Hyvä oivallus tuo!
Yritin saada rouvaakin lukemaan tämän romaanin, mutta menin pöhkö etukäteen kertomaan sen koiranpentukohtauksen, jossa pennulla pelataan jalkapalloa ja joka lopulta lyödään talikkoon
, johon hän totesi, ettei ikinä pysty lukemaan mitään tuollaista.
Onkohan tuo mainitsemasi tapaus oikeasti tapahtunut. Vähän arvelluttaa, että onko Syyriassakaan ihan noin sekopäisiä lapsia.
Tai no onhan mulla omakohtainenkin ikävä lapsuuden muisto Kivihaan ajoilta.
Kun oltiin semmoisia tarhaikäisiä, niin Kivihaassa (Helsingin Etelä-Haaga) oli paljon siilejä ja ne aina tuppas juoksentelemaan tielle. Monesti kuljetimme näitä piikkikääröjä turvaan tienvierestä Keskuspuiston metsään semmoista hiekka kuorma-autoa apuna käyttäen.
Oli varsinkin yksi siili, joka alkoi käydä kovinkin tutuksi tässä pelastusoperaatiossa ja se kesyyntyi meihin kakaroihin. Annoimme sille aina jotain leivänkannikoita ja muuta pureskeltavaa.
Eräänä päivänä löysimme sitten tämän siilin pikkuisen leikkipihamme reunalta pusikosta hajalle potkittuna ja silmät täynnä kiviä. Joku oli nähnyt kaksi naapuritalon ns. "pahaa poikaa" edellisenä päivänä jotain omituista tekemässä pihallamme ja arvelimme, että ne olivat tappaneet meidän siilimme.
Hautasimme siilin ja pidimme kunnon hautajaiset.
Jotenkin omituisesti näiden sekopää poikien pyörille tapahtui sinä kesänä omituisia tapaturmia. Onneksi muuttivat sieltä aika äkkiä pois.