Sarjakuvapiratismi - alakulttuuri, historia ja nykytila

[Jarkko Sikiö]

Huomioin vanhaan piratismia käsitelleen artikkelin paria vuotta myöhemmin eräänlaisena follow-up-huomiona, että piratismi oli teollistumassa (kasvamassa, automatisoitumassa). Ei vanhoja piraattisivuja enää olekaan, mutta käytännössä piratismi todellakin teollistui – ei omilla sivuillaan, vaan ihan kaupallisilla alustoilla.

Olen syrjäsilmällä seurannut archive.org-sivun touhuja, jonka käytännöistä osaa pidän kestämättömänä, mutta ymmärrän jonkinlaisena ideologisena puuhana. Eli vaikka kylkeen ovat kiinnittyneet aivan piraatit ja osa omistakaan linjauksista ei ole yritysten mieleen, sivun ydintarkoitus ei ole edistää piratismia vaan vapaata tietoa.

Hassu, vaikka tuskin oikeudenomistajien mielestä mikään kovin hassu, temppu on julkaista tekijänoikeuksien suojaamia sarjakuvia niin, että sivu kertoo sen julkaistun creative commons -lisenssillä. Aika kova veto, sanoisin. Siinähän sitten käyt setvimään tapahtunutta ja perustelemaan, että kyllä ne oikeudet sinulla ovat.

Sen sijaan argentiinalaisiin sarjakuviin liittyen sukelsin syvemmälle ihan Google Playn sarjakuvatarjontaan ja satunnaisista huomioista johtuen sitten lukaisin sen verran, että ihan palvelua kuvaavalla Wikipedia-sivulla kerrotaan palvelussa rehottavan kirjapiratismin. Tämä ei olekaan enää mitään viatonta piratismia, josta kukaan ei hyödy taloudellisesti, vaan ihan kylmästi rahavirtoja jotka kulkevat Googlen ja piraattien taskuihin sillä perusteella, että kasvun ideologian varjolla annetaan porteista kulkea myös ihan laitonta materiaalia. Uskomatonta touhua, kerta kaikkiaan.

Kun jopa suuryritysten palveluissa on piraattisisältöä, niin miten sitten kuluttajan odotetaan edes välittävän koko asiasta. Sieltä ostetaan, mistä helpoimmalla saadaan ostettua.

[echramath]

Niin, homma on mennyt ihan käteen. Facebookin mainosvirrassa myydään kaikenlaista, mutta mm. erilaista fanikamaa, joista vain asiantuntija selvittää, mitkä niistä ovat lisensoituja, mitkä eivät. Spotifysta valitetaan, että siitä eivät saa tekijät mitään, vaikka itse suollan sinne parikymppiä kuussa ja levykauppias on ohitettu – olen kyllä sitten Bandcampista myös ja tietysti oma Spotifykuunteluni on levinnyt kyllä ties mille bändeille genreradioiden ja Fenrizin soittolistan myötä.

Ja nyt Facebookissani mainittiin, että kaikki e-kirja-palvelut eivät tilitä mitään niistä lukijoista, jotka ovat sillä parin kuukauden ilmaisella testikaudella, mitä saa minkäkin palvelun tai vempeleen mukana kaupantekijäisiksi. No, ei niistä käyttäjistä varmaan mitään rahaa tulekaan tai mistä sitä tietää miten päin ne sopimukset menevät, mutta pitäisikö tämän kuitenkin mennä palvelun yleisestä mainosbudjetista. Nykyään ei voi tietää, että jos heittää rahaansa tai rahattomuuttaan jotain teosta kohti, mihin ne aina menevät.

Tänä viikonloppuna internetissä pidettiin C64-demopartyja ja siinä ohessa tuli Pelimuseosta alan settiä ja muisteltiin suomalaista Painterboy-peliä, jossa ajellaan ympäriinsä kylillä maalaamassa taloja. Kaikki suomalaiset, joilla kuusnepa oli, ovat nähneet tämän pelin, mutta tuskin kukaan on nähnyt alkuperäistä, vaikka se myynnissä olikin, siihen aikaan ohjelmistopiratismi oli suorastaan rehottavaa. Tämä lieni ohjelmoijalle raavas pettymys – mutta Tikkurilalle, jonka tv-mainoksista tutut isä ja poika pelissä seikkailivat, tämä tilanne sopi tietysti erinomaisesti. (ihan pelinä se kyllä onkin ihan bulkkia, ei siinä mitään)

[Jarkko Sikiö]

Ja nyt Facebookissani mainittiin, että kaikki e-kirja-palvelut eivät tilitä mitään niistä lukijoista, jotka ovat sillä parin kuukauden ilmaisella testikaudella, mitä saa minkäkin palvelun tai vempeleen mukana kaupantekijäisiksi.

Nämä ovat aika isoja periaatteellisia juttuja toisiinsa yhdistettyinä: osaa ammattikuntia aletaan ajattelemaan julkistalouden kuluerinä, kulttuurin tuottamisella ei nähdä arvoa lainkaan ja teknologinen kehitys mm. konekäännöksen muodossa uhkaa kokonaisia ammattikuntia.

Toivottavasti Mega-City Onessa on halpa ja nopea netti.

[Jarkko Sikiö]

Timo Kokkila kirjoitti laajalla pensselillä aiheesta Sarjakuvantekijä ja toimeentulo.

Kirjoituksessaan Kokkila sivuaa luvatonta julkaisua, mikä koskettanee kuvittajia ammattikuntana laajemmin kuin varsinainen piratismi.

Osaltaan Kokkila fiksusti osoittaa sormea alustojen suuntaan, koska nykymaailma ilmiöineen on mielestäni niin haastava tavanomaiselle netin käyttäjälle, ettei rajaa luvallisen ja luvattoman välillä ole asiaan syventymättä mahdollista hahmottaa. Jatkaisin tätä omaa ajatuskulkuani siihen suuntaan, että jonkinlainen veteen piirretty viiva on pyrkimys toimia oikein.

Toisinaan tulee mieleen, että jos alkuaikojen sähköiseksi rajaseuduksi mielletyn internetin ideologiaan kuuluvaan kaiken ilmaisuuteen olisi laajennettu hevosvarkauden vertauskuva, ehkä ihmiset hahmottaisivat tänään, että tekijän signeerauksen pois pyyhkiminen meemiä tehdessä on virtuaalinen näpistys.

[Jarkko Sikiö]

Facebookin espanjankieliset, suljetut ryhmät ovat monesti piraattiskannien jakamista varten, jota ennen toteutettiin blogeissa. Kyseessä on varsin pienimuotoista, ehkä peräti viatonta touhua. Osaltaan se myös liittyy tähän nykymenoon, että Facebookin tapaiset yritykset toteavat olevansa "pelkkiä" alustoja, eivätkä vastuussa mistään pahasta, mitä niiden päälle rakentuu.

Samalla logiikalla Cloudflare palvelee piraattisivuja, eikä kyse ole mistään pienestä ja viattomasta, vaan käsittääkseni merkittävä osa sarjakuvapiratismista tukeutuu yrityksen palveluun. Mangakustantajat pyrkivät haastamaan yrityksen Japanissa, uutisoi TorrentFreak.