Suosituksia ja kommentteja suomentamattomista eurosarjoista

[hdc]

Kaikki viisi löytyvät myös Pasilan kirjaston kokoelmista, olen kaksi ensimmäistä lukenut ranskanopiskeluprojektini puitteissa (johon nämä ovat aika hyviä, teksti on suurelta osin jokapäiväistä jutustelua ilman erikoissanastoa).
Ja olen pitänyt, näissä on haaveellisen omalaatuinen tunnelma mutta tarina pysyy silti hyvin kasassa, ja kakkosalbumin loppu riipaisi sydäntä...loputkin pitää lukea jossain vaiheessa (vaikka kuulemma kolme ensimmäistä ovat selvästi parempia kuin kaksi jälkimmäistä).

Nihjoo, tuli nämä loputkin Broussaillet luettua. Kolme ekaa olivat hienoja joista kakkonen henkkoht suosikkini. Nelonen on vähän välityö, kaksi tarinaa joista ensimmäisessä turisteillaan Japanissa ja toisessa Burundissa. Vitonen on aika hankala, sarja vinjettejä yhteisellä teemalla, tekstiä on paljon enemmän ja vaikka edellisissäkin oli ekologista pohjavirettä ja materialismin ja konsumerismin kritiikkiä niin tämä menee jo puhtaasti aatteelliseksi pamfletiksi. Mutta ihan jännästi toteutetuksi, ja sellainen haaveellinen, vähän unta ja totta sekoittava tunnelma löytyy kaikista.

Kiva sarja jonka ilmestymistä en kuitenkaan rohkene odottaa suomeksi.

[Lurker]

Eurooppalaista beedeetä esittelevässä artikkelisarjassa on nyt vuorossa Ekhö - peilimaailma. Juontaako tuo nimi alkunsa muodosta Ekho, kreikkalaisessa mytologiassa oli semmoinen nymfi?

Kyllähän sitä Sillagen rinnalle tämä suomeksikin kelpaisi! Tosin artikkelin kirjoittaja toteaa (kuvitellun matalalla rintaäänellä): "Tätä sarjaa ei varmaan koskaan julkaista suomeksi.." Kuvituspuolessa ei ole moitteen sijaa ja oravat ovat aina hyvä juttu.

[tertsi]

Ekhö on mielestäni enemmän fantasiaa kuin science fictionia...


... ja aika lailla uskalletumpi kuin Sillage.


Tällaisia pin-upahtavia fantasiajuttuja taitaa olla aika liuta Soleil-kustantamon listalla.
Ekhö oli kyllä ihan piristävä tuttavuus.

[jahud]

Le Grand Mort (Régis Loisel et al.) on sopivalla tavalla outoa. Kelttiläiset tarut ovat osin totta, ja kahden maailman tapahtumat lähtevät vähän kierteiltä. Sarjaa on julkaistu neljä osaa. Minusta käsikirjoitus on erinomainen. Piirtäjänä on Vincent Mallié, joka piirtelee nykyään myös Loiselin ja Le Tendren La quete de l'oiseau du temps -sarjaa. Mallién piirrosjäljestä olen nauttinut melkein yhtä paljon kuin Victor de la Fuentesta.

Kirjoittelin ensimmäisestä osasta hieman vuolaammin tänne.

[tertsi]

Le Grand Mort (Régis

Kirjoittelin ensimmäisestä osasta hieman vuolaammin tänne.

Mielenkiintoista luettavaa.

Olisi aika hienoa, jos joku kirjasto erikoistuisi eurooppalaiseen sarjakuvaan.

edit:
Loisel ei taida piirtää itse tuohon Le Grand mortiin. Magasin generaliinhan hän tekee luonnokset, joita apuna käyttäen varsinainen piirtäjä sitten piirtää lopulliset sarjakuvasivut. Olen kuullut monen sanovan, että Loiselin luonnokset ovat parempia kuin lopullinen, puhtaaksipiirretty sarjakuva.

[jahud]

Loisel ei taida piirtää itse tuohon Le Grand mortiin. Magasin generaliinhan hän tekee luonnokset, joita apuna käyttäen varsinainen piirtäjä sitten piirtää lopulliset sarjakuvasivut. Olen kuullut monen sanovan, että Loiselin luonnokset ovat parempia kuin lopullinen, puhtaaksipiirretty sarjakuva.

