Kirjoittaja Aihe: hdc lukee  (Luettu 142858 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 452
Vs: hdc lukee
« Vastaus #120 : 23.06.2016 klo 21:40:32 »
Mangin & Demarez - Alix Senator 1: Verikotkat

Tämähän oli kiva: niin sisällöllisiä kuin tyylillisiä viittauksia Martinin Alixeihin mutta tehdään silti selvästi omaa juttua onnistuneesti modernisoiden.
Ja päätetään albumi cliffhangeriin että nyt pitää odottaa seuraavaa osaa...

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 452
Vs: hdc lukee
« Vastaus #121 : 27.06.2016 klo 19:56:08 »
China Miéville et al - Dial H 1 & 2
Kaksi tradea New 52 -versiota Dial H for Herosta.
Alkuvaiheessa tästä tuli aika lailla mielleyhtymiä Morrisonin Doom Patroliin, oudosta perusideasta ponnistaa iso kavalkadi mielikuvituksellisia supersankareita, kosmisia ulottuvuuksia, vähän valtion salajuonia ja tietysti puhelimia. Ja Brian Bollandin kansitaide.
Ekasta tradesta pidin mutta sitten alettiin hyppiä liikaa ulottuvuudesta toiseen kun meno menee entistä kosmisemmaksi, ja iso kavalkadi henkilöitä joista merkittävä osa muuttaa ulkonäköään joka ruudussa tai vähintään joka sivulla ei mitenkään helpota tarinan seuraamista.
Paljon kivoja ideoita mutta homma karkaa pahasti käsistä.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 452
Vs: hdc lukee
« Vastaus #122 : 03.07.2016 klo 09:09:22 »
Kallio & Nuutinen - Kramppeja ja nyrjähdyksiä: Ripa ja Kadunlakaisijat

Osa kuinkamones, ja sarja on siirtynyt yhä enemmän kohti jatkuvajuonista saippuaoopperaa vaikka yhden sivun formaatista kiinni pidetäänkin.
Tokihan tämäkin on sarjan ystävien luettava.

Esko Valtaojan esipuheessa mainitaan varsin osuva vertailukohde Mämmilä. Mutta kertooko se jotain ajastamme että laveasta maalaisyhteisöstä on siirrytty urbaanimpaan napaantuijotteluun...

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 452
Vs: hdc lukee
« Vastaus #123 : 04.07.2016 klo 18:28:27 »
Shimoku Kio - Genshiken Omnibus 2

Japanilaiset on outoja, ja otakut on outoja, joten Genshiken (The Society for the Study of Modern Visual Culture, eli yliopistokerho animesta, mangasta, videopeleistä, cosplaysta yms. kiinnostuneille übernörteille) on myös aika hämmentävä: onhan tämä rankasti liioiteltua, onhan?
Mutta hauska tämä toki on. Tässä omnibuksessa on varsinaiset kirjat 4-6 tai jaksot 19-36, ilmeisesti sarjaa on vielä yksi paketti jäljellä (ja myöhempi jatkosarja).
Olen ihan tyytyväinen että se alun keskeinen juoni Sakin jarrutusyrityksistä on tässä vaiheessa tyynesti haudattu, nämä hahmothan jopa kasvavat.

Shimoku Kio - Genshiken Omnibus 3
Tässä on sitten varsinaisen sarjan lopetusosa, kolmen perinteisemmän kokoisen mangapokkarin yhteisnide, kun tarinan alussa esiteltävät fuksit valmistuvat.
Tämä oli yhä hauska ja hahmojen kehitys jatkuu, samalla kun jotkut aiemmat keskeiset juonet siirtyvät taka-alalle. Jos ensimmäinen Omnibus oli eniten Sakista, ja kakkosessa ensemblen keskeinen hahmo on Ohno, niin tässä huomio keskittyy Ogiueen (ja hieman myös Kanjiin), miten äkäisestä otakuninhoajaotakusta tuli sellainen kuin oli, ja miten tulee itsensä kanssa juttuun...

