hdc lukee

[hdc]

Pahus kun sarjaa tulisi lisää nopeampaan tahtiin.

Joo, täällä odotellaan (olisi helpompaa lukea vaan sellaisia sarjoja joissa kaikki osat on jo tehty mutta...)

[hdc]

Charles Schulz - The Complete Peanuts 1999-2000

Sanotaanko että jos kaikki edelliset vuosikerrat katoaisivat historian hämärään, niin jälkipolvien olisi vaikea tämän perusteella ymmärtää miksi Tenavat oli niin suosittu sarja...
Mukana on joitain ihan kivoja juttuja, joitain hämäriksi jääviä ja yleisvaikutelmana ei kyllä jäänyt mieleen oikein mitään juonikuviota. Mutta eiköhän tässä vaiheessa oltu jo riittävästi todistettukin.

Kirjan jälkimmäinen puolisko on sitten esi-Tenavia, eli Li'l Folks -vitsisarjaa vuosilta 1947-50. Ja tietysti oli hauska huomata kuinka piirrostyyli yksinkertaistui hyvin nopeasti, ja joitain ideoita ja teemoja tultiin näkemään paljon myös Tenavissa, erityisesti sen alkuvuosina.
Oli tässä hauskat hetkensä, joskin koko sarjassa oli yksi keskusidea, pienet lapset käyttäymässä korostetun aikuismaisesti (siis vielä korostetummin kuin Tenavissa) ja kun sarja perustuu gageihin eikä henkilöihin niin, no, Se Jokin on vielä hukassa (lisäksi Schulz lypsää jotkut gagit todella kuiviin, esim. "isoäiti pelaa jääkiekkoa rajusti" tai "Beethoven vihaa minua kun soitan niin huonosti"...Kvaakin vuoden 1949 vastineessa olisi tehty noiden gagien varioinnista kooste "huonoimmat stripit koskaan"-ketjuun)

[hdc]

Conrad - Valkoinen tiikeri 1-3

Jotenkin olin ollut tarttumatta tähän vaikka Kvaakissakin on hehkutettu...ja vähän ristiriitaiseksi lukukokemus jäi.
Asetelma ja henkilöt olivat kiinnostavia, toteutus toimi hyvin, mutta en ole mikään agenttijuttujen suurin ystävä ja vaikka draamapuolella asiat toimivat hyvin, ei sarjan pikkutuhma huumori ollut minun juttuni (ja kuitenkin huumoria tarvittiin koska muuten tämä olisi liian ikävä).
Kyllä minä ne seuraavatkin osat luen ja kiva että tämä on suomeksi julkaistu.

[hdc]

Rei Hiroe - Black Lagoon 5&6
Sarja etenee yhä varsin viihdyttävästi. Vitososassa saatetaan Japanin matka päätökseen, tarinassa riitti mutkia moneen suuntaan ja kivasti paatostakin. Kutososa jäi tässä suhteessa vähän väliteokseksi, mukana oli yksi väärentäjäjuttu jonka pointtina oli kai antaa Bennylle jotain tekemistä, ja alettiin kehitellä tarinaa joka ilmeisesti seuraavassa osassa pääsee kunnolla vauhtiin.

Rei Hiroe - Black Lagoon 7-9

Nonih, lähti se vauhtiin ja sitten siihen tarinaan käytettiinkin koko loppusarja.
On aina epäilyttävää kun sarjan varsinaiset päähenkilöt siirretään statisteiksi ja uudet ja sivuhenkilöt valtaavat näyttämön, ja, no, tässä vähän kävi niin. Ja muutenkin, tässä osiossa oli ihan hienoja hetkiä ja ajatuksia mutta meni se liian yli (ja loppupuolella heitellään vielä jotain hämäriä koukkuja yhden henkilön taustasta, joita ei kai sitten ikinä ratkaista...)

Yleismielikuva sarjasta on myönteinen mutta tässäkin tuntui että ihan kaikki pallot eivät lopulta olleet hallussa...

[hdc]

Jacques Martin - Alix 14: Tulivuoren uhrit

Olipahan hämmentävä juttu, alkaa keskeltä tapahtumia ja päättyy myös aika irrallisesti, ja välissäkin oleva tarina on jotenkin eri henkeä kuin muissa kun päädytään jollekin hämärälle saarelle jonka pitäisi kai olla Intian tietämillä mutta hengeltään on jossain Etelämerellä...tämä olisi sellainen juttu joka supersankarijatkumoissa määritettäisiin myöhemmin "dream story"ksi joka ei oikeasti tapahtunutkaan.

Ihan huvittava mutta ei tämä nyt oikein vastaa sitä mitä minä Alixilta odotan ja tahdon.

Jacques Martin - Alix 15: Kreikan lapsi

Palataan vähän enemmän sarjan perusideoita, ollaan Kreikassa jossa tapahtuu epämääräisiä juonitteluja ja Enak on ärsyttävä. Periaatteessa jatkoa edellisestä kun ollaan foinikialaisten myymiä orjia, ja juoninta on aika hämmentävää (en ole ihan varma pysyinkö kärryillä kaikissa tapahtumissa, pitäisi ehkä lukea toisen kerran) mutta yltyy hyvin dramaattiseen loppuun.

