Seksismi sarjakuvissa

[Lurker]

En nyt oikein parempaakaan ketjua löytänyt.

Seksismiä sarjakuvissa, esimerkkitapauksilla.
http://whatculture.com/comics/11-crazy-times-comic-books-got-sexist.php

[Curtvile]

Just

En nyt oikein parempaakaan ketjua löytänyt.

Seksismiä sarjakuvissa, esimerkkitapauksilla.
http://whatculture.com/comics/11-crazy-times-comic-books-got-sexist.php

eli ekasta viestistä siteeraten:

Tämä ketju uupuu yhä outoa kyllä. Kvaakista löytyy toki Naissankarit, mutta tuon ketjun aihe onkin kuka on seksikkäin.
Tämän tarkoitus olisi kattaa nimen mukaisesti kaikki ne naiset jotka eivät jää miehiä huonommiksi seikkailun saralla. Ja kyllä: niitä on muitakin kuin arvoisa neiti M. Blaise.

Seksismiä sarjakuvissa löytyy monesta kohtaa.

Enemmän ketjun mukaisia sama kuin juilla mutta korkkareissa jos siltä tuntuu ovat tietty mainiot  sarjakuvat Velvet, Lazarus, Rat Queens, Ms Marvel, Captain Marvel, Thor....

Ja ketjun mukaan mutta seksismiä erinomaisesti käsitellen
Bitch planet.
Non complience 4 life.

[Lurker]

Just --

Just, joo, ei. Siirretty omaksi ketjuksi, ja ihan aiheesta.

[Curtvile]

Hienoa että on oma ketju.
Seksismiä esiintyy yhä sarjakuvissa, ajoittain nostetaan epäolennaisiakin piirteitä(suoraan verrattavissa siihen hawaiilaispaitakohuun ESAn kohdalla. Matt Taylorin paidan katsottiin olevan naisia sortava ja samalla jalkoihin jäi Rosettan muu tiimi mm. kaikki naisjäsenet) mutta ongelma tämä toki on.
Tietenkin on myös vika maaleja, esimerkiksi Howard Chaykinia on usein syytetty misogyyniksi.
Tämä on virheellistä, Chaykin on misantrooppi ei misogyyni.

Aiemmassa viestissä mainittu Bitch Planet voi monelle olla kyllä kylmäävääkin luettavaa. Scifissä kun voidaan ekstrapoloida ja tässä on rangaistussiirtolaplaneetta jonne päätyy jollei noudata yhteiskunnan sääntöjä ja kuten nimestä arvaa sopeutumattomien joukko koostuu naisista.
Niistä jotka eivät tottele patriarkaattia sokeasti, nöyrry ja alistu.

Sellaista Lurkerilta tiedustelisin että onko ketjun idea käsitellä seksismiä vain sarjakuvain sivuilla esiintyessä vai sikäli kuin se on esiintynyt paitsi sarjakuvaharrastajien piireissä ja tekijöiden edesottamuksissa?
Tästä kun on muutamia sangen ikäviä esimerkkejä itsellä muistissa.

Nythän sarjakuva on terveellä tavoin naisistunut tekijäpuolelta ja lukijapuolellakin on suurimpia osuuksia. Ei siis suurimpia kasvavia osuuksia vaan lukijaosuuksia.

[Lurker]

Sellaista Lurkerilta tiedustelisin että onko ketjun idea käsitellä seksismiä vain sarjakuvain sivuilla esiintyessä vai sikäli kuin se on esiintynyt paitsi sarjakuvaharrastajien piireissä ja tekijöiden edesottamuksissa?
Tästä kun on muutamia sangen ikäviä esimerkkejä itsellä muistissa.

Jos yritettäisiin aiheen mukaan käsitellä sarjakuvia eikä sarjakuvan harrastajia. Parempi niin.

[1978 villiä metsää]

Katsoin läpi "Kuka on supersankarien suurin kusipää"- ketjun paikatakseni aukkoja sivistyksessäni. Sitten vilkaisin "Rinnat sarjakuvissa" ja "Naiskauneutta?"- keskusteluja ja kuvanäytteitä. Niinpä niin.

Jos lähdetään siitä että enemmän tai vähemmän taianomainen maailma karrikoituneine arkkityyppeineen on sellainen, missä kerrotaan suoria mielipiteitä tai luodaan ihanteita, se ohittaa tämän itsessään kauniin seikan että kyseessä on ilmiselvä fiktio, uni. Eskapistisia eriarvoisuuden ja törkeän käytöksen täyteisiä tarinoita voidaan politisoida mutta silloin ollaan helposti jo typistämässä ne jutut manifesteiksi. Kun kokemukseen heittäytyy avoimesti, sadun vaihtoehtoisuus ja vitsikkyys paistaa läpi.

