En mene allekirjoittamaan sitä, että nykytaskarit olisivat huomattavasti huonompia kuin alkupään taskarit. Totta on kyllä se, että huipputarinat puuttuvat.
Nykytaskareiden yksi puute on se, että menneiden aikojen yritystä ja anarkiaa ei enää löydy. Sarjat ovat keskivertoja liukuhihnalta tuotettuja juttuja. Ennen oli tarjolla huimia fantasioita (Kuumatka taskari 25), jännittäviä seikkailuja, piirrostyyli vaihtelivat ja aiheita yhdisteltiin huoletta (Aku Suurisuu, taskari 8, ehkä parhaana esimerkkinä). Nykyään tarjotaan samaa peruskomediaa taskarista toiseen.
Sen lisäksi, että vanha meininki tuotti hienoja tarinoita, ei pidä unohtaa, että sieltä tuli aikamoista kuraakin. Esimerkiksi taskarit 9, 15, 17 ja 68 ovat mielestäni tasoltaan huomattavasti nykytaskarien alapuolella. Muutenkin yksittäisistä taskareista löytyy kerrassaa kammottavia tarinoita samalla tiheydellä kuin nykyäänkin (THL ja aikakone 31, Mestariurheilija Aku 64). Nykytaskareissa ilahduttaa myös se, että Giuseppe Peregon, Pier Lorenzo De Vitan (okei, tiedän jotkut jopa pitävät hänestä) tai Luciano Capitanion kaltaisia tuhertelijoita ei enää näy, vaan kuvitukset ovat vähintään kohtuullista tasoa. Ja hyviäkin piirtäjiäkin löytyy, Massimo De Vita, Giorgio Cavazzano, Lara Molinari, Enrico Faccini esimerkkeinä.
Suurin puute nykytaskareissa on mielestäni pitkien tarinoiden puute. Keskimääräisistä tarinoiden pituuksista näkyy selvästi, kuinka tarinoiden keskipituudet ovat 10-20 sivua lyhyempiä kuin kulta-aikoina.
http://www.perunamaa.net/taskarit/tilasto.html#pituudetNykyinen standarditarina on pituudeltaan alle 30 sivua ja siinä sivumäärässä ei kehitellä kiinnostavia dekkaritarinoita tai huimia seikkailuja ympäri maailmaa. Ennen taskaria 200 julkaistiin vielä pitkiä tarinoitakin ja nämä eivät mielestäni paljoa jääneet vanhojen taskareiden ja tekijöiden tasosta (Galaksin ihmeet -sarja, Inhala 173, Tulikiven valtakunta 162). Uskoisin, että taso ei olisi pudonnut mihinkään, jos pitkiä tarinoita vain tehtäisiin. Vilkaisu COAhan paljastaa karua kertomaa: 2000-luvulla on Topolinossa ilmestynyt vain 5 yli 60-sivuista tarinaa ja niitäkään ei ole täällä nähty. Ei hyvältä näytä. Hyvin voi ymmärtää myös sen, että taskarit tuntuvat olevan lapsellisempia. Vähemmän kehittyneet juonet, enemmän kohellushuumoria -> luonnollisesti aikuiselle (luultavasti monille lapsillekin) tulee mieleen, miksi tällaista pitäisi lukea kuukaudesta toiseen.
Summa summarum: mielestäni tällä hetkellä taskarien taso laahaa lähinnä siksi, että kunnon pitkiä tarinoita ei tehdä eikä julkaista. Lyhyemmät vitsisarjat ovat keskitasoltaan vanhojen vitsisarjojen tasolta, mutta terävin kärki puuttuu. Lisäksi, vaikka jotkut vanhat tarinat ovat aivan kuraa, on niissä sentään jotain mielenkiintoa, yleensä älyvapaiden juonien takia.
Vähän aikaa sitten lisäsin Taskaritietokantaan listauksen taskarien keskimääräisistä arvosanoista. Lista heijastaa lähinnä tietokannan tekijöiden mielipiteitä, mutta kertoo samaa: alaspäin ollaan menossa. Kuvaaja on myös hyvin samankaltainen keskipituuksien kuvaajaan verrattuna.
http://www.perunamaa.net/taskarit/arvosanat.html
