Viestissäni ei kuitenkaan ollut kyse ei ollut Tex Willeristä (jota omista kokoelmista löytyy ihan kohtuullinen määrä) tai ankoista, vaan Kvaakin keskusteluista, mistä syystä sen sanan edellisessä viestissä kursivoin. Kvaakin sarjakuvakeskustelut kun keskittyvät pitkälti Tex Willeriin ja Ankkoihin; yhdestä julkaisuista saatetaan käydä pitkiäkin keskusteluja. Eurooppalaisista tai vaikka kotimaisista sarjakuvista on monesti tarjolla viestejä - kommentteja, knoppitietoa, tiedotuksia uusista julkaisuista tjsp, joihin kukaan ei vastaa. Tämä on monesti se eri alueiden ero; käydäänkö niillä monologia vai dialogia.
Tä'mä on kieltämättä totta mutta pitää muistaa myös yksi olennainen ero kvaakissa: se on lukija- l. harrastajalähtöinen kuten Lurker mainitsi.
Koetan olla selkeä: kyse (kuten useimmiten) on matemaattisesta yhtälöstä. Ankkalinnan väki on päässyt liki joka kotiin ihan ahdasmielismpiä kulttikoteja lukuunottamatta ja löytyy yleensä aina jos jotain sarjakuvaa löytyy myyntipisteestä tahi julkisesta laitoksesta.
Tex Willer puolestaan omaa ehkä fanaattisimman fanikunnan ikinä.
Ette usko? Lukekaa Kova Länsi.
Kvaak on yleissarjakuvafoorumi mutta silloin luonnollisesti painottuu ne jotka vallitsevassa kielialueen sarjakuvassa ovat eniten luettuja: Ankat, Fingerpori jne.
Tämä vaan usein unohtuu että väestöpohja ja saatavuus vaikuttavat asiaan. Toki moni tuntee Asterixin ja Tintin, totta kai, mutta Corto Maltesen? Haikaralaivueen? Yakarin?
Tai laajennettuna vielä: vaikka kvaakissa on ilmiselvää että Adelesta puhuttaessa viitataan Adele Blanc seciin ei brittiläiseen laulajaan ei se sitä kaikille ole.
Tämä näkyy siis myös käydyssä keskustelussa (Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen)
Sfarit ja Larcenetin Blastit ovat toki tuoretta verta sarjakuvain harrastajain pakkiin ja Blainin Ulkoministeriö tekee sekin gutaa mutta itseä harmittaa Franko-belgialaisen seikkailu ja rikossarjakuvan vähyys näillä raukoilla rannoilla.
Toki tästä enin osa käyttää noista termejä "Bulkki" "Viihdesaasta" "Käyttösarjakuva" jne mutta ranskalaisten rikoselokuvien ja trillerien ystävänä satun pitämään enemmän tästä lajityypistä.
Usein kertovat enemmän ihmisistä ja yhteiskunnasta kuin ns. vakavasti otettava sarjakuva(mitä lieneekään)
En usko että kukaan jotain Les Innommablesia lähtee suomeksi kustantamaan ja Le tueur -Tappaja saatiin tällä melko näppärästi pakettiin.
Hyvistä lajityypin ranskalais/belgia jne edustajista saa vinkata lisää jos sellaisia sattuu tietämään.