Kyllä Mallié taitaa piirtää alusta loppuun, mutta myöhemmissä osissa esim. naisten kasvonpiirteissä on loiselmaista kauneutta. Ehkä hahmojen luonnokset ovat Loiselin kynästä, en tiedä.

Itse asiassa törmäsin sekä La quêteen että Le Grand Mortiin Mallién piirrosten kautta. Jossain webbisivulla oli originaaleja myynnissä, ja niitä hetken silmäiltyäni alkoivat sarjakuvat kuumottaa. Albumeja tulee syynättyä ruutu ruudulta, miten Mallié sijoittaa kuviin kolme tasoa: etualan, tapahtuman ja taustan. Mustan käyttö varsinkin La quêtessä (osat 5-8) mutta myös tässä Le Grand Mortissa on jotenkin uskomattoman rentoa ja samalla sivellin käy aina oikeassa paikassa. Ei voi kuin ihailla, miten kuviin syntyy kompositio. Kaikki on realistista ja samalla outoa ja maagista. (köh, köh, suitsukkeet yskittävät)

Huomasin muuten, että Hermannin Les Tours de Bois-Maurystä on nyt julkaistu puhtaasti mustavalkoinen juhlakokoelma. Kuvia silmäillessä pieni ihminen joutuu himojen valtaan. Malliétkin voisin lukea ilman värejä niin kuin de la Fuentetkin.

[tertsi]

Dela Fuentelta kiinnostais luke Anges d'Acier- tai Gringos-sarja.Tai vaikka molemmat. 

Rahaa menee tuhottomasti, kun näitä beedeitä ei voi lukea kirjastosta. Opiskelija-työttömän budjetti on rajallinen.

[tertsi]

Mulla on kaikki Oiseau du Tempsit, sekä Loiselin että tän uuden piirtäjän piirtämät. Pitää yrittää tehdä niistä Kvaakkiin juttu ennen kuin uusia albumeita ilmestyy. Tämä uusi piirtäjä on aika hyvä, mutta Loisel oli kyllä parempi. Minusta näiden pre-albumien julkaisu voisi jo loppua. Vähän hassua, että kohta Spin off- albumeja on enemmän kuin pääsarjan albumeja.

[Mattipekka Ratia]

Eurooppalaista beedeetä esittelevässä artikkelisarjassa on nyt vuorossa Ekhö - peilimaailma.

Itse törmäsin Ekhöön viime syksynä Italian Luccassa, jossa New York -tarina oli juuri julkaistu mustavalkoisena versiona. Olin hämmästynyt ja otettu siitä, että tässä tyylilajissa vielä tehdään mustavalkosarjakuvaa, mutta toisaalta kaiken mv-fumetin keskellä italialaisella piirtäjänimellä varustettuna arvelin kyseessä olevan italialaisen kuriositeetin, jonka pakkasin tyytyväisenä matkalaukkuuni.

Muutamaa kuukautta myöhemmin tilasin molemmat osat Trikolorin maasta quattrokoloripainatuksella. Kulttuurishokki värilliseen peilimaailmaan oli niin suuri, etten voinut niitä kuukauteen lukea, mutta nyt kun se on tehty, olen niiden varaukseton ihailija. Sekä piirtäjä että värittäjä ovat paiskineet hartiavoimin töitä, mutta silti minustakin päällimmäiseksi tunteeksi jää tekemisen riemu.

Italialaisalpparissa oli lisänä pieni Making of -osio. Tässä voi verrata työvaiheita.

Seksistisyys ei näissä albumeissa minua juurikaan häirinnyt. Uskaliaimmat kohtaukset oli vedetty hyvällä maulla ironian puolelle ja naurattivat. Ehkä New Yorkin alussa oli joitain turhan aistikkaita poseerauksia, mutta laskettakoon se genreen tutustuvan alkuhapuilun piikkiin. Kun tarina lähtee lentoon, se pysyy ilmassa loppuun saakka, tai ainakin niin kauan kuin lohikäärmeessä riittää… öh… hiiliä? Ranskalaisversion fonttivalinnasta voi sen sijaan antaa risuja.

Hyvä artikkeli. Siitä kiitos Terolle.

[tertsi]

Kiitos, kiitos.
Mulla myös on toinen Ekhö mustavalkoisena ja italiaksi. Ostin sen aluksi vahingossa, tai siis mustavalkoisuus oli tietoinen valinta, mutta italiankielisyys ei.Ostin sitten myöhemmin saman albumin väreissä ja ymmärrettävällä kielellä, jotta pääsin tekemään siitä artikkelia tänne Kvaakkiin.

