tahtoo olla vähän niin, että mitä vanhempi uskonto ja mitä vakaammaksi uskonnon asema koetaan, sitä paremmin se sietää kaikenlaista irvimistä ja vitsintekoa.
Islamin asema ja tilanne on globaalisti aika labiili, tarkoittaa myös sitä, että esim. lähi-itä, jossa islamin asema on lähtökohtaisesti turvattu, elää uskonsotien ja sisäisten unsonnollisten ristiriitojen keskellä.
Meikäläinen evankelisluterilaisuus ja eteläeurooppalainen katolilaisuus ovat aika vakaassa tilanteessa, samoin juutalaisuus pääosin. Sen sijaan meidän funkut tuppaa suhtautumaan huumoriin enemmän samoin kuin islaminuskoiset suhtautuu.
Tilannetta sotkee vielä se, kuinka voimakkaasti uskonto kuuluu osaksi identiteettiä ja kuinka suurella osalla ko. uskonnon uskovaisista. Ja tähän liittyy se, kuinka sosiaalisesti helppoa on suuttua. Kyllä meidän luterilaisistakin aika moni suuttuu kristillisyyteen kohdistuvasta pilkasta, mutta eivät kehtaa pitää siitä meteliä, tai eivät saa ääntään kuuluville.
Tilanne on paljon monimutkaisempi kuin että Islamia ei nyt saa jotenkin pilkata jonkun öyhmöyh-syyn vuoksi.