Kiinnostavaa oli myös miten tässä käsiteltiin otaku-kulttuurin joitain negatiivisia ja vahingollisia piirteitä (oma keskustelunsa olisi sitten miksi niitä käsiteltiin nimenomaan naishahmon kautta ja yhdessä niistä naisten omista jutuista eli yaoista), ja muutenkin mukana on hieman enemmän vakavuutta kuin aiemmissa osissa. Mikä kai liittyy siihen kasvamiseen.
Ja yhtenä juonteena mukaan tulee myös itä-länsi-peilausta kun sarjassa piipahtaa myös pari japanilaisesta kulttuurista intoilevaa gaijinia...

Pidin tästä, millainenkohan se jatkosarja on.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 452
Vs: hdc lukee
« Vastaus #124 : 06.07.2016 klo 08:50:10 »
Sinisalo & Mänttäri - Tiskivuoro

Sarjarissa olleet stripit olivat tietysti tuttuja, mutta niitä ei kaikkia mukaan tullut (ja vaikka viimeisissä jutuissa mainittiin lehden teema, aiemmissa ei). Mutta suurin osa kirjan annista oli peräisin Uudesta Naisesta eli minulle uusia.
Vaikka nämä ovatkin hyvin tekstivetoisia juttuja niin hyvin on myös saatu ilmeikkyyttä mukaan, ja visuaalisia ideoita rajallisuudesta huolimatta.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 452
Vs: hdc lukee
« Vastaus #125 : 06.07.2016 klo 16:16:21 »
Laura Howell - The Bizarre Adventures of Gilbert & Sullivan

Koomista, mangatyylista (ja sitä parodioivaa) minisarjakuvaa jossa parivaljakko Gilbert & Sullivan luovat operetteja ja taistelevat hirviöitä ja muita ajan hankaluuksia (kuten Wagner, Wilde ja Edison) vastaan. Huvituin, ja on kiva että kun länsimaissa tehdään mangaa niin sitä tehdään reippaasti fuusioiden eikä vain kopioiden.
Hyötynee jos tietää jotain G&S:sta (edes Topsy-Turvy -elokuvan verran, joka onkin yhtenä inspiraationa tässä).

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 452
Vs: hdc lukee
« Vastaus #126 : 07.07.2016 klo 10:20:35 »
Herge - Musta saari

Tavallinen albumiversio ei ole koskaan kuulunut suosikki-Tintteihin, ennemmin siihen toiseen päähän: tätä lukiessa tuli mieleen että johtuukohan se episodimaisuudesta joka tässä vanhemmassa versiossa korostuu (mutta ehkä se on hyväkin).
Näiden vanhempien näköispainosten julkaisu suomeksi on kuitenkin tervetullut asia, seuraavia odotellessa (ja jahka näitä tulee lisää niin pitäisi varmaan lukea nämä vertaillen ruutu ruudulta kohtaus kohtaukselta että mitä on muutettu).

VesaK

  • Avustava toimittaja
  • *
  • Viestejä: 15 809
  • Kuka mitä häh?
Vs: hdc lukee
« Vastaus #127 : 07.07.2016 klo 10:48:47 »
Musta saari ja muut varhais-Tintit ovat luonnollisesti episodimaisia, koska niihin piti luoda cliffhangereita kun sarjat ilmestyivät ensin pätkissä. Ajan myötä albumeja muokattaessa muutettiin "leikkausta", lyhennettiin esimerkiksi ammuskelukohtauksia  ja loivennettiin jyrkimpiä äkkikäänteitä.
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 16 637
Vs: hdc lukee
« Vastaus #128 : 07.07.2016 klo 11:25:59 »
Musta saari ja muut varhais-Tintit ovat luonnollisesti episodimaisia, koska niihin piti luoda cliffhangereita kun sarjat ilmestyivät ensin pätkissä. Ajan myötä albumeja muokattaessa muutettiin "leikkausta", lyhennettiin esimerkiksi ammuskelukohtauksia  ja loivennettiin jyrkimpiä äkkikäänteitä.

Uudemmissa Tinteissä se cliffhanger on melkeinpä jokaisen sivun viimeinen ruutu. Julkaistiinko ne sivu kerrallaan Tintin-lehdessä? Yllyttää kääntämään sivua, mutta joskus vähän rasittava maneeri.

