Kirjoittaja Aihe: hdc lukee  (Luettu 151101 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

J Lehto

  • Ulvova molopää
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 709
Vs: hdc lukee
« Vastaus #450 : 21.11.2017 klo 11:30:55 »

Kyllä. Macherot... Sipuleenat + Naukio - integraali olisi kyllä jotain
aivan mahtavaa.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 602
Vs: hdc lukee
« Vastaus #451 : 23.11.2017 klo 11:29:00 »
Derib & Job - Yakari: Präriens herrar & Flyg som en korp

Eli suomentamattomia Yakareita löytyy kirjastosta ruotsiksi.
Präriens herrar on aika perusjuttu "Yakari tutustuu eläinlajiin", tällä kertaa biisoneihin.
Flyg som en korp on sen sijaan oudompi ja mystisempi juttu, Yakari on vähän sivussa ja korpit tekee merkillisiä juttuja...

Derib & Job - Yakari: Fångarna på ön & Brutna hornet

Pari Yakaria lisää, olen näitä nyt eri kielillä lukenut parikymmentä ensimmäistä ja pari kolme hajanumeroa myöhempiä...
Lisää uusia eläimiä, ekassa hirviä ja ahma, toisessa vuorivuohia ja muita vuorten asukkeja.
Perustaso näissä suomentamattomissa on asettunut tasaiseksi, suurin osa on just sellaisia "tutustutaan eläinlajiin" -juttuja joissa on aika kevyesti juonta, sellaisia quest-tyyppisiä juttuja joilla oli isompi osa suomennetuissa ekoissa albumeissa on siellä täällä (kuten tuo Flyg som en korp, ja Brutna hornetissakin oli vähän enemmän tätä).

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 602
Vs: hdc lukee
« Vastaus #452 : 28.11.2017 klo 11:29:50 »
Petri Hiltunen - Hysteria & Harmaan Jumalan hetki

Kaivoin kirjastohyllyistä vanhempaa Hiltusta.
Hysteriaa en ollut ennen lukenutkaan, ja kun myöhempi tuotanto on tullut tutuksi niin olihan tämä hapuilevaa alkutaipaletta joissa ilmeiset vaikutteet olivat ilmeisiä, mutta debyyttityöksi tai suomalaisessa sarjakuvakentässä 1987 tämä epäilemättä oli huomionarvoinen teos...
Harmaan Jumalan hetkessä (J on kannessa isolla alkukirjaimella vaikkei kieliopillisesti kai kuuluisi...) on oma ääni jo löydetty piirroksissa. Tarinassa on tavoiteltu oopperamaisuuttakin, mutta kovin sivuun se tuntuu lopulta jäävän piirrosfiilistelyn, historiallisten detaljien ja taistelun etenemisen alle. Tarinankertojana Hiltunen kehittyi vielä myöhemmin...

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 602
Vs: hdc lukee
« Vastaus #453 : 01.12.2017 klo 09:54:48 »
Katja Tukiainen - Rusina

Vähän samantyylinen juttu kuin Postia Intiasta, eli sivun mittaisia päiväkirjavälähdyksiä, tai ennemmin niiden ja muistojen ja ehkä myös fiktion myöhempää sarjakuvasovitusta (mistä minä tiedän kuinka paljon tästä on keksittyä) kun tulevaan synnytyksen ajankohtaan viittaillaan alusta lähtien.

"Taiteilija taiteilee raskaudesta, synnytyksestä ja vauva-ajasta" on aiheena vähän klisee (tapahtuman merkittävyys tekijälle ei välttämättä tee sitä merkitykselliseksi muille) mutta tämä oli aiheteoksena ihan mainio.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 602
Vs: hdc lukee
« Vastaus #454 : 02.12.2017 klo 16:01:58 »
Hokusei Katsushika, Takashi Nagasaki & Naoki Urasawa - Master Keaton 2

Samaa lisää, työ vie episodimaisiin seikkailuihin Black Jackin tyyliin, vaikka hahmo onkin hyvin erilainen...tällaista sympaattista, tunnelmallisen nättiä mangaa.

Hokusei Katsushika, Takashi Nagasaki & Naoki Urasawa - Master Keaton 3&4

Ja lisää. Symppis sarja vaikka jutut ovat niin irrallisia että ei tässä taitaisi olla merkitystä millä tahdilla tätä lukee tai lukeeko oikeassa järjestyksessä...

