Frank & Bom:
Broussaille - Les baleines publiquespiirretty 1983-84, albumijulkaisu 1987.
Tekee hyvää kun löytää sarjakuvan, jonka päähenkilöllä on pitkälti sama ajatusmaailma.
Broussaille on juuri tällainen hahmo - ihan tavallinen ujo, nuori kirjatoukka, jolla on harvinaisen vilkas mielikuvitus. Hän asuu pienessä kämpässään n:nnessä kerroksessa jossain belgialaisessa suurkaupungissa, yksin ärsyttävän nirson kissansa kanssa. Katselee ikkunasta ja ihmettelee taivaalla parveilevia tuhansia ja taas tuhansia lokkeja. Lehdetkin uutisoivat niistä. Aikovatko ne vallata koko kaupungin?
Broussaille näkee ympärillään paljon muutakin. Värikkäitä kaloja, merikilpikonnia, merihevosia, valaita ja muita mereneläviä. Ne liikkuvat kaupungilla niinkuin ei mitään. Uutistenlukija telkkarissa muuttuu välillä linnuksi. Paitsi että tämä ei tapahdu oikeasti. Broussaille vain piristää tylsää arkielämää omilla kuvitteluillaan. Onhan se hienoa, kun bussin voi visualisoida jättimäiseksi kissakalaksi. Kyydissä istuvilla ihmisillä ei olisi mitään syytä olla niin happamia ja hiljaisia, jos kissakala olisi oikea. Muutkaan ihmiset eivät olisi kaduilla käyskennellessään niin pahantuulisia, jos he näkisivät saman kuin Broussaille.
Yhtenä yönä B. näkee unta kaduilla parveilevista merenelävistä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun hän kirjakaupasta tulee ostaneeksi vuosikymmeniä vanhan kirjan, jossa on hänen oma unensa tarkkaan kuvitettuna, alkaa hän epäillä omaa mielenterveyttään. "Meri ja sen arvoitukset", kirjoittanut mies nimeltä Auguste Petit vuonna 1929. Mies, joka asui vieläpä samalla kadulla kuin Broussaille nyt. Siinäpä arvoitus, jota on lähdettävä selvittämään.
Broussaillen tutkimukset vievät hänet lopulta vanhaan museoon, jonka uumenissa sekä unen että lokki-invaasion arvoitukset alkavat valottua. Toisaalla liikuskelee muuan nuori naispuolinen kirjatoukka, joka on lukenut samaisen Petit'n kirjan ja selvittelee omalla tahollaan, miten kirjassa voi olla kuvattuna kala joka löydettiin vasta yhdeksän vuotta myöhemmin. Kohtaavatko nämä selvästi toisilleen kuuluvat yksinäiset ihmiset?
Loistohankinta kaikille yksinäisille haaveilijoille. Jos tästä pitää, tarjolla on vielä neljä albumia lisää. Frank Pé piirsi ja Michel de Bom käsikirjoitti kolme albumia vuoteen 1989 asti. Sitten tuli pitkä tauko, ja kaksi albumia lisää vielä 2000 ja 2003. Paha vain, että ne kaikki on löydettävä käytettyinä, mutta kyllä niitä liikuskelee markkinoilla. Minäkin onnistuin hankkimaan yhden - siinä on lyonilaisen sosiaalikeskuksen leima.
