Kirjoittaja Aihe: hdc lukee  (Luettu 151155 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 604
Vs: hdc lukee
« Vastaus #15 : 27.01.2016 klo 10:54:29 »
Jep, muista teoksista tuttuja alueita löytyi, ja vähän pohdinkin että ollaanko tässä vähän liikaakin mukavuusalueilla, mitä vähemmän tutuista teemoista olisi tullut. Mutta sitten tuli mieleen että kyllähän Kallio tässä vaeltelee, asettuu eri piirtäjien nahkoihin kirjoittamaan Kovacsin tai Takalon hengessä...(ja ehkä sen vuoksi se Reittu-Kuurilan juttu tuntui hapuilevammalta, kun piirtäjältä ei sarjakuvatuotantoa niin paljoa löydy?)

1978 villiä metsää

  • Jäsen
  • Viestejä: 527
Vs: hdc lukee
« Vastaus #16 : 27.01.2016 klo 11:17:36 »
Niin, toisaalta vaikka teoksessa ollaan jossain määrin uskollisia tekijöiden tyyleille ja taiteilijapersoonille, niin teemojen lisäksi jotenkin vaan se tunnistettava Pauli Kallion supliikkikin paistaa läpi. Mikä on varmaan ollut myös tarkoituksellista, eräänlaisia kohtaamispaikkoja vakiintuneemmille tekijöille.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 604
Vs: hdc lukee
« Vastaus #17 : 28.01.2016 klo 11:31:52 »
Nancy Butler & Hugo Petrus - Pride & Prejudice

Marvel Illustrated -sarjassa tehdään sarjakuvaversioita kirjallisuusklassikoista, tämän huomasin kirjastossa ja pitihän sitä katsoa. Ja tavallaan tämä oli kiinnostavampi siinä miten se epäonnistui kuin miten se onnistui.

Tarina on tuttu, olen Austenin romaanin lukenut pariin kolmeen kertaan suomeksi ja englanniksi (suomeksi myös muut viisi valmista romaaniaan ja englanniksi pari kolme) ja leffaversioitakin olen nähnyt pari. Ja Austenia on kirjailijana sanottu helposti filmatisoitavaksi, periaatteessa kaikki kirjansa ovat sellaisia että jos ei aktiivisesti tyritä jotain ja näyttelijät edes suunnilleen osaavat hommansa niin lopputulos on katsottava. Siksi onkin kiinnostavaa että sarjakuvasovitus käy huomattavasti kankeammin...

Butler vaikuttaa tehneen suunnilleen niin hyvää työtä kuin "alkuteokselle uskollinen sovitus"-alueella voi tehdä, tarina on tiivistetty mutta ei jätä mitään olennaisia juonenkäänteitä pois ja aika paljon dialogia tulee suoraan kirjasta...mikä tarkoittaa että tekstiä on kuitenkin paljon (siis paaaljon) ja suuri osa teoksesta on puhuvia päitä. Ruutusommittelulla dynaamisesti esitettyjä puhuvia päitä mutta kuitenkin. (Hugo Petrus piirtää hyvin geneeristä modernia supersankarityyliä, paremmalla taiteilijalla olisi ehkä saanut hieman lisää eloa mutta silti...)

Vaikka dialogia onkin niin käytetty runsain mitoin niin silti ei se Austenin alkuperäiseen yllä, ja toisaalta elokuvissa näyttelijät pääsevät käyttämään äänenpainoja ja pieniä eleitä ilmaisuun, mikä sarjakuvan staattisissa kuvissa ei vain onnistu (ja toisaalta kovin paljon ekspressiivisempi tai shojo-mangan tunnetykitys ei Austeniin sovi, tässä on kyse nimenomaan nyansseista).
Saattaa olla että vaikka varsin suorat elokuvasovitukset Austenista onnistuvatkin, sarjakuvissa ne ehkä ovat mahdottomia (Northanger Abbey ehkä voisi sujua), teos pitää repiä oikeasti sellaiseen suuntaan että lopputulos ei ole enää niin paljon Austenia (pikaisesti tuntuu että Bronte-sisarusten teokset saattaisivat sopia paremmin sarjakuviksi, niissä on enemmän sellaista kuohua joka näyttää helposti liioitellun kornilta elokuvissa mutta sarjakuvissa voisivat toimia...)

