Nancy Butler & Hugo Petrus - Pride & Prejudice
Marvel Illustrated -sarjassa tehdään sarjakuvaversioita kirjallisuusklassikoista, tämän huomasin kirjastossa ja pitihän sitä katsoa. Ja tavallaan tämä oli kiinnostavampi siinä miten se epäonnistui kuin miten se onnistui.
Tarina on tuttu, olen Austenin romaanin lukenut pariin kolmeen kertaan suomeksi ja englanniksi (suomeksi myös muut viisi valmista romaaniaan ja englanniksi pari kolme) ja leffaversioitakin olen nähnyt pari. Ja Austenia on kirjailijana sanottu helposti filmatisoitavaksi, periaatteessa kaikki kirjansa ovat sellaisia että jos ei aktiivisesti tyritä jotain ja näyttelijät edes suunnilleen osaavat hommansa niin lopputulos on katsottava. Siksi onkin kiinnostavaa että sarjakuvasovitus käy huomattavasti kankeammin...
Butler vaikuttaa tehneen suunnilleen niin hyvää työtä kuin "alkuteokselle uskollinen sovitus"-alueella voi tehdä, tarina on tiivistetty mutta ei jätä mitään olennaisia juonenkäänteitä pois ja aika paljon dialogia tulee suoraan kirjasta...mikä tarkoittaa että tekstiä on kuitenkin paljon (siis paaaljon) ja suuri osa teoksesta on puhuvia päitä. Ruutusommittelulla dynaamisesti esitettyjä puhuvia päitä mutta kuitenkin. (Hugo Petrus piirtää hyvin geneeristä modernia supersankarityyliä, paremmalla taiteilijalla olisi ehkä saanut hieman lisää eloa mutta silti...)
Vaikka dialogia onkin niin käytetty runsain mitoin niin silti ei se Austenin alkuperäiseen yllä, ja toisaalta elokuvissa näyttelijät pääsevät käyttämään äänenpainoja ja pieniä eleitä ilmaisuun, mikä sarjakuvan staattisissa kuvissa ei vain onnistu (ja toisaalta kovin paljon ekspressiivisempi tai shojo-mangan tunnetykitys ei Austeniin sovi, tässä on kyse nimenomaan nyansseista).
Saattaa olla että vaikka varsin suorat elokuvasovitukset Austenista onnistuvatkin, sarjakuvissa ne ehkä ovat mahdottomia (Northanger Abbey ehkä voisi sujua), teos pitää repiä oikeasti sellaiseen suuntaan että lopputulos ei ole enää niin paljon Austenia (pikaisesti tuntuu että Bronte-sisarusten teokset saattaisivat sopia paremmin sarjakuviksi, niissä on enemmän sellaista kuohua joka näyttää helposti liioitellun kornilta elokuvissa mutta sarjakuvissa voisivat toimia...)
Tässä on siis kuitenkin lopputuloksena teos joka sopii parhaiten niille koululaisille joiden pitää tehdä kirjaesitelmä kouluun mutta jotka eivät jaksa lukea oikeaa kirjaa (ja tässäkin siis kuitenkin joutuu lukemaan aika paljon).