Ymmärrän kyllä että kun naisena tutustuu sarjakuvan historiaan, tietyt sovinistiset asetelmat saattavat olla hyvinkin ärsyttäviä. Miesten nostalginen suhde esimerkiksi toimintasarjakuvaan ei ole niin helposti siirrettävissä miksikään aukottoman järkeväksi mielipiteiden vaihdoksi. Kun muotokieli Amerikassa on rakennettu markkinoitavaksi ikäänkuin vain puberteettisille pojille, tekee mieli nauraa tilanteen absurdille nöyryyttävyydelle.

Erinomaista silti että nyttemmin ollaan käännetty uusi sivu kehityksessä. Yksi tärkeä feministinen projekti ja haaste onkin sarjakuvan naiskuvan monipuolistaminen, missä hyvin ovat onnistuneet esimerkiksi Julie Doucet ja Lynda Barry omalla osallisuudellaan sarjakuvakentässä sekä itse sarjakuvillaan. Samoin tietyissä miesnäkökulmissa ollaan liikuttu tasapainoisempaan suuntaan menettämättä sukupuoli-identiteettiään. Vaikka edelleen sukupuoli voi olla myös vitsi.

Esimerkkinä vielä että kun olin menossa sukulaistytön ylioppilasjuhliin, jolla oli aikomuksena mennä vuoden sarjakuvakoulutukseen, kävin ostamassa Krazy Katin kootut. Kun kotona sitten lueskelin sitä ja mietin sen tarjoamia sukupuolirooleja kauhistuin jokseenkin rakastamastani sarjakuvasta. Päätinkin sitten napata hyllystäni Julia Vuoren Eeron sekä viimeisimmän Sarja-Infon missä oli Terhi Ekebomin tekemä kansi. Ne tuntuivat rohkaisevammilta lahjoilta.

[1978 villiä metsää]

Tuo aikaisemman viestin politisoimatta jättämisen ehdotus tuntuu jälkeenpäin ajateltuna perin konservatiiviselta, sellaiselta että nollataan tunteet ja ajattelu totunnaisella ja jäädään virran vietäväksi. Sellaisella sanomalla en haluaisi itseäni esitellä. Ironinen suhde fiktioon on suhteellista, kyllä niistä lohduttavaa illuusiotakin etsitään. "Kaikelle pitää saada nauraa"-motto ei ehkä ole rehellinen, vaikka niin haluaisin uskoa. Sarjakuvissa on myös esikuvallisuutta.

Tietenkin on myös vika maaleja, esimerkiksi Howard Chaykinia on usein syytetty misogyyniksi.
Tämä on virheellistä, Chaykin on misantrooppi ei misogyyni.

Tuo on kiinnostava näkökulma, vaikka on itselle vieras tekijä. Minä niin tykkään ihmisvihaajista!

[k__b_k]

Seksismi on vahvasti läsnä sarjakuvissa. Selkeimmin tämä näkyy hahmojen sukupuolijakaumassa. Toimintasarjisten puolella ollaan alettu ehkä vähän liikkua siihen suuntaan että tiimeissä voi teoreettisesti olla yhdellä kertaa yhtä paljon tai enemmän naisia kuin miehiä, mutta väitän että pääsääntöisesti mieshahmoja on enemmän kuin naisia. Samoin esimerkiksi ankkaversumissa reipas enemmistö hahmoista on miehiä, ja naiset ovat hyvin pitkälti joko love interestejä tai tarinan konnia. Ei ole myöskään mitenkään poikkeavaa että fyysisesti miellyttävän näköinen naishahmo kävelee kadulla ja miehet tämän ympärillä alkavat kuolaamaan tai tappelemaan keskenään ja lahjomaan tätä naista. Myös muita mikroaggressioita löytyy ihan säännöllisesti, mutta tähän hätään en jaksa alkaa miettimään yksittäisiä esimerkkejä.

[Lurker]

Ihmenainen kissanaiselle: "Superkonnia on helppo pistää päihin, naisviha onkin sitten se vaikeampi vastus."

The New Yorker -cartoon:

[X-men]

Lurkerin kuvasta käy hyvin ilmi 1 yleisimmistä seksismistä eli naisilla tuppaa olevaan avara kaula-aukko kun taas miehet harvoin ovat muutoin kuin päästä varpaisiin puettu.