Tässä on siis kuitenkin lopputuloksena teos joka sopii parhaiten niille koululaisille joiden pitää tehdä kirjaesitelmä kouluun mutta jotka eivät jaksa lukea oikeaa kirjaa (ja tässäkin siis kuitenkin joutuu lukemaan aika paljon).

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 604
Vs: hdc lukee
« Vastaus #18 : 29.01.2016 klo 16:30:55 »
Kazuo Koike & Kazuo Kamimura - Lady Snowblood Vol 1

Koiken tunnen vain maineelta, ja ensitutustumiseksi lopulta pidin tästä enemmän kuin odotinkaan. Jutut ovat omalla tavallaan hyvin suoraviivaisia tarinoita joissa huipputaitava salamurhaaja Yuki pistää lihaa kylmäksi, yksittäisinä palkkakeikkoina tai liittyen jotenkin laajempaan kostotarinaan ("rape-and-revenge"-klisee väännettiin niin että Yukin äiti on kärsinyt osapuoli, halusi lapsen toimittamaan kostonsa).
Eksploitatiivista väkivaltaa ja seksiä heitetään mukaan runsaasti ja yleinen tunnelma alkaa flirttailla jo kauhun kanssa kuitenkaan genrerajaa ylittämättä, miellyttävä sekoitus.
Ja lisäplussa myös miljööstä, sarjakuva sijoittuu Meiji-kauteen joka lukemassani japanilaisfiktiossa ja -faktassa on ollut aliedustettuna, Edo-kausi ja vanhemmat on usein nähty ja 1900-luvultakin on tullut luettua paljon, mutta tämä 1800-luvun loppupuoli ja suuri kulttuurinen murros on jäänyt katveeseen.
Ja onhan se selvä että kun sisällysluettelossa näkyy luvuilla sellaisia otsikoita kuin "Stylish Woman and Umbrella Over Rain of Blood" niin symppaan.

Kliseitä riittää mutta niillä tehdään kiinnostavia juttuja.

haplo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 531
Vs: hdc lukee
« Vastaus #19 : 29.01.2016 klo 16:52:06 »
Onhan sitä 1800-luvun loppupuolelle ja Meiji-restauraatioon liittyvää tai viittaavaa mangaa paljonkin, mutta eipä sitä montaa sarjaa ole tullut kokeiltua. Japanissa suosittua luettavaa on juuri tuo murros samuraivallasta kohti modernimpaa yhteiskuntaa ja kuuluisin sarja on eittämättä Rurouni Kenshin. Näistä Shinsengumi-sarjoista itse olen viimeksi tutustunut naissukupuolelle suunnattuun Kaze Hikaruun, joka alun perusteella kiinnostaa, mutta on toisaalta hyvin raskaslukuinen sarja.

Mutta joo Koiken tuotantoa silmäilin vasta itsekin ja oli ihan unohtunut että Lady Snowblood on olemassa ja saatavilla englanniksi. Paljon on Koike kirjoittanut sarjoja, joita ei koskaan tulla englanniksi julkaisemaan, vaikka tekijällä nimeä onkin. Se vähän harmittaa, mutta kun miettii jotain Auction Housea, niin onhan se vanhan näköinen, tuhottoman pitkä, yltiöväkivaltainen ja seksillä täytetty. Siis oikein mukavan näköinen ja kuuloinen, mutta kun ei sisällä samuraita niin ei tällä ole mahiksia päästä julkaisuohjelmiin.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 604
Vs: hdc lukee
« Vastaus #20 : 29.01.2016 klo 18:32:55 »
Rurouni Kenshiniä onkin pitänyt vilkaista, suositeltu sitä on.
Mutta Meiji-katve tullee osittain myös kirjallisuudesta ja elokuvista, Japanin oma proosakirjallisuus pääsi kunnolla vauhtiin vasta 1900-luvun puolella vaikka siinäkin suosittuna jatkuvasti kehittyvänä elementtinä on oman ja länsimaalaisen kulttuurin ongelmallinen suhde, Natsume Sosekista Murakameihin.
Ja elokuva tietysti oman aikansa kuvaajana on myös 1900-luvun juttu ja historialliset elokuvat taas menevät Edo-kauteen tai sisällissotiin...