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 602
Vs: hdc lukee
« Vastaus #455 : 03.12.2017 klo 21:51:37 »
Charles Schulz - The Complete Peanuts 1981-1982

Noniin, sen viimeisenkin lukemattoman sain nyt kirjastosta.
Ja tässä on itse asiassa aika hyvä tasapaino hahmojen osalta, Remppu, lintupartio ja Toisto ovat kaikki jo mukana mutta sivuosassa ja toisaalta Eppu ja Amadeus ovat yhä aktiivisia.
Pari hienoa tarinajatkumoa (Ressu, Remppu ja Regina ensimmäisessä maailmansodassa, perhonen laskeutuu Pipsan nenälle, Sallin säkkituolileiri, Maisa tunnustaa rakkautensa...) ja muutenkin tämä oli mallikas paketti.

Charles Schulz - The Complete Peanuts: Comics & Stories 1950-2000

En sitten ollutkaan lukenut vielä ihan koko sarjaa, siihen kuului vielä tällainen ekstraosa jossa on kuvituskuvia, mainossarjiksia, muissa julkaisuissa olleita tarinoita yms yms vuosien varrelta. Ei tämän lukeminen nyt niin välttämätöntä ole ja esim. niiden Ford Falcon -mainosstrippien lukeminen putkeen on, noh, aika eirkoinen kokemus, mutta jos ne muut osat on lukenut niin kai tämänkin voi.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 602
Vs: hdc lukee
« Vastaus #456 : 03.12.2017 klo 21:54:49 »
Mignola, Golden & Stenbeck - Baltimore: Chapel of Bones

Ja jatkoa, tämä vetää yhteen ensimmäisten osien tarinaa ja aloittaa sen takana olevaa suurempaa juttua. Tässä oli kivoja ideoita, hyvännäköisiä juttuja mutta kokonaisena albumina (tai siis kovakantisena kirjana) tämä ei oikein jaksanut innostaa, tähän mennessä ei olisi niin vajaaksi jäänyt vaikka lukemisen olisin lopettanut Curse Bellsiin.

Mignola, Golden & Stenbeck - Baltimore: The Apostle and the Witch of Harju

Viides osa Baltimorea jossa kaksi lyhyempää tarinaa, eka Witch of Harju (jossa seikkaillaan Virossa) oli aika kiva, jälkimmäisen The Wolf and the Apostlen luki.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 602
Vs: hdc lukee
« Vastaus #457 : 03.12.2017 klo 21:59:11 »
Ed Piskor - Hip Hop Family Tree 1&2

Ensimmäisessä osassa hip hop -historiikkia edetään vuoteen 1981, toisessa käsitellään 1981-83, ja ovathan nämä erinomaisen viihdyttäviä ja informatiivisia paketteja, pintapuolisesti osa jutuista ja henkilöistä oli jo tuttuja mutta aika paljon uuttakin tässä oppii, samoin kuin vähän paremmin ymmärtää miten tekijät liittyvät toisiinsa...

Ja tässä taustalla olen myös ajoittain soitellut Sugarhill -kokoelmaa jossa on paljon näitä mainittuja, mutta paljon pätkiä voisi varmaan jahdata myös Juutuubista tai jostain.
Toteutus on tietysti jännä, aika moni juttu pilkkoutuu yksittäisiksi sivuiksi vaikka varsinaista strippiformaattia ei harrastetakaan, ja visuaalinen puoli ammentaa 70-80-luvun supersankarisarjakuvasta mukaanlukien tai erityisesti vähän köpelö painojälki ja haalistuminen (ja kakkososassa on sitten mukana pari yksittäistä ruutua jotka sijoittuvat 1990-luvulle ja näiden toteutus ja painojälki on oman aikansa mukaista...)

Ed Piskor - Hip Hop Family Tree 3&4

Jatkoa seuraa, päästään jo vuoteen 1985 jolloin Sugar Hill -tyylinen diskorap  alkaa olla jo poissa kuvioista, Def Jam alkaa tuottaa jo levyjäkin ja aika moni muu kasari-hiphoppari on ainakin vilahtanut jo mukana.

Lukisin mielelläni pitemmällekin jos Piskor vain tekisi ja Fanta julkaisisi.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 602
Vs: hdc lukee
« Vastaus #458 : 05.12.2017 klo 06:54:18 »
Moebius: Tähti

Tämä kuulunee vääriin mielipiteisiin, mutta en erityisemmin pidä Moebiuksen tuotannosta (Jean Giraud sen sijaan menee). Näistä tulee mieleen pastellisävyiset legot.

