Shoujo mangat

[VNaomi]

Valtakunta ja kaikki rahani Lady Ladysta!! suomeksi. Oikeasti, tulen vaikka itse kottikärryillä niitä lapomaan laivasta autonkonttiin ja kiskan lehtihyllyyn.

Ja minä tulen auttamaan! Tuo on juuri sellaista mangaa, jonka kääntämistä eniten toivon, mutta jota en uskalla edes ehdottaa.

Oikeasti viimeisin sohjo, jonka olen kokonaisuudessaan lukenut, on Kyouko Hikawan Kanata kara eli From Far Away. Tykkäsin erityisesti siitä realistisesta yksityiskohdasta, että vieraasta maailmasta tullut tyttö ei automaattisesti puhunut natiivien kieltä aka Everyone speaks English trope ei ollut voimassa. Ja mää nyt tykkään synkistelevistä fiktiivisistä miehistä.

Oi hitsi, From Far Away on yksi parhaista ikinä lukemistani sarjoista. Tykkäsin siinä ihan kaikesta, mutta erityisesti jäi mieleen, miten positiivinen maku päähenkilöiden suhteesta jäi. Lisäksi sarja harrasti jonkin verran pikkupahisten takinkääntämistä hyvisten puolelle, mikä kuuluu omiin suosikkijuonenkäänteisiini. Tämä on sellainen sarja, jonka nappaan usein sadepäivinä käteen ja heti tulee parempi mieli.

No ei Tanemura ehkä kuningatar ole, mutta osaa tehdä ihan viihdyttäviä sarjoja lopettaen ne ajoissa.

Ei tosiaan kuningatar (mikäli ketään nyt voi sellaiseksi nimittää), mutta ainakin Saksassa ehdottomasti shoujon myyntitilastojen ykkönen. On siis ihan loogista, että häntä nostetaan esille. Tanemuran sarjat myyvät niin älyttömästi, että varmaan vetävät perässään muutamaa heikommin menestyvää nimeä. Esim. omiin suosikkeihini kuuluva Kamisama Hajimemashita myy niin huonosti, että värisivuista päätettiin juuri luopua tappion minimoimiseksi.

Tuoreista shojoista kiinnostaa myös englanniksi nimellä Say I Love You julkaistava sarja. Se on myynyt Japanissa hyvin,  joten täytyisi tsekata joskus että löytyykö syy hyviin myynteihin kansien välistä.

Ai niin, tuo pitää tosiaan jossain vaiheessa tarkastaa. Myös Viziltä on tullut ihan viime aikoina muutamia kiinnostavia pokkareita, tosin osa niistä vaikuttaa vähän liian sokerisilta. So Cute It Hurts!! menee varmasti jossain vaiheessa kokeiluun.

[VNaomi]

Vaarallinen sivusto oli vähän lässähdys. Tarinoista mikään ei oikein saanut jännittävää/pelottavaa tunnelmaa aikaan ja käteen jäi lähinnä ärsytys siitä, miten typeriä eri tarinoiden päähenkilöt olivat ja miten

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

heille ei tullut mitään seuraamuksia, vaikka he munasivat kaiken omalla itsekkyydellään.

Ihan viimeinen tarina nousi selkeästi muita paremmaksi, ehkä siksi, siinä päähenkilön ja pojan välinen asetelma oli sen verran kiinnostava, että halusin oikeasti tietää, miten lopussa käy.

Helmikuussa tuleva toinen osa on ilmeisesti tämä? Tuota näyttäisi olevan enemmänkin kuin vain yhden pokkarin verran, mutta meillä ei ainakaan vielä ole ilmoitettu, että tulisi enää enemmän kuin yksi osa.

[Laura Sivonen]

Ihanaa, VNaomi, kun jaksat olla aktiivinen täällä!

Ihteki lukaisin tuon Vaarallisen sivuston ja kyllä mä kokonaisuutena tykkäsin, vaikka petyin ensimmäisen luvun lopetukseen. Ikäsuositus lupasi hämäävästi vähän rankempaa tavaraa, mutta "hyvänmielen kauhua" tämä tuntui olevan. Kun mangaan asennoituu niin, niin ihan lukukelpoista oli. Suosikkini oli lemmikkiluku, jossa oli oikeasti aika hyvä lopetusmoraali. Viimeinen tarina oli myös kaikessa kieroudessaan sympaattinen. Pidän tosi paljon narratiiveista, jotka onnistuvat aiheuttamaan ristiriitaisia fiiliksiä.

Luin Saksinaisenkin, mutta hitto kun en löydä sitä nyt tähän hätään hyllystä. Tarttis vähän muistin verestystä, jotta osaisin siitä mitään sanoa. Melko geneeristä kauraa, kun en tosiaan muista lukemastani juuri yhtään mitään.