[hdc]

Olen nyt toista albumia lukemassa De Cape et de Crocsia, tähän mennessä ollut varsin hilpeä seikkailusarja jossa on sekaisin antropomorfisia eläimiä ja ihmisiä renessanssiajan Välimerellä. Onnensoturit, piraatit, turkkilaiset ja ylimykset suuntaavat Tangerine-saarille etsimään suurta aarretta...katsotaan nyt miten homma etenee.

Symppis, voisi tätä suomeksikin lukea. Kieli on vähän tavallista koukeroisempaa, yksi henkilö puhkeaa ajoittain spontaaniin runouteen ja muutkin puhuvat swashbuckler-henkisen koristeellisesti eli liikutaan ainakin oman ranskan lukutaitoni ylärajoilla...

[tertsi]

Jerome K Blochea olen suositellut ennenkin ja onhan tätä suomennettukin jonkin verran jatkotarinoiksi Mustanaamio-lehteen, mutta silti suosittelen vielä kerran.

Luen par'aikaa uusinta, vielä julkaisematonta albumia, nimeltään L’Ermite, jatkiksena Spirou-lehdestä ja hertsumanrepale kun on hyvin tehty sarjakuva! Ainakin tällaisessa jatkosarja-muodossa se pelittää ihan kybällä! Albuminkin suosittelisin lukemaan jatkosarjan tapaan pätkissä tai ainakin ihan rauhassa jokaisesta harkitusti sommitellusta ruudusta nauttien ja olemaan vilkuilematta etukäteen tarinan viimeisiä sivuja.

Tunteikas, salaperäinen, jännittävä, pelottava ja kuitenkin tuiki tavallinen tarina kyseessä. Parhautta.

Ranskankielen taitoiset, ostakaa tämä albbu. Kieli ei ole erikoisen vaikeaa ja puheluplissa on aika sopiva määrä tekstiä.

edit
Spiroussa on nyt parin kuukauden aikana ilmestynyt uusin Natasha, tämä Jerome-tarina ja toinen osa Dents D'ours -sarjaa, joten aika viihdyttävää settiä on ollut tarjolla. Leopardinainen loppui ensimmäisessä minulle tulleessa numerossa, joten täydelliseen ajoitukseen en aivan kyennyt. Kesällä lehteen tekee paluun eräs sen kaikkien aikojen suurimmista tähdistä: Vili et Bill! Näyteruutu vaikutti hyvältä: hyvin robamaista, mutta ehkä vielä piirun verran letkeämpää jälkeä. Toivotaan, että itse vitsit ovat hauskoja. Samoin muistelisin myös Roban Vekarat-sarjakuvan palaavan piakkoin Spiroun suojiin. Ja eiköhän tässä vielä tämän vuoden puolella nähdä Marsupilamin seikkailevan vanhojen kumppaniensa seurassa.

[Reima Mäkinen]

Jerome K Blochea olen suositellut ennenkin ja onhan tätä suomennettukin jonkin verran jatkotarinoiksi Mustanaamio-lehteen,

Fantomenissa Jerome pyörii edelleen. Oli mukana jatkiksena ainakin tuossa alkuvuoden numpassa, jonka ostin Leppäs-mustitksen vuoksi.

Edit: näkyy olevan omakin ketju tällä...

[Sampsa Kuukasjärvi]

Luulisi, että aikuismainen scifi-kama, esim. Druuna tai Cazan työt, möisivät.

Cazan varhainen albumi Kris Kool oli aikamoista happoa, täällä näytteitä. Nättiä.

[tertsi]

Se Cazan lähiönaapurisarjakuva olisi saatavilla hienona integraalina, jos joku haluis vaan sen suomeksi kustantaa. Hippimeininkiä scifisävytyksellä. Tykkään.
Eniten siinä taitaa olla kyllä yhteiskuntakritiikkiä ja huumoria.

Paksu ja komea kirja saatavana myös ruotsiksi. Ihan kaikki tarinat eivät ole tuossa opuksessa mukana, mutta parhaat on. "Mardrömmarnas stad" taisi olla nimensä ja julkaistiin jo joskus 80(?)-luvulla.

Tuo Kris Kool on mulle liian hapokasta. Kulttikamaa.