Aku Ankan taskukirja

[haplo]

Noista top-listan taskareista ostin perheeseen neljä kappaletta, kuten joulutaskarin. Poika puolestaan osti tuon myydyimmän omilla rahoillaan.

Ei ostopäätöksissä uusintojen määrä vaikuttanut lainkaan. Lapsille kaikki tarinat ovat uusia ja vaikka itse olen sarjakuvaharrastaja, on taskarien aktiivilukemisen ajoista ehkä viisitoista vuotta. Toisin sanoen mahdolliset uusinnat on virkistäviä ikkunoita omaan lapsuuteen. Kuin jotkin eurooppalaisen sarjakuvan integraalit, joita on täällä julkaistu.

Jos jollain konstilla saisi tietää keräilijöiden osuuden taskarien myynnistä, niin tuskin se kahden tonnin yli menisi. Hyvä jos toiselle tuhannelle.

[Kääk13]

Minun mielestäni oli aika helppo nähdä jo kaukaa, että tuo "Täyttä kultaa"-juhlataskari tulee myymään eniten.

Ihmetyksekseni kuulen yhä yllättävän usein, että ihmiset ostavat akkareita vain kannen ja kirjan ulkoasun perusteella, tutustumatta sen kummemmin sisältöön.

Kiiltävät kuvat, koko ja edullinen hinta ratkaisevat ostopäätöstä tehdessä. Tarinat tuntuvat siinä hetkessä toissijaisilta, mutta sitten kun niitä luetaan, niin kuitenkin valitetaan, että "Eivät olleet hyviä".

Olen jopa kuullut jälkikäteen kirjan ostaneilta valitusta siitä kun juhlataskari sisälsi värittömiä sivuja. 

[X-men]

"Kultainen" taskari on tähän mennessä ollut ihan hyvä (pikku hiljaa luetaan) mutta nuo tarinat yhteensitovat välinäytökset ei oikein toimi.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ihmetyksekseni kuulen yhä yllättävän usein, että ihmiset ostavat akkareita vain kannen ja kirjan ulkoasun perusteella, tutustumatta sen kummemmin sisältöön.

Kiiltävät kuvat, koko ja edullinen hinta ratkaisevat ostopäätöstä tehdessä. Tarinat tuntuvat siinä hetkessä toissijaisilta, mutta sitten kun niitä luetaan, niin kuitenkin valitetaan, että "Eivät olleet hyviä".

Näin se varmaan menee. Silloin tuo paksu kultainen möhkäle oli erinomainen idea: se herätti huomiota ja kiinnostusta. Itsellänikin tuli sitä selattua kaupassa (toisin kuin taskareita yleensä), koska se kiilsi kaupan kassan lähellä. Sisältö sitten tuntui minusta liian kaksijakoiselta (alkupuoli hyvä, loppupuoli huono), jotta olisin siihen viitsinyt yli kympin sijoittaa kuten taisin jo tässä ketjussa kirjoittaa.

Suuret myyntimäärät myydään tietysti massoille. Massoilla ei ole kaikkia taskareita, ei välttämättä edes sataa viimeisintä. Kun tädit, sedät, vanhemmat ja isovanhemmat ostavat näitä sukulaislapsilleen kesälukemiseksi, tuskin siinä kovin syvällisesti perehdytään sisällysluettelon merkintöihin. Vaan katsotaan hinta, todetaan ettei ole liian kallis ja toivotaan että jospa saaja tästä pitäisi.

Olisihan se tietysti hauska nähdä mummot lehtihyllyn ääressä kännykkä kädessä selaamassa Inducksia ja tekemässä viiltävää analyysia taskarista, että kannattaakohan tähän nyt sijoittaa vai ei. "Muutamilla sivuilla näyttää olevan vähän huono painojälki, hmm... Ei tainnut olla tuossa Cavazzano parhaimmillaan, hmm..."

Repesin tälle mummojutulle!