[hdc]

Chris Duffy (toim.) - Fairy Tale Comics

Antologia, jossa joukko sarjakuvatekijöitä (joista tunsin ennestään ainakin nimeltä ehkä puolet) sovittaa vanhoja satuja sarjakuvamuotoon. Valikoimaa on klassisista Grimmeistä yms 1001 yöhön ja japanilaisiin kummitusjuttuihin, ja suurin osa teoksista pysyi aika uskollisina alkuperäisille, pieniä muokkauksia tietysti sinne tänne.

Vähän valitettavasti osa tekijöistä siirtää uskollisuuden sitten laajoiksi tekstilaatikoiksi jotka itsenään kertovat jo koko sadun, ja kuvitus jää vain koristeeksi: Graham Annablen täysin sanaton Kultakutri ja kolme karhua on piristävä poikkeus.
Luke Pearsonin The Boy Who Drew Cats oli ehkä suosikkini kirjassa mutta pitää mainita myös David Mazzuchellin Give Me the Shudders ja Vanessa Davisin Puss in Boots.
Mukava välipalakirja, sopii lukea jos tulee vastaan.

[hdc]

Lehtonen, Lehtonen & Paloniemi - Lennart

Kun olen minäkin kuullut oman osuuteni tavoista joilla käy huonosti jos ei ole varovainen, niin Lennartin maailma oli kyllä kotoisa, vaikka sieltä löytyi myös ihan uusiakin huolenaiheita.
Milla Paloniemi on kyllä hyvä tekijä tällaisessa minimalismissa-joka-ei-ole-Hugleikur-tikku-ukkoja, osa kuvista on tietysti jo niin viitteellisiä että yksinään eivät toimisi mutta albumimitassa rytmittävät sopivasti niitä oivaltavampia kuvia...
Tämän kirjastoluokitus on ehkä vähän hankala, lopulta luokittelisin tämän mieluummin huumori- kuin sarjakuvaosastolle, sinne pilakuvien yms joukkoon, vaikka toisaalta huumori tulee juuri toistosta ja albumikokonaisuudesta, ei yleensä yksittäisistä kuvista.

[hdc]

Aapo Rapi - Kosmista kauhua

Hmm. Tää on vähän kuin Yöjutut että lopulta sisältö ei ole ihan niin hieno kuin kansi antaa odottaa, mutta aiika kiva kuitenkin. Banalisoitua haahuilua kauhukliseiden keskellä, mutta kyllä tästä ihan miellyttävä fiilis jäi.

[hdc]

Conrad - Valkoinen tiikeri 1-3

Jotenkin olin ollut tarttumatta tähän vaikka Kvaakissakin on hehkutettu...ja vähän ristiriitaiseksi lukukokemus jäi.
Asetelma ja henkilöt olivat kiinnostavia, toteutus toimi hyvin, mutta en ole mikään agenttijuttujen suurin ystävä ja vaikka draamapuolella asiat toimivat hyvin, ei sarjan pikkutuhma huumori ollut minun juttuni (ja kuitenkin huumoria tarvittiin koska muuten tämä olisi liian ikävä).
Kyllä minä ne seuraavatkin osat luen ja kiva että tämä on suomeksi julkaistu.

Conrad - Valkoinen tiikeri 4-5

Luin sitten nopsaan myös kaksi seuraavaa suomennettua, ja mukavasti se pikkutuhma huumori dumpattiin vaikka samalla nämä albumit olivat enemmän osia sarjasta kuin itsessään mieleenjääviä...

[hdc]

Kang Hyun-Jun - Cats 1

Korealaista kissamanhwaa ranskaksi käännettynä. Ja, no, parempiakin kissasarjakuvia olen lukenut useita...

[hdc]

Calléde & Henriet - Damocles 1&2
Cinebookin eurosarjiksia, tarinointia lähitulevaisuuden Lontoosta kun mm. Etelä-Amerikassa yleisempi rikkaiden kidnappaus lunnaita vastaan yleistyy täälläkinpäin, ja sarja kertoo Damocles-firman työntekijäryhmästä, joka tarjoaa turvallisuus- ja henkivartiopalveluja rikkaille...

Ensimmäiset kaksi albumia kuvaa yhtä isompaa casea, jossa on omia mutkiaan, ja paljon on mukana päähenkilöiden keskinäisiä suhteita, työasenteita yms.
Tämä on sellaista peruskuivakkaa eurojännäriä plus, vähän kuin Rubiini olisi muutettu XIIIksi ja tarjolla on keskeisiä kliseitä vaiikka välillä myös ihan symppiksiä tvistejä, ja kaikki toteutettu sellaisella luotettavalla ammattitaidolla että lopputuloksen lukee vaikkei faniksi päädykään.

[hdc]

Tobin & Coover - Gingerbread Girl

Tämä ohut kirja on melkein kokonaan neljännen seinän rikkovaa ekspositiota, joka olisi tietysti aika kömpelö ja rasittava kerrontaratkaisu muuten mutta tässä se tosiaan on tehty keskeiseksi osaksi tarinaa, selostajia on lukuisia ja näillä kullakin on omankuuloinen ääni...joten vaikka ensisilmäyksellä sarja näytti aika tekstiraskaalta niin se olikin kovin sujuva.

