Minulla ei ole rajoittunut maku sarjakuvien suhteen. Kahlaan uutukaisia ja omakustanteita läpi Akateemisessa aina kun on tarjontaa.
Joka vuosi sarjakuvafestareilla menen ennenkaikkea pienlehti puolelle, koska siellä lepää sarjakuvamme tulevaisuus Reima hyvä! Joten makuni ei omasta mielestäni ole rajoittunut sarjakuvien suhteen siitäkin huolimatta, että minulla on omat suosikki juttuni luonnollisesti kuten sinullakin.
Jep. Maku on eri asia kuin ymmärrys sen suhteen mikä on ns. hyvää. Jokaisella on se maku, toisilla laajempi toisilla suppeampi. Tuhertelulla ja luonnosmaisuudella on paikkansa taiteessa, sen tietää jokainen joka on piirrellyt vakavammin ja vuosia. Kuten ilmeisesti sinäkin. Se, kuinka ansioituneita näiden kokoelmien sarjat ovat ei kuitenkaan riipu siitä kuinka luonnosmaisia tai sutaistuja ne ovat. Kari Leppänen väittää (otetaan vähän pidempi lainaus, että ei tule tehtyä ajatukselle vääryyttä):
Tekstipuolella ei ole niin väliä. Eivät vanhat suosikkini 50- ja 60-luvulla erikoisen taitavasti kirjoitettuja olleet ja luin kaikkia käsiini saamiani sarjakuvia, koska tuolloinvallitsi julkaisukuri sillä sarjakuvia lukevilla oli arvostelukykyä. Luin jopa Pikku Lulua ja liuskalehti Viidakon sarjoja, jotka olivat aika surkeasti piirrettyjä. Ei pelkkä teksti, oli se miten varteenotettavaa hyvänsä, tee sarjakuvaa yksinään jos kuvitus on kuin hätäisesti vetäisty luonnos.
Ja tuo on mielipide. Sellaisena se on ajoitettavissa jonnekin 70-luvulle, sittemmin käsitys niin sarjakuvasta kuin taiteestakin on muuttunut aika lailla. Jokainen saa toki valita lukemistonsa sillä perusteella kuin haluaa, mutta ns. yleinen mielipide alkaa vahvasti olla sillä kannalla että sarjakuvassa(kin) sisältö (teksti, kuvat ja niiden symbioosi) on pintaa ja ensivaikutelmaa tärkeämpää.
Nämä "atlakset" sopivakin muotonsa puolesta ehkä parhaiten juuri seisaallaan selattaviksi. Väitän kuitenkin että ainakaan Kari Leppänen ei ole kyseistä opusta lukenut. Viimeisten parin kuukauden aikana hänen purkauksissaan on ollut yleistymään päin trendi jossa sarjakuvat
arvostellaan lukemattaTM. Näin kävi minulle joskus marraskuussa (kirjoitus poistettu). Sen jälkeen hän
arvotti Hagelbergin ja Pascal Doyryn raapetöitä (myös) nettisämplejen perusteella. Nyt oli sitten vuorossa Comic Atlas.
Kuinkas monta omakustannetta ostit Reima festareilta viimeksi?
Tästä et saa minua kiinni.
Olen kieltämättä viime aikoina vähentänyt omakustanteiden hankintaa, kun niitä on jo kotona pari hyllymetriä, siis aika monta lehteä. Viime syksynä noin puolet festarihankinnoista taisi olla tätä osastoa. Painottuen kuitenkin mikrokustantajiin (Nuora, Seitti, MKK).
Ainakin muutama tuon Atlaksen jutuista näyttää olevan peräisin aiemmista vientikirjoista. Tässä nyt vielä koottuna lista artisteista (kirjoittajia en listannut), jos joku muukin on kiinnostunut.
2011: Terhi Ekebom, Matti Hagelberg, Jyrki Heikkinen, Ina Kallis, Kati Kovács, Reijo Kärkkäinen, Jarno Latva-Nikkola, Hanneriina Moisseinen, Tommi Musturi, Pauliina Mäkelä, Jyrki Nissinen, Ville Pirinen, Aapo Rapi, Jii Roikonen, Jenni Rope, Jukka Tilsa, Marko Turunen, Riitta Uusitalo, Jari Vaara ja Amanda Vähämäki.
2012: Terhi Ekebom, Grönroos & Rantio, Matti Hagelberg, Pauli Kallio, Tarmo Koivisto, Mika Lietzen, Petteri Tikkanen, Tiitu Takalo, Katja Tukiainen and Riitta Uusitalo
2013: Mari Ahokoivu, Maria Björklund, Terhi Ekebom, Annukka Leppänen, Hanneriina Moisseinen, Reetta Niemensivu, Tiina Pystynen, Kati Rapia, Anna Sailamaa, Tiitu Takalo, Katja Tukiainen, Riitta Uusitalo, Amanda Vähämäki
2014: Roope Eronen, Matti Hagelberg, Jarno Latva-Nikkola, Mika Lietzén, Hanneriina Moisseinen, Tommi Musturi, Reetta Niemensivu, Jaakko Pallasvuo, Ville Ranta, Anna Sailamaa, Marko Turunen, Amanda Vähämäki
Miksi muuten kirjan nimi on COMIC atlas? Onko tuo viittaus comic bookiin, jotain pseudosaksaa, ironinen heitto siihen suuntaan että tässä olisi suomalaisen huumorin koko kuva, vai mitä ihmettä?