Suosituksia ja kommentteja suomentamattomista eurosarjoista

[Clavia Z]

Hey, Nick! Are You Dreaming?
Piirros: Hermann. Käsik.: Morphée
(Alkup. "Hé, Nic! Tu rêves?", 1981. Engl. painos 2004)

Bernard Princea, Comanchea ja Jeremiahia piirtänyt Hermann Huppen teki kunnianosoituksen Winsor McCayn Pikku Nemolle. Piirretty 1979, julkaistu albumina kaksi vuotta myöhemmin. Tämä on lastensarjakuvaa pojasta joka kovasti haluaisi itselleen lemmikkieläimen. Kun hän ei sellaista saa, hän näkee unia joissa hän seikkailee viidakon eläinten parissa, pelastaen ne runomitassa puhuvalta kapteeni Bangilta. Aluksi sympaattiselta vaikuttava Bang osoittautuu ilkimykseksi, joka haluaa vangita eläimet häkkeihin ja viedä ne omaan eläintarhaansa. Bangin heikko kohta on se, että suuttuessaan hän kirjaimellisesti räjähtää. Vain hattu jää hänestä jäljelle, mutta hetken päästä mies ilmestyy uudestaan siihen kohtaan, missä hattu on.

Albumi on jaettu viiteen lukuun. Jokainen luku kertoo yhden Nicin unen, joka jatkaa aina siitä mihin edellinen uni jäi. Nicin seikkailut eläinten seurassa vievät hänet valtameren aalloista pienelle saarelle, joka saadaan kasvamaan heittämällä kiviä mereen niin, että saari kevenee. Lopulta koko saari nousee ilmaan kun painolastia on kevennetty tarpeeksi. Tällaista rentoa surrealismia albumi annostelee tasaiseen tahtiin, muuttumatta koskaan raskassoutuiseksi.

Nic on niin kunnianosoitusta, että. Kolmas luku jopa alkaa Pikku Nemon kuvalla. Tämä ykkösalbumi on sympaattinen mutta kovin kevyt suupala. Tribuutin kohdetta koskaan lukematta olen varma, ettei tämä pärjää Pikku Nemon ideatulvalle. Kovin on kepeää ja hattaraista, nopealukuista. Albumin luettuani mietin, että tässäkö tämä satsi nyt oli. Kaksi albumia tuli vielä vuosina 1982-1983, niihin toivottavasti tuli maailman ja aiheiden laajennustakin mukaan.

[Laine, Jukka]

Kun Kvaakissa äänestettiin parasta eurooppalaista sarjakuvapiirtäjää, niin minä äänestin Hermannia. Tuota en ole lukenut.

[tertsi]

Jostain luin kun Hermann valitteli että Nicissä oli niin paljon eläimiä, että hänelle ei jäänyt tarpeeksi aikaa piirtää niitä kunnolla. No, ihan hyviltähän nio näyttävät. Mulla saattaa plla yksi Nic-alppari, mutta en ole varma.

Ei ehkä parasta tai kiehtovinta Hermannia. Hermannin sarjoista Jugurtha on mulle tuiki tuntematon. Muutaman ruudun tai sivun olen nähnyt, en muuta.

[tertsi]

Tuolla aiemmin esitelty Les Gringos näyttää tosi vetävältä sarjikselta. Victor de la Fuente on muista yhteyksistä jo ennestään tuttu ja sarja sijoittuu jännästi kahden eri aikakauden risteyskohtaan. Kuten myös aiemmin tässä ketjussa käy ilmi, mun hyllyt on jo nyt täysin turvoksissa. Olisi oikke kiva jos joku kirjasto hankkisi kaikki Les Gringosit valikoimaansa.

[tertsi]

Janne, ootko hankkinut Innommableseita omaksi vaiko netistä vain ihaillut?

[Janne]

Netistä oon vaan kattellut ja Kraivudin näytesivut lukassut. Kun jäi ranskan opinnot kahteen vuoteen, niin ei sillä pohjalla tollasen kimppuun vielä sännätä.

Les Grigosia mulla on ittellä pari viimeistä albumia, mutta niissäkin lukemisen ymmärtäminen hieman tökkii.

[tertsi]

Charlierilla sitä tekstiä tuppaa olemaan kuplissa ja laatikoissa suuret määrät.

... voihan Egmont yllättää ja kokeilla Innommablesia Asterixin vanavedessä. Tyylilajit ovat näissä kahdessa sarjassa kylläkin tyystin erit.

[Laine, Jukka]

Innommables on aivan sairaan hyvä, mutta eihän sitä voi suositella alle 18-vuotiaille.

[Janne]

mutta eihän sitä voi suositella alle 18-vuotiaille.

Pistetään tuo kanteen, niin alle 18-vuotiaat ostaa sitä sikana.