[VNaomi]

No, en oikein muutakaan paikkaa tiedä, minne kirjoitella mielipiteitä, kun Aniki on myöskin aika kuollut, en tykkää Twitteristä eikä minulla kokonaisen blogin verran ajatuksia riitä. Pakko sitten aina käydä Kvaakissa, kun tulee suomimangaa luettua. Minua kyllä ihan tosissaan harmittaa, että foorumit tuntuvat katoavan ja ihmiset siirtyvät toisenlaisille sivustoille.

Saksinainen oli mielestäni aika samantasoinen, mutta siinä loppuratkaisut jättivät vähän genrelle sopivamman jälkimaun. Tosin pakko myöntää, että Vaarallisessa sivustossa jäi karmimaan se, että vaikka päähenkilö selvisi tilanteesta, sama tapahtuu kuitenkin varmasti vielä jolle kulle muulle. Lemmikkitarinassa tämä ajatus vietiin jopa tosi pitkälle.

[VNaomi]

Anime-lehti kertoo, että Ivrea julkaisee yksiosaisen Animal Junglen sekä 13-osaisen Ao Haru Riden.

Ensimmäinen menee varmasti ostoon, sillä tykkäsin hirveästi saman tekijän Naapurirakkautta-pokkarista. Ao Haru Ridea tukisin mielelläni, sillä tykkään vähän pidemmistä shoujo-sarjoista ja on kiva nähdä pitkästä aikaa Suomen markkinoilla muutakin kuin parin pokkarin pituisia tyttösarjoja. Tämä kuitenkin löytyy jo hyllystä saksaksi ja sen lisäksi sarjan jälkimmäinen puolisko oli sen verran turhauttavaa luettavaa, että se sai minut laittamaan piirtäjän kaikki tulevat sarjat boikottiin.

[VNaomi]

Kesä on minulle sitä aikaa, kun luen mangaa enemmän kuin tavallisesti ja sitten ahdistun siitä, miten paljon aikaa ja rahaa siihen kuluu. Tämän seurauksena jätän kesällä todella helposti sarjoja kesken ja yritän niin helpottaa ähkyä. Seuraavat sarjat saivat nyt sitten kirveestä, kun lomaa on takana kaksi viikkoa.

Last Game alkoi todella lupaavasti ja oli virkistävä seurata romanssia, jossa poika on se aktiivisempi osapuoli ja tarina on kerrottu suurimmaksi osaksi hänen näkökulmastaan. Lisäksi yliopistomaailma lupaili jotain muuta kuin sitä perinteistä kouluromanssia. Mutta höh. Hyvän alun jälkeen mukaan tuli tietenkin se perinteinen ilkeä tyttö, symppis kakkospoika, eikä yliopistolla ole tunnelman kannalta juuri mitään merkitystä, kun juonielementteinä sitten kuitenkin on koulun kerho ja esim. kulttuurijuhlan järjestäminen. Lisäksi päähenkilötytön vähäinen mielenkiinto romanssiin muuttuu sarjan aikana täydelliseksi tietämättömyydeksi mistään. En voi sulattaa, että yliopistoikäiselle ihmiselle pitää kädestä pitäen selittää, mitä romanttinen rakkaus tarkoittaa. Seitsemän pokkarin jälkeen ehdoton seis.

Kanojo wa Uso wo Aishisugiteru kertoo lukiötytöstä, jonka kaverien kanssa perustettu bändi pääsee parrasvaloihin, mutta idolimaailma on julma. En pidä sarjan piirrosjäljestä yhtään, mutta tarina ja hahmot ovat harvinaisen mukaansatempaavia. Lukisin tätä ehkä lisääkin, mutta pokkari 13 tuli ulos tammikuussa 2015 ja seuraava ehkä tulee maaliskuussa 2017 jos Saksan Egmont saa tasapainoiltua tämän ja muiden surkeasti myyvien sarjojensa kanssa. En viitsi odottaa.

Kaze Hikarua kiertelin kauan, mutta en viitsinyt aloittaa sitä ison pokkarimäärän ja hitaan englanninkielisen julkaisun takia. Sitten päätin kuitenkin kokeilla ja kahden pokkarin jälkeen voin sanoa vain, etten tajua, miten tätä voi olla jo 38 osaa ja lisää tulossa. Tylsä.

Say I Love You on taas niitä sarjoja, jotka ovat periaatteessa ihan kivoja, mutta eivät kuitenkaan jaksa pitää intoa yllä. Kuten Last Gamen kohdalla, tykkäsin alusta, mutta nyt seitsemän pokkarin jälkeen en jaksa välittää kuin yhdestä sivuhahmosta (Megumi). Tämän ehkä aloitan syksyllä uudelleen, jos en keksi muuta luettavaa.