[Pässi]

Just niin X-Ukko. Sehän se oli tuon kuvan pointti.

[Jarkko Sikiö]

Tämä ei sopinut Mustanaamio-ketjuun, mutta vanhojen sarjakuvien harrastajat tuntevat varmaan hyvin seuraavan kohtauksen, jonka Reima oli bongannut uusioversiossa ja syystä hämmästeli:

Tämä ruutu olisi voinut sopia Näytä hauskin ruutu -ketjuun, mutta nyt ei voi kuin ihmetellä että tämmöistä tehtiin ja julkaistiin vielä vuonna 2000?!

Tämä toi mieleeni mm. artikkelin, mikä julkaistiin Big Little Lies -sarjan kritiikkiin liittyen.

Artikkelissa on kohta, jossa todetaan etteivät kriitikot osanneet tulkita ruudun tapahtumia perheväkivallaksi.

Tästä on mielestäni kyse, kun 40- ja 50-luvun sarjakuvissa läpsittiin polvella naisia ja lapsia. Eihän niitä enää nykypäivänä voi tulkita huumorina tai nähdä mitään seksuaalisuuteen liittyvää, olkoon että huumoriksi ne tekoaikanaan on tarkoitettu ja sellaisena esitetty.

Sarjakuvan tulkinta on toki erityisen vaikeaa, koska suuriakin teemoja voidaan esittää yhdessä ruudussa, mutta silti lukijan pitäisi pystyä suorittamaan sama auki koodaaminen syvemmän taiteen tulkinnan tapauksessa kuin otsalla kulkevasta hikikarpaleesta.

Tästähän on toki Kvaak täynnä keskustelua, on otettava huomioon aikakauden ulkoiset ja sisäiset rajoitteet sekä muu viihde, ja sarjakuvaväki jossain määrin ylpeilee kyvyllä tulkita symboleja ym.

Kuitenkin sokeita pisteitä – olisiko tämä kuitenkin räikein esimerkki – on edelleen melkoisesti.

[Darzee]

Olisi tietysti tehokkaampaa, jos olisi kuvia, mutta naispuolisten supertyyppien keskinäisissä tappeluissa ei aina puhuta miehistä. Esimerkkejä voi löytyä jo Ihmenaisen 1940-luvun seikkailuista. Se on sitten tulkinnanvaraisempaa, onko replikointi rusikoinnin keskellä Bechdelin tarkoittamaa "keskustelua".

[Lueskelija]

Tämähän onkin sopiva ketju keskustella Bechdelin testistä sarjakuvien suhteen.

Eli tuokaa esiin sarjakuva, mitä vanhempi, sitä parempi, jossa:

1. On useampi kuin yksi naispuolinen hahmo
2. Ne keskustelevat keskenään
3. Muustakin kuin miehistä

Kiinnostava aihe! Näin äkkiseltään minulla tulee mieleen palkittu, osin suomalaisvoiminkin tehty Giant days. Sarjakuvan keskiössä on kolme naispuolista opiskelijaa ja näiden elämä -johon mahtuu paljon muutakin kuin miehiä. Samalla tavoin elämän koko kirjo näkyy vasta julkaistussa Viimeisessä illassa.

Vanhempi, suomalainen sarjakuva Muumipeikko läpäisisi myös varmaan testin. Se ei kuitenkaan ole välttämättä selvää. Muumilaaksossa asuu naisia. Muumimamma, Niiskuneiti, Mymmeli, Vilijonkka, Miska, Louska sekä Jenni-täti, nyt ainakin. Heillä on omia piirejään. Esimerkiksi Vilijonkalle Muumitalon asukit ovat naapureita, Louska (epäaito) ystävä ja lisäksi kotona touhuilee Mabel-niminen kotiapulainen. Luonteelleen tyypillisesti Vilijonkka puhuu muiden naisten kanssa esimerkiksi kodinhoidosta tai naisyhdistystoiminnasta. Hahmo on kuitenkin yksiulotteinen ja, kuten Muumimammakin, esitetty juuri näiden "oletettavasti naisellisten" luonteenpiirteiden kautta. Samalla tavoin Niiskuneidin ja Mymmelin elämä tuntuu pyörivän miesten ympärillä. He keskustelevat keskenään muustakin, mutta monen projektin ja harrastuksen primus motorina pyörii siihen hurahtanut ihastus. Onko näennäisesti tästä harrastuksesta keskusteleminen siis keskustelua miehistä?