Jossain joskus luin juttua näistä sekalaisista Koiken sarjoista jotka vaikuttivat olevan hyvinkin villiä ja absurdia menoa, sellaista että Lone Wolf and Cub ja tämä ovat niiden rinnalla suhteellisen normaaleja tapauksia...
Ja onhan tämänkin kustannuspäätöksessä eittämättä vaikuttajana eräs Quentin T ja elokuvansa Kill Bill...
Tässä tapauksessa sanoisin myös että vanhannäköisyys toimi ja varmasti toi mukaan hieman sitä kauhufiilistä, joka kliinisemmin toteutettuna olisi hukattu.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: hdc lukee
« Vastaus #21 : 29.01.2016 klo 19:56:30 »

Ja onhan tämänkin kustannuspäätöksessä eittämättä vaikuttajana eräs Quentin T ja elokuvansa Kill Bill...


Kulttuurinen kehäpäätelmä, Quentin kun diggaa mm. mangaan pohjaavaa Lady Snowblood elokuvasarjaa jolle nostaa hattua Kill Bill vol 1ssa.


hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 604
Vs: hdc lukee
« Vastaus #22 : 29.01.2016 klo 20:38:06 »
Hyvä kiertää, tähän perustuvat leffat ovat tosiaan vaikuttajina ensimmäisessä Kill Billissä (2003) ja tämä manga taas ilmestyi englanniksi 2005 (ja kannen värit ja fontit viittailevat myös Kill Bill -leffajulisteen suuntaan...)

KaiketsuZ

  • Jäsen
  • Viestejä: 186
Vs: hdc lukee
« Vastaus #23 : 29.01.2016 klo 21:16:35 »
Dark Horsen pokkarien kansisuunnittelu tosiaan yrittää ottaa kaiken irti Kill Billin suosiosta ja Lady Snowblood -viittauksista. Tarantinon leffan nostaminen merkittävään asemaan Koiken tuotannon julkaisupäätöksissävaan vähän epäilyttää, mies on kuitenkin ollut englantia puhuvassa maailmassa varsin tunnettu mangaka jo aikoja ennen Kill Billiä. Lone Wolf & Cub -elokuvien (saati siten Shogun Assassinin) maine on myös paljon vanhempaa perua ja varmati vaikuttanut enemmän Koiken tuotannon englanniksi kääntämiseen.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: hdc lukee
« Vastaus #24 : 29.01.2016 klo 21:30:45 »
Lone Wolf & Cub -elokuvien (saati siten Shogun Assassinin) maine on myös paljon vanhempaa perua ja varmati vaikuttanut enemmän Koiken tuotannon englanniksi kääntämiseen.

Shogun Assassin on klassikko mutta sitten kun tajuaa että kyseessä on elokuvasarjasta leikattu "kooste", vähän toisesta ja hiukan toisesta...
Dark Horselle tietä oli raivannut First comics joka tätä alunperin julkaisi amerikoissa saappat jalassa kaatumiseensa asti

FreakyMike

  • Taideseppä
  • Jäsen
  • Viestejä: 478
  • weird bastard
Vs: hdc lukee
« Vastaus #25 : 29.01.2016 klo 21:31:01 »
Saattaa olla ehkä jo tuttu manga, mutta noista mainitsemistanne sarjoista tuli mieleen myös Hiroaki Samuran "Blade of the immortal" (Mugen no Juunin)
Sain luettua sen loppuun vasta äskettäin ja tykkäsin suurinpiirtein yhtä paljon kuin Lone Wolf and Cubista, mikä on ollut jo pitempään oma lempparini samurai-aiheisista sarjakuvista.

Lady Snowblood vaikutti aika kiinnostavalta, joten pitääkin tutustua...