[haplo]

Mulla on tuota Kaze Hikarua kaksi osaa hyllyssä ja ensimmäisen olen saanut luettua. Tavallaan tykkään kun sarja sijoittuu sinne restauraation tietämille, mutta onhan tuskastuttavan hidas lukea, minkä vuoksi se toinen pokkari yhä odottaa vuoroaan enkä taidakaan hetkeen koskea. Pitäisi kai itselläkin tylysti antaa tolle monoa.

Kai tuo sarja Japanissa menestyy ton shinsengumi-jutun takia. Niitä miekkamiehiä fanitetaan siellä käsittääkseni sellaisella voluumilla ettei voi kuin ihmetellä ulkomaalainen.

[VNaomi]

Tähdet laitumen yllä oli siinä mielessä positiivinen yllätys, että se oli pojan näkökulmasta. Tätä herkkua saa shoujossa vähän harvemmin ja tykkään tällaisista sarjoista lähes aina. Piirrosjälki oli nättiä ja pokkari oli kaikin puolin ok, vaikkei missään vaiheessa mitään vau-elämyksiä aiheuttanutkaan.

Mutta, mutta, mutta... Sisäinen heppatyttöni oli siinä uskossa, että tämä olisi hevos/ratsastusmanga. Mutta tässä lähinnä tehtiin maatilan töitä ja hoidettiin karjaa. Lisää hevosia!

Mangaa paremmin tuntevat, onko olemassa ratsastusmangaa perinteisten heppakirjojen tyyliin? Eli perustyttö menee tallille ja on heppojen kanssa hyvä, mutta ilkeät tallitytöt aiheuttavat kiusaa, pitää treenata ratsastuskisoihin ja siinä sivussa on sitten vähän romantiikkaa esim. komean ratsastusopettajan kanssa. Tätä minä haluan! Olisiko edes urheilusarjojen puolella mitään?

[Antti Valkama]

Tuollaisia olen etsinyt... Toistaiseksi turhaan. TLY on parasta hevoskamaa mitä olen löytänyt. Hevosjutut tuppaavat olemaan kilpameininkiä, enemmän aikuisille miehille suunnattuja. Mutta voi hyvin olla, että jossakin piilee helmiä vielä.

Japanissahan ratsastaminen on aika kallis harrastus, ainakin suurimmassa osassa maata. Hokkaidolla varmaan onnistuu paremmin, mutta muualla sillä taitaa olla lähinnä eliittiharrastuksen maine.

[VNaomi]

Oli pakko käydä vähän tonkimassa ja löysin kaksi sarjaa, jotka heti kelpuuttaisin: Derby Queen sekä Pony Tail. Kumpikaan ei ihan vastaa sitä, mitä ajattelin, mutta tarpeeksi lähellä ollaan. Varsinkin Pony Tail vaikuttaa hurmaavalta, vaikka vanhahko onkin.

[Antti Valkama]

Lupaan tsekata!

[MiKiL]

Hevosjuttuja googlatessa tuli vastaan tämmöinen manga kuin Jumping - tekijänä Tsutsui Asahi.
Cocohanan sivuilta löytyy myös esittely ja 50-sivua samplerina (Japaniksi).
Vähän hankalahan tuosta on sanoa mihin suuntaan tarina kehittyy ja kelpaako mutta halusin vinkata. 
Ilmeisesti toinen albumi pitäisi tulla elokuun lopulla.

[Antti Valkama]

Kiitän näistä. Kaikki tarkistetaan ja otetaan harkintaan, tai toisin päin. Ja saa vinkata lisääkin tyttöinkamaa, jos näkyy.

[VNaomi]

Kummituskokelas oli tosi piristävä tapaus. Taide nättiä ja tarina tasapainotteli onnistuneesti hauskan ja surullisen välillä. En osannut ollenkaan odottaa, että jopa liikuttuisin tätä lukiessa. Jos seuraavassa pokkarissa vain on onnistunut lopetus eikä mitään avointa "ja tulevaisuudessa koen varmasti vielä lisää seikkailuja, moi moi!" -lässynläätä, kyseessä on paras suomenkielinen julkaisu, mitä olen aikoihin lukenut. Ei nyt mikään vuosisadan mestariteos, mutta sellainen, joka onnistuu hyvin siinä, mitä haluaa olla eikä ärsytä missään vaiheessa.

[Reima Mäkinen]

Mua yllätti se että Kummituskokelas olikin aika romanttinen, eikä mitenkään hirveän synkkä juttu. Eihän tämän tyttöjen mangassa tietenkään pitäis mikään yllätys olla, mutta odotin siinä olevan selkeästi enemmän kauhua ja pahuutta eli tummia sävyjä.