[Clavia Z]

En tiedä innostuisinko Les Gringosista, mutta Durango voisi olla kova juttu. Pidän paljon spagettilänkkäreistä, ja Durango on sitä samaa sarjakuvamuodossa. Jo 16 albumia ilmestynyt, ja sarja jatkuu edelleen. Piirrosjälki ja albumien saamat arvosanat Bédéthequessa ovat erinomaisen vakuuttavia.

[tertsi]

Durangon piirtäjä on Giraudinsa lukenut. Ihan hyvin on lukenut.

Akateemisessa kirjakaupassa olen Durangoja selaillut.
Mieluummin Les Gringos kuin Durango. Mieluiten molemmat.

[tmielone]

En tiedä innostuisinko Les Gringosista, mutta Durango voisi olla kova juttu. Pidän paljon spagettilänkkäreistä, ja Durango on sitä samaa sarjakuvamuodossa. Jo 16 albumia ilmestynyt, ja sarja jatkuu edelleen. Piirrosjälki ja albumien saamat arvosanat Bédéthequessa ovat erinomaisen vakuuttavia.

Durangoa minunkin piti tässä ketjussa ehdottaa, mutta en vain saanut sarjan nimeä päähäni. Muuntui Djangoksi koko ajan.  Mutta selailun perusteella sarja näyttää todella hyvältä, joten mielellään sitä lukisi kielellä, jota ymmärtää edes jotenkin.

Los Gringos näytti kiinnostavalta, mutta hieman vanhahtavalta.

[Laine, Jukka]

Pistetään tuo kanteen, niin alle 18-vuotiaat ostaa sitä sikana.

Mutta kun se näyttää piirroksiltaan Pikon ja Fantasion kohderyhmälle suunnatulta.

[tertsi]

Mutta kun se näyttää piirroksiltaan Pikon ja Fantasion kohderyhmälle suunnatulta.

Tämähän oli ongelma jo Valkoisen tiikerinkin kohdalla suomalaisen yleisön mielestä.

[Clavia Z]

Oikeastaan hauskaa tilata kiinnostavan näköisiä vanhoja sarjiksia ulkomailta tietämättä sen kummemmin, mistä ne kertovat. Tästäkään albumista en tiennyt etukäteen sen enempää kuin mitä nimi, kansi ja yksi näytesivu antoivat ymmärtää.

http://www.bedetheque.com/serie-4285-BD-Isabelle-Fantouri-Les-missions-d.html

Tekijätkin ovat minulle tuntemattomia: käsikirjoitus Jacques Josselin, piirtäjät Didier Convard ja Andre Juillard (albumissa lukee virheellisesti Julliard).

Isabelle Fantouri ja Zastawo de Holsteinland ovat kaksi WHO:lle työskentelevää lääkäriä. Ensinmainittu viehättävä, älykäs toiminnan nainen, jälkimmäisen tehtävänä on toimia miespuolisena koomisena sidekickina. Zastawon persoona tehdään selväksi jo toisella ja kolmannella sivulla, kun hänen keksimänsä rakettipolkupyörä aiheuttaa niilopielismäistä hävityksen kauhistusta WHO:n toimistoissa. Raivostunut pomo lähettää hänet lomalle Tahitiin, ja Isabelle tulee mukaan. Zastawo raahaa mukanaan myös isot puulaatikot täynnä keksijäntarvikkeita.

Matkan määränpäässä Isabelle saa ihmeteltäväkseen lomaseuralaisensa rakentaman polkulentokoneen. Ensimmäinen lentomatka vie heidät pienen atollin ylle, jossa tunkeilijat otetaan vastaan konetuliaseiden räiskinnällä. Pakkolasku mereen, pelastautuminen rannalle, ja pian molemmat tainnutetaan ja viedään atollilla oleviin sotilastukikohtiin.

Pian käy ilmi, että tällä Faanan atollilla pitävät majaa unohdetut japanilais- ja amerikkalaissotilaat, jotka kuvittelevat toisen maailmansodan yhä jatkuvan.

Tekijät heittävät välillä surutta älyvapaan vaihteen päälle, joten tätä albumia ei pidä lukea otsa rypyssä. Lisähupia tuo etäisesti tuttujen naamojen bongaaminen armeijakihojen joukosta. John Wayne, James Coburn, Lee Marvin, Robert Mitchum... USA:n joukkoja viihdyttävä, valkohiuksiseksi ja ryppynaamaiseksi ikääntynyt varieteetanssijatar tuo mieleeni Marlene Dietrichin, mutta hänen kasvonsa saattavat olla mallinnetut jonkun muunkin tunnetun henkilön mukaan.

Loppusivuilla tekijät viskaavat soppaan vielä Tappajahai-viittauksen/parodian, vain saadakseen tarinalle kahjon päätöksen.

Les missions d'Isabelle Fantouri -sarjaan kuuluu neljä albumia vuosilta 1983-1984 sekä esiosa vuodelta 1977. Ei uusintapainoksia.