Kesä on minulle sitä aikaa, kun luen mangaa enemmän kuin tavallisesti ja sitten ahdistun siitä, miten paljon aikaa ja rahaa siihen kuluu. Tämän seurauksena jätän kesällä todella helposti sarjoja kesken ja yritän niin helpottaa ähkyä. Seuraavat sarjat saivat nyt sitten kirveestä, kun lomaa on takana kaksi viikkoa.
Last Game alkoi todella lupaavasti ja oli virkistävä seurata romanssia, jossa poika on se aktiivisempi osapuoli ja tarina on kerrottu suurimmaksi osaksi hänen näkökulmastaan. Lisäksi yliopistomaailma lupaili jotain muuta kuin sitä perinteistä kouluromanssia. Mutta höh. Hyvän alun jälkeen mukaan tuli tietenkin se perinteinen ilkeä tyttö, symppis kakkospoika, eikä yliopistolla ole tunnelman kannalta juuri mitään merkitystä, kun juonielementteinä sitten kuitenkin on koulun kerho ja esim. kulttuurijuhlan järjestäminen. Lisäksi päähenkilötytön vähäinen mielenkiinto romanssiin muuttuu sarjan aikana täydelliseksi tietämättömyydeksi mistään. En voi sulattaa, että yliopistoikäiselle ihmiselle pitää kädestä pitäen selittää, mitä romanttinen rakkaus tarkoittaa. Seitsemän pokkarin jälkeen ehdoton seis.
Kanojo wa Uso wo Aishisugiteru kertoo lukiötytöstä, jonka kaverien kanssa perustettu bändi pääsee parrasvaloihin, mutta idolimaailma on julma. En pidä sarjan piirrosjäljestä yhtään, mutta tarina ja hahmot ovat harvinaisen mukaansatempaavia. Lukisin tätä ehkä lisääkin, mutta pokkari 13 tuli ulos tammikuussa 2015 ja seuraava ehkä tulee maaliskuussa 2017 jos Saksan Egmont saa tasapainoiltua tämän ja muiden surkeasti myyvien sarjojensa kanssa. En viitsi odottaa.
Kaze Hikarua kiertelin kauan, mutta en viitsinyt aloittaa sitä ison pokkarimäärän ja hitaan englanninkielisen julkaisun takia. Sitten päätin kuitenkin kokeilla ja kahden pokkarin jälkeen voin sanoa vain, etten tajua, miten tätä voi olla jo 38 osaa ja lisää tulossa. Tylsä.
Say I Love You on taas niitä sarjoja, jotka ovat periaatteessa ihan kivoja, mutta eivät kuitenkaan jaksa pitää intoa yllä. Kuten Last Gamen kohdalla, tykkäsin alusta, mutta nyt seitsemän pokkarin jälkeen en jaksa välittää kuin yhdestä sivuhahmosta (Megumi). Tämän ehkä aloitan syksyllä uudelleen, jos en keksi muuta luettavaa.