Minäpä taas ostin joku vuosi sitten alpparin nimeltä Apache Dick muistaakseni eurolla. Pakko-ostos paitsi idioottimaiselta kuulostavan nimensä, myös omituisehkon kansikuvansa takia, jossa alalaidassa vähäpukeinen nainen, yläkulmassa derpy-derp-ilmeinen, teiniltä näyttävä poika, jonka hiukset muistuttavat hapsumattoa.
Nyt sitten sain toissapäivänä luettua. Ja eilen vein divariin.
Kyse oli mustavalkoisesta, about 100-sivuisesta dekkarintapaisesta, jonka nimihahmo lähetetään sukulaisensa toimesta viettelemään rikas nainen, jolla on mahdollisesti tapana tappaa jokainen uusi ihastuksensa vihkivalojen jälkeen.
Tässä sitten tietysti odottaa, että mikään ei olekaan sitä miltä näyttää ja että tarina etenee yllättävään, hupaisaan loppuratkaisuun, mutta ei: kaikki oli juuri sitä miltä näytti, ainut twisti oli ilmiselvä sivulta 2 alkaen ja koko hoito päättyi ehkä suurimpaan wtf -elämykseen vähään aikaan kahden pahiksen tappaessa itsensä ilman minkäänlaista syytä.
Taide oli muutamaa typeryyttä lukuunottamatta ihan kivaa. Mukana muutama yllättävän rohkea seksikohtauskin. Ei sillä, että niistä tai mistään pystyisi välittämään, koska kaikki hahmot ovat paitsi kliseisiä, myös juuri sellaisia kuin eniten vihaan: älyrikkaita, älyhienostuneita, yhden ilmeen pökäleitä joiden jokainen repliikki on käsikirjoitettu sellainen pilke silmäkulmassa että pienempiä pelottaa.
Kirpparit kyllä tarjoavat usein hienoja kokemuksia. Minäkin olen taas yhtä kokemusta rikkaampi.