Sarjakuvat: [ www.saunalahti.fi/~wfan/comixfreak ] - Kuvataide/esineet: [ http://astalo.deviantart.com ]

KaiketsuZ

  • Jäsen
  • Viestejä: 186
Vs: hdc lukee
« Vastaus #26 : 29.01.2016 klo 22:16:25 »
Shogun Assassin on klassikko mutta sitten kun tajuaa että kyseessä on elokuvasarjasta leikattu "kooste", vähän toisesta ja hiukan toisesta...
Tosiaan, arvostus Shogun Assassinia kohtaan nousee aivan uudelle tasolle kun tajuaa kuinka hienosti kahdesta elokuvasta on koostettu yksi täyisin omanlaisensa mutta silti koherentti kokonaisuus. SA on paljon enemmän kuin pelkkä "the best of Baby Cart 1 & 2", kiitos pitkälti Daigoron kertojaäänen, joka muutta ulkopuolisen näkökulmasta kerrotun pulp-henkisen samuraiseikkailun sarjaksi outoja lapsuudenmuistoja, joissa isi leikkaa vastaantulijoilta raajat irti mutta on silti hurjan kiva isi ja metsän eläimetkin on tosi jänniä. Alkuperäistä modernimpi score toimii myös hienosti.

Kan Furuyaman & Jiro Taniguchin Samurai Legend on myös suositeltava manga aiheesta kiinnostuneille. Veri lentää ajoittain kuin Koiken sarjoissa mutta pääpaino on selvästi juonessa, ei toiminnassa. Taide on 90-luvun alun pikkutarkkaa tyyliä ilman nykymangaa mielestäni monesti vaivaavaa steriilin näköistä näpertelyä. Yhden albumin kokonaisuus, mikä tuntuu tässä(kin) genressä olevan aika harvinaista.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 604
Vs: hdc lukee
« Vastaus #27 : 29.01.2016 klo 23:10:44 »
Tjooh, veikkailin tosiaan tuon kansityylin ja ilmestymisvuoden perusteella julkaisupäätöksen ainakin vauhdittuneen vaikka Lone Wolf & Cub maineikas toki olikin. Ja ilmeisesti Koikea on vielä paljon englannittamatta...

Blade of the Immortalia katsoin jossain vaiheessa vähän alkua mutten oikein päässyt oikein sisään siihen, jätin tarkemmin tutustuttavaksi joskus myöhemmin.
« Viimeksi muokattu: 29.01.2016 klo 23:12:48 kirjoittanut hdc »

haplo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 531
Vs: hdc lukee
« Vastaus #28 : 30.01.2016 klo 06:57:33 »
Tässä tapauksessa sanoisin myös että vanhannäköisyys toimi ja varmasti toi mukaan hieman sitä kauhufiilistä, joka kliinisemmin toteutettuna olisi hukattu.

Vanhahtava jälki tosiaan tuo kauhuun oman vibansa. Toinen Kazuon, eli kauhumanga Umezun, jutut eivät tunnu olevan itsessään pelottavia tarinan tai aiheen kautta, ellei niitä olisi tehty juuri vanhahtavalla tavalla.

Shinsengumivillitys taisi alkaa joskus 90-luvulla. Paljon aiemmin tehdyssä Lady Snowbloodissa Koike on kyllä valinnut mukavasti ajanjakson, jonne tarinan sijoittaminen vaikuttaa tuoreelta.

Tuo Blade of the Immortal odottaa mulla yhä uutta kipinää päästä ekan osan yli. Tuosta pitäisi tulla jossain välissä omnibus-versio ja olen miettinyt sen kautta yrittäväni uudelleen.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 604
Vs: hdc lukee
« Vastaus #29 : 30.01.2016 klo 12:39:26 »
Jamie Delano & Sean Phillips - Hell Eternal

Tarina kolmesta englantilaisnuoresta jotka ajautuvat äärioikeistopiireihin, sellaisessa "cautionary tale"-hengessä.
Ja, no. En lopulta ymmärtänyt näiden ihmisten motiiveja miksi oikein ryhtyivät koko hommaan, ajattelevatko ja toimivatko ihmiset oikeasti noin? (Ehkä toimivat, mutta teos ei mitenkään auttanut ymmärtämään tätä.) Loppupuoli jossa enemmän reagoidaan tapahtumiin oli vähän parempi mutta...
Tendenssikirjallisuus on joskus kiinnostavaa mutta aika usein ei.