Herätelläänpä integraalien ilmestyttyä tätä keskustelua. Mikä on mielestänne paras stoori?
Mielestäni ehkä upein yksittäinen tarina on hirvenmetsästys (L’Orignal, kirjoitettu keväällä 1977), joka on irrallisempi muusta tarinajatkumosta. Vaikka en ole mikään metsästäjätyyppi, tämä tarina kolahti. Syksyn värit on hehkeät, sumu ja hämäryys lisäävät uhkaavaa tunnelmaa. Ylivertaiset metsästäjät käyvät tuhon partaalla, kun osat välillä vaihtuvat, ja adrenaliini ja pelon hiki virtaavat vuolaina.
Deribin luontoa kunnioittava juonen harmonisuus ja uljas piirrosjälki ansaitsisivat ehdottomasti suomenkielistä jatkoa sen ensimmäisen zoom-albumin lisäksi. Myös pauketta ja rytinää löytyy, vaikka ne ei korostukaan mitenkään texwillerimäisellä tavalla, joskus yliluonnollisiakin ekskursioitakin tehdään. Tarinat ovat usein jännittäviä mutta eivät päällekäyvän julmia tai raakoja, joten ne sopivat likimain kaikille ikäpolville.