Lapsille suunnatuista sarjakuvista Aku Ankka on samanlainen kysymysmerkki. Tuoteperheen kansikuvatyttöhän on överifemiininen, ehkä hieman persoonaton Iines.  On kuitenkin sarjakuvia, joissa hän tai joku muu keskustelee muiden naisten kanssa, mutta tämä ei ole säännönmukaista. Vaihtelevuus selittyy sarjan pitkällä iällä ja sekalaisella tekijäkaartilla, jossa jokaisella on omat painotuksensa. Äkkiseltään en siis näe esim. Don Rosan tuotannon läpäisevän testiä. Tietenkin tässä kannattaa muistaa, että vaikkapa Roope Ankan elämä ja teot keskittyykin juuri yhteen henkilöön, joten siskot, Kultu Kimallus yms. jäävät pakostakin etäisiksi. Iines ei kuitenkaan seikkaile kuin yhden(?) tarinan pääosassa ja tässäkin juoni keskittyy Akun ja Hannun välttelyyn. (Oma lukunsa on muuten minua lapsena hämmentäneet 70-luvun taskarit, joiden joukkokohtauksista saattavat puuttua naiset kokonaan. Miksihän näin oli?)  Toisaalta, iso osa vaikka Iineksen keskusteluista muiden naisten kanssa koskee miesten ohella vaikka uusia hattuja tai tosimaailmassa jo vanhentunutta naisyhdistyskonseptia. Ovatko stereotyyppiset aiheet yhtään miehiä parempi valinta käsikirjoittajalta? Aku Ankka tuntuu kuitenkin mukautuvan ajan menoon. Kun 2000-luvun puolivälissä Iines seikkaili merkkipäiväsarjassaan tämä sekoitettiin tunnettuun valokuvamalliin. Kymmenen vuotta myöhemmin luvassa olikin agenttiseikkailu naispuolisen kertakäyttöhahmon kanssa.

Muumeihin ja Aku Ankkaan verrattuna omassa ketjussaan jo keskutellut Tenavat tuntuvat hahmoina moniulotteisemmilta. Lippeä ja Kieloa lukuun ottamatta kukaan ei ole sukupuolensa koko kuva yhtä voimakkaasti kuin naiset Muumilaaksossa tai Ankkalinnassa. Mutta siitä lisää omassa ketjussaan.

[Lueskelija]

Hollantilaisperäinen Iines-lehti ilmestyi ennen. Jostain syystä jäi aivan väliin minulta. Ehkä se tulee joskus digipalveluun.

Iines ilmestyi kuukausittain ja oli myynnissä vain irtonumerona. Loppuvaiheessa kävin säännöllisesti ostamassa joka numeron, mutta pettymyksekseni juuri uskollisen lukijasuhteen muodostuessa lehti meni ja lopetti. Sisältö oli melko lailla samanlainen kuin päälehdessäkin, mutta jokaisessa sarjakuvassa esiintyi nainen. Tämä saattoi olla aktiivinen toimija, päähenkilö tai sitten eri tavoin liikkeelle paneva voima. Mieleen on jäänyt kaksi johtosarjaa, joissa päähenkilö on kylläkin Aku. Toisessa Iines huolestuu Akun elintavoista ja määrää tämän sihijuomavieroitukseen. Toisessa Aku ja Iineksen ihailema Arto Varsilenkkari pakenevat yhdessä liikuntaan hurahtanutta Iinestä. Varmasti oli myös tarinoita, joissa nainen oli oikeasti toimija ja kokija, mutta niiden kokoinen aukko muistissani antaa ymmärtää ettei sellaisia ollut paljon. Kaikki tarinat eivät olleet Hollannista toisin kuin formaatti. Varsilenkkari- ja vieroitusjutukin olivat piirtäneet Daniel Branca ja Vicar.

Pahoittelen aiheesta eksymistä.  No, sanottakoon lopussa että vaikka Aku Ankka on sinällään hyvä sarjakuva, mietin joskus millaisen kuvan naiseudesta se antaa/on antanut tytöille. Samaistumispintaa (tyttölapsia tai edes aikuisia naisia) ei ole ollut edes joka lehdessä aktiivisuudesta puhumattakaan. Toisaalta,koko sarja on muutenkin pullollaan suhteellisen erikoisia ja kärjistetyn ylivedettyjä hahmoja. Naiset voisivat kuitenkin olla erikoisia muutenkin kuin pelkan sukupuolensa ja asemansa kautta. Uusi DuckTales näyttääkin tuoneen tarinaan aiempaan aktiivisempia naisia.