarja siirtyi sitten muille tekijöille (joita oli kai sitten lopulta aika liuta, mikä ei varmaankaan parantanut persoonattomuutta).
Ihan-ok-käyttösarjista, mutta noiden itujen katselemisen ohella antoisaa on ihastella kuinka tyylikkäästi Franquin piirtää talojen sisustuksia ja muuta 50-luvun designia. Tästä taustapiirtämisestä kelpaisi ottaa oppia.