Varsinaisena tapahtumana on ilta, jolloin nuori nainen Annah menee treffeille, ja tämän ympärillä sitten kerrotaan Annahin taustaa ja persoonaa, erityisesti uskoa että tämän aivokirurgi-isä olisi Annahin lapsuudessa leikannut osan tämän aivoista ja tästä osasta kasvattanut Annahille kaksoissisaren Gingerin...onko tämä totta vai ei ja/tai kuinka sekaisin Annah oikeasti on jne...

Hauska sarja oli ihan tarinanakin, ja kerronnassa on tosiaan erinomaisesti otettu haltuun kikka johon normaalisti pitäisi suhtautua hyvin varoen...

[hdc]

Adrian Tomine - Killing and Dying

Kuuden tarinan kokoomateos, jossa Tomine tekee mitä usein tekee, kertoo hiljaisia mutta jännitteisiä tarinoita ihmisten elämistä. Mieleen tulee taas Daniel Clowes, mutta Tomine on hienovaraisempi ja enemmän minun makuuni.

Varsinaista yhteyttä kokoelman tarinoilla ei ole mutta kokonaisuuden niistä tekee se, että jokainen on päätetty toteuttaa hieman eri kerrontatekniikalla: sellaisia joita on tekijällä nähty aiemminkin, mutta nyt korostetusti pitkän tarinan mitassa: nimitarina on tilannekeskeisiä pieniä ruutuja joissa korostuvat henkilöiden ilmeet ja asennot (puhekuplien ohella), toisessa tarinassa taas on suuria, ilmavia ja viitteellisiä ruutuja ja tekstilaatikoita, kirjan aloittava tarina taas on tehty sanomalehden strippisarjiksen muotoon jossa kuutta päivästrippiä seuraa sivun sunnuntaistrippi...

[hdc]

Mitsuru Hattori - Sankarea 1 & 2

Ookkei, mangaksi tämä on aika kipeä, kalibroikaa tuo kuvaus muille kulttuurituotteille sopivaksi...

Furuya on zombieita fanittava teinipoika joka testailee löytämäänsä revivikaatiojuoman reseptiä perheen vastikään kuolleeseen kissaan...mutta kun resepti saadaan vahingossa toimimaan, sitä nauttii myös hottis naapurityttökoulun oppilas Rea, joka näppärästi kuolee pian tämän jälkeen...ja tästä seuraa tietysti teiniromanssi(seksi)komedia jossa toinen osapuoli nyt vain sattuu olemaan zombi.
Ai niin, päähenkilömme eivät ole lähimainkaan sarjan creepyimmät henkilöt.
Ja täysin absurdin fanservicen määrä ei olematon.

Kaiken hämäryyden keskellä on toisalata myös välähdyksiä siitä kuinka pitää osata tarttua ohikiitävään hetkeen ja nauttia siitä...

Joo. Tavallaan synnytetyissä reaktioissa on jotain vähän samaa kuin Lucio Fulcin elokuvien katselussa, ja samalla lähestymistapa on myös originelli, joten on tässä kyllä selvästi onnistumisen aineksia. Nyt vähän mietin että haluanko vai enkö halua että Rean mätänemisprosessi etenee...

[hdc]

Osamu Tezuka - Lost World

Tezukan tosivarhaistuotantoa 40-luvun jälkipuoliskolta, nimen ja kannen perusteella odotinkin että tässä viitataan Doylen tarinaan ja matkataan johonkin paikkaan jossa on dinosauruksia, onhan nämä nähty...
Mutta jos Tezukaa voi uran tässä vaiheessa jostain syyttää niin ei tylsyydestä. Jälkisanoissa toteaa että ei itse asiassa ollut ikinä lukenut Doylen tarinaa, oli vaan napannut nimen leffajulistetasolla ja niinpä dinosaurukset ovat melkeinpä normaalimmasta päästä ideoita ja juonenkäänteitä joita tässä lentelee, scifi on villiä.

Vaikutteita näkyy monesta muustakin suunnasta, ja loppupuolella on ruutu joka osoittaa niitä joukon, mukana ovat Mikki, Aku, Vihtori & Klaara, Kippari-Kalle, Heikki Touhula, Pikku kuningas, Betty Boop...ja sarjakuvia enemmän tuntui fiilistä otetun animaatioista, erityisesti 30-luvulta.
Vähän tästä tuli mieleen myös nämä mustavalko-Tintit, en tiedä tunsiko Tezuka niitä. Tai tunsiko Hergé tämän kun lähetti Tintin kuumatkalle, joitain samanoloisia juttuja löytyi sieltä...

Tjooh. Voisi sanoa että verrattuna siihen mitä USAssa ja Euroopassa sarjakuvassa tapahtui 40-luvun loppupuolella, niin Tezuka (ja oletettavasti koko Japani) oli tässä vaiheessa noin 15 vuotta jäljessä, eli hyvin kiri...