Sanosin ihan yleisesti, että maissa, joissa kustannusalan kilpailu on kovempaa kuin meillä, kustantajat kiinnittävät enemmän huomiota kansiin. Osin se on resurssi- osin varmaan taitokysymyskin. Ulkomailla voidaan jopa suunnata tuotetta kannen avulla jollekin kohderyhmälle, kun kokonaismarkkina on suurempi.
Mutta voidaan myös ajatella niin että suomalaiset kannet lähtevät enemmän taiteellisesta näkökulmasta. Varsinkin Pikkunärhen tapauksessa tämä kärjistys, taide vs. kaupallisuus näkyy hyvin.
Sitten on muitakin näkökulmia, kuten vaikka kustantamon "lookiin" liittyvä brändäys. Mosquito on laittanut
Griselfotheihin uudet, kustantamon kirjasarjojen mukaiset yhtenäiset kannet. Mutta yksittäistapaus, Ronkoteus menee sielläkin suomikannella.
Varmaankin tekijät useinkin haluaisivat viilata kantta, mutta eiköhän se ole kustantaja joka päättää. Mitenkään poikkeuksellista ei ole meilläkään tehdä useampia kansia ja valita niistä sitten paras. Esimerkiksi Hitusen Anabasiksen kakkososan kansi oli alun perin suunnitteilla ykköseen, mutta sitä varten Petri teki kuitenkin toisen, paremmin sisältöä kuvaavan ja "alkuperäinen" käytettiin sitten jatko-osaan.
Jopa omissa projekteissani joskus on käynyt näin. Kivisyyliin tehtiin muistaakseni ainakin 3 kantta, siis pidemmälle kuin luonnosasteelle. Lisäksi etu- ja takakannen kuva-aiheiden kesken voi joskus joutua tai päästä pallottelemaan.