Darzee

  • Valistunut arvailija
  • Avustava toimittaja
  • *
  • Viestejä: 2 184
  • Me likes prairie dogs!
Vs: hdc lukee
« Vastaus #129 : 07.07.2016 klo 13:16:52 »
Uudemmissa Tinteissä se cliffhanger on melkeinpä jokaisen sivun viimeinen ruutu. Julkaistiinko ne sivu kerrallaan Tintin-lehdessä? Yllyttää kääntämään sivua, mutta joskus vähän rasittava maneeri.

Cliffhangerit käyvät tosiaan alkuaan pätkissä ilmestynyttä teosta koottuna luettaessa rasittaviksi, ja ongelma koskee myös sarjakuvia edeltävää kertomataidetta, kuten monia 1800-luvun klassikkoromaaneja.

VesaK

  • Avustava toimittaja
  • *
  • Viestejä: 15 809
  • Kuka mitä häh?
Vs: hdc lukee
« Vastaus #130 : 07.07.2016 klo 13:33:32 »
Lento 714 on tässä mielessä aika rasittava. Muokattiinko sitä edes yhtään ennen kuin kasattiin albumiksi? Castafioren korut oli paljon levollisempi, Hergén versio "ranskalaisen elokuvan uudesta aallosta".

Aika moni vaikuttaa inhoavan Castafioren juveleita, ja ilmeisesti palautteen perusteella Remi päätyi tekemään seuraavaksi hypelehtivän ufoiluseikkailun. 
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 452
Vs: hdc lukee
« Vastaus #131 : 07.07.2016 klo 14:10:45 »
Joo, ne myöhempien albumien sivun viimeisten ruutujen cliffhangerit olivat suosittu maneeri ja joskus niin läpinäkyviä että kävivät huvittaviksi/rasittaviksi.

Ja julkaisumuodosta johtuen episodimaisuus on tosiaan ymmärrettävää, mutta tuntuu että Mustan saaren albumikäännöksessä se on jotenkin hyppivämpää tai tökkivämpää. Tai ehkä episodit itsessään jäivät vähemmän mielenkiintoisiksi kuin muissa saman ajan tarinoissa. Lisää materiaalia läpikaavittavaksi.

tertsi

  • Vieras
Vs: hdc lukee
« Vastaus #132 : 07.07.2016 klo 18:58:33 »
Sivun loppuun sijoitetut cliffhangerit on erikoisen rasittavia, jos seuraavalla sivulla käy jatkuvasti ilmi että kyseessä onkin antikliimaksi.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 452
Vs: hdc lukee
« Vastaus #133 : 07.07.2016 klo 21:22:55 »
Joo, juuri ne hakemalla haetut joissa Tintti kauhistuu dramaattisesti, ja seuraavassa ruudussa käy ilmi että se oli joku hämähäkki tms joka ei liity millään tavalla mihinkään. Ehdottomasti liikakäytetty maneeri.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 452
Vs: hdc lukee
« Vastaus #134 : 08.07.2016 klo 18:13:13 »
John Allison - Bad Machinery: The Case of the Team Spirit

Tämä on vissiin ollut alunperin nettisarjakuva. Muoto sopii, vaikka on pitkä tarina (~120 sivua) niin rakenne on tässäkin sivun mittaiset stripit.

Joukko 11-12-vuotiaita koululaisia ratkoo englantilaisessa kaupungissa vaikuttavia mysteerejä, kolme poikaa omaa juttuaan ja kolme tyttöä omaa, vaikka tietysti ne linkittyvät toisiinsa...Neiti Etsivien ja Kolmen Etsivän sijaan tässä on kuitenkin enemmän Mystery Solving Teenseja (ikä- ja käytöskorjauksella), hahmot ovat ikäisensä oloisia eli eivät mitään huippuneroja eivätkä maailman laajimmalla keskittymiskyvylläkään varustettuja...eikä ne mysteerit nyt niin tärkeitä edes ole kokonaisuuden kannalta.

Huvituin.