Moebius: Jumalatar

(välissä olleen Aedenan puutarhat luin ensimmäisenä)
Tässä oli vähän enemmän koherenssia ja draamaa joten pidin enemmän kuin edellisistä osista, mutta en minä vieläkään Moebiuksen kanssa oikein tule juttuun.

STD

  • Jäsen
  • Viestejä: 482
Vs: hdc lukee
« Vastaus #459 : 05.12.2017 klo 10:00:36 »
Kyllä Moebiuksen ansiot on enempi siellä visuaalisella puolella. Tarinasa ovat kovin köykäisiä.
« Viimeksi muokattu: 05.12.2017 klo 14:44:16 kirjoittanut SkTV »

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 602
Vs: hdc lukee
« Vastaus #460 : 05.12.2017 klo 13:57:47 »
Joops, muhun piirrostyylinsä ei toimi sillä tavalla että katselisin näitä ihan vaan grafiikkasivuina, ja tarinoiden väljyydessä jäävät useammin epämääräisiksi fiilistelyiksi elävien maailmojen sijaan (Jumalatar on tässä toki vähän parempi kuin edeltäjänsä).

Mutta tämä on tosiaan enemmän "Moebius tekee asioita joista en välitä" kuin "Moebius on ihan paska".

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 602
Vs: hdc lukee
« Vastaus #461 : 06.12.2017 klo 17:10:28 »
Veikko Savolainen - Joonas

Eli se Arktisen banaanin kokoelma, neljä seikkailua eri ajoilta, valinnoissa näkyy kivasti tyylien vaihtelu ja kehityskin.
Ensimmäinen oli vielä aika hämärä juttu, vähän tuli mieleen varhaisimmat Tintit niiden ei-niin-hyvässä mielessä, eli eksoottista seikkailua eksoottisessa miljöössä joka perustuu enemmän stereotyyppeihin kuin todellisuuteen...
Ja viimeinen tarina ei oikein jaksanut napata, Bond-tyyli ei kiinnostanut tekijäänsäkään.
Mutta keskimmäiset kaksi olivat vallan mainioita, tämän kauden Joonas-jatkumoja voisi lukea muitakin.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 602
Vs: hdc lukee
« Vastaus #462 : 06.12.2017 klo 17:14:59 »
P.A.Manninen - Teräslilja: Iso pipi

Manninen näkyy kanavoivan näihin sisäisen mielensäpahoittajan, eli moni sarjoista liittyy johonkin populaarikulttuurin tai muun elämän ilmiöön jonka soisi joutuvan samaan paikkaan Teräsliljan kanssa.
Eilen illalla oli tarkoitus lukea vain pari juttua alusta mutta hups, luinkin kertaheitolla koko albumin.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 602
Vs: hdc lukee
« Vastaus #463 : 07.12.2017 klo 11:47:54 »
Aino Sutinen - Vaimoksi vuorille

Laji on tuttu, matkasta tehtyjä sivun mittaisten sarjakuvahuomioiden kooste (ja Suhonenkin tämän osaa), mutta Kaukasuksen alueelta kieltämättä ei ole tullut nähtyä juuri mitään aiemmin...

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 602
Vs: hdc lukee
« Vastaus #464 : 08.12.2017 klo 10:54:16 »
Luke Pearson - Hilda and the Black Hound

Sarjan neljäs osa, tarina käy entistä monisyisemmäksi, mikä on varsin mainio juttu.

Luke Pearson - Hilda and the Midnight Giant
Luke Pearson - Hilda and the Stone Forest

Eli nyt sitten sarjan toinen ja viides osa: toisessa osassa käy ilmi miksi Hilda ja äitinsä muuttavat kaupunkiin ja viidennessä on aika paljon edellisten osien hahmoja, eli vaikka tämä väärässä järjestyksessä lukeminen onkin toiminut niin toiminee paremmin kun lukee järjestyksessä.
Myös siksi että Hilda hahmona kuitenkin kasvaa, ja tarinat ja kerronta kehittyvät myös, selvästi sopien kasvavan lapsen luettavaksi (mutta sopii siis myös vanhemmille lukijoille, jos sellainen Miyazaki-Muumit-akselin fantasia toimii). Vitososa päättyy vieläpä cliffhangeriin, eli tarina jatkuu suoraan seuraavassa albumissa (sitten kun se joskus ilmestyy).