Kävi mielessä tutustua Starlinin Thanos-tarinoihin, mutta ensin pitäisi selvittää miten kaikki ne miljuuna juttua – joissa lisähaasteena on jokaisen nimessä infinity – liittyvät toisissa niin ne mielihalut menivät samaa tietä.
Sen sijaan tartuin Jeff Lemiren kirjoittamaan Thanos-sarjaan. Deodaton kuvitusta oli kyllä kiva tarkastella – tässä se on melko lailla tarkalleen samaa kuin Original Sin -sarjassa – mutta ylimääräiset katuojat pitkin sivuja on tyylikeino joka ensin näyttää hyvältä ja alkaa sitten vaivaamaan.
Lemire kuitenkin vetää aivan pohjat Old Man Thanos -ideansa kanssa. Thanos nyt vain ei ole äijä, mies tai mikään samaistuttava olento, vaan epähahmo jota tarvitaan sankareiden vastapainoksi. Hahmon kohtaamat haasteet, vaikeudet tai voitot eivät liikuta alkuunkaan.
Täysin kurjan sarjan kääntää ympäri Donny Cates ja tämä osuus on koottu yhteen kokoelmaan Thanos by Donny Cates, jonka perään on liitetty ensimmäinen Cosmic Ghost Rider -minisarja. Samat tarinat ovat myös erillisissä kokoelmissa Thanos Wins by Donny Cates ja Cosmic Ghost Rider: Baby Thanos Must Die.
Cates ei sen suuremmin välitä sovittaa Thanosta Marvel-universumiin tai muuhun järjelliseen kehykseen, vaan vetää aivan omiaan tyylillä, josta tulee mieleen Mark Millarin Marvelit, erityisesti sen Ultimate-laidalta.
Cosmic Ghost Rider on muuten Frank Castle, eli Tuomari. Tämä voi hahmon ystävälle olla samanlainen häväistys kuin Enkeli-Frank, Franken-Castle ja mitä niitä vielä olikaan, mutta nyt mennään niin nyrjähtäneisiin aivoituksiin, että hauskaa piisaa.
Siinä se nerokkuus onkin, tämä on kirjoitettu ihan kirkkaasti kympin arvoisesti, mutta huumoria unohtamatta. Samalla se saa kunnolla ymmärtämään, mikä tuossa Lemiren aloituksessa menee pieleen: dark & gritty on niin monesti nähty, että tyylilajin valitessaan pitäisi sitten paremmankin kirjoittajan kynän olla terässä tai muuten tuloksena on vain ilotonta puristamista.
Ai niin, Geoff Shaw on loistava kuvittaja, joka tuottaa Catesin hassuttelut riittävällä uskottavuudella lukijalle.