Suosituksia ja kommentteja suomentamattomista eurosarjoista

[Janne]

mutta eihän sitä voi suositella alle 18-vuotiaille.

Pistetään tuo kanteen, niin alle 18-vuotiaat ostaa sitä sikana.

[Clavia Z]

En tiedä innostuisinko Les Gringosista, mutta Durango voisi olla kova juttu. Pidän paljon spagettilänkkäreistä, ja Durango on sitä samaa sarjakuvamuodossa. Jo 16 albumia ilmestynyt, ja sarja jatkuu edelleen. Piirrosjälki ja albumien saamat arvosanat Bédéthequessa ovat erinomaisen vakuuttavia.

[tertsi]

Durangon piirtäjä on Giraudinsa lukenut. Ihan hyvin on lukenut.

Akateemisessa kirjakaupassa olen Durangoja selaillut.
Mieluummin Les Gringos kuin Durango. Mieluiten molemmat.

[tmielone]

En tiedä innostuisinko Les Gringosista, mutta Durango voisi olla kova juttu. Pidän paljon spagettilänkkäreistä, ja Durango on sitä samaa sarjakuvamuodossa. Jo 16 albumia ilmestynyt, ja sarja jatkuu edelleen. Piirrosjälki ja albumien saamat arvosanat Bédéthequessa ovat erinomaisen vakuuttavia.

Durangoa minunkin piti tässä ketjussa ehdottaa, mutta en vain saanut sarjan nimeä päähäni. Muuntui Djangoksi koko ajan.  Mutta selailun perusteella sarja näyttää todella hyvältä, joten mielellään sitä lukisi kielellä, jota ymmärtää edes jotenkin.

Los Gringos näytti kiinnostavalta, mutta hieman vanhahtavalta.

[tertsi]

Mutta kun se näyttää piirroksiltaan Pikon ja Fantasion kohderyhmälle suunnatulta.

Tämähän oli ongelma jo Valkoisen tiikerinkin kohdalla suomalaisen yleisön mielestä.

[Clavia Z]

Oikeastaan hauskaa tilata kiinnostavan näköisiä vanhoja sarjiksia ulkomailta tietämättä sen kummemmin, mistä ne kertovat. Tästäkään albumista en tiennyt etukäteen sen enempää kuin mitä nimi, kansi ja yksi näytesivu antoivat ymmärtää.

http://www.bedetheque.com/serie-4285-BD-Isabelle-Fantouri-Les-missions-d.html

Tekijätkin ovat minulle tuntemattomia: käsikirjoitus Jacques Josselin, piirtäjät Didier Convard ja Andre Juillard (albumissa lukee virheellisesti Julliard).

Isabelle Fantouri ja Zastawo de Holsteinland ovat kaksi WHO:lle työskentelevää lääkäriä. Ensinmainittu viehättävä, älykäs toiminnan nainen, jälkimmäisen tehtävänä on toimia miespuolisena koomisena sidekickina. Zastawon persoona tehdään selväksi jo toisella ja kolmannella sivulla, kun hänen keksimänsä rakettipolkupyörä aiheuttaa niilopielismäistä hävityksen kauhistusta WHO:n toimistoissa. Raivostunut pomo lähettää hänet lomalle Tahitiin, ja Isabelle tulee mukaan. Zastawo raahaa mukanaan myös isot puulaatikot täynnä keksijäntarvikkeita.

Matkan määränpäässä Isabelle saa ihmeteltäväkseen lomaseuralaisensa rakentaman polkulentokoneen. Ensimmäinen lentomatka vie heidät pienen atollin ylle, jossa tunkeilijat otetaan vastaan konetuliaseiden räiskinnällä. Pakkolasku mereen, pelastautuminen rannalle, ja pian molemmat tainnutetaan ja viedään atollilla oleviin sotilastukikohtiin.

Pian käy ilmi, että tällä Faanan atollilla pitävät majaa unohdetut japanilais- ja amerikkalaissotilaat, jotka kuvittelevat toisen maailmansodan yhä jatkuvan.

Tekijät heittävät välillä surutta älyvapaan vaihteen päälle, joten tätä albumia ei pidä lukea otsa rypyssä. Lisähupia tuo etäisesti tuttujen naamojen bongaaminen armeijakihojen joukosta. John Wayne, James Coburn, Lee Marvin, Robert Mitchum... USA:n joukkoja viihdyttävä, valkohiuksiseksi ja ryppynaamaiseksi ikääntynyt varieteetanssijatar tuo mieleeni Marlene Dietrichin, mutta hänen kasvonsa saattavat olla mallinnetut jonkun muunkin tunnetun henkilön mukaan.

Loppusivuilla tekijät viskaavat soppaan vielä Tappajahai-viittauksen/parodian, vain saadakseen tarinalle kahjon päätöksen.

Les missions d'Isabelle Fantouri -sarjaan kuuluu neljä albumia vuosilta 1983-1984 sekä esiosa vuodelta 1977. Ei uusintapainoksia.

[tertsi]

Olipas mukava esittely. Kyseinen sarjis on minulle entuudestaan tuiki tuntematon. Kuten koko Hachetten sarjakuva-albumituotanto. Hachettehan sai oikean kultakimpaleen äskettäin itselleen: Asterixin! Myös Blueberry on tainnut ilmestyä lyhyen aikaa Hachetten kustantamana.

[Clavia Z]

Albumissa nähdään myös kiinalaiset kaksoset, joilla on filippiiniläiseltä kalskahtava nimi: Tibak. Heidät on selvästi mallinnettu Tintin Dupondtien mukaan. Sellaisia koheltavia pikkumiehiä, jotka puhuvat koko ajan yhdestä suusta - hieman eri sanajärjestyksellä vain.

Hachette julkaisi Blueberryistä Aaveheimon (1982) ja Viimeisen kortin (1983). Lyhyeksi jäi niiden rupeama mustikoiden parissa.

[tertsi]

Luin blogistasi, että sulla on Tohtori Poche -integraali. Mullakin on nippu Pocheja. Vasta kaksi albbua olen saanut luettua. Tarina ei ollut ekassa kummoinen, tokassa jo lupaus paremmasta, mutta ne piirrokset! Todella rehevää grafiikkaa! Herkkujen herkkua.

Toivottavasti stoorit paranevat jatkossa. Poche lienee Ranska-Belgia akselilla melkoisen suosittu. Sittemminhän Wasterlainille tuli ilmeisesti jotain mielenterveysongelmia ja piirroksensa muuttuivat kovin epävarman oloisiksi.

[Clavia Z]

Wasterlain, tosiaan. En ole vielä kummemmin ehtinyt kuin selailla tuota integraalia, mutta luksuspaketti on. Sieltä löytyy vaikka mitä kaikkea pientä. Mitenkähän sekin opus oli Sarjakuvakeskukseen päätynyt?

Täällä on Wasterlain-ketjukin, mutta kovin on lyhyt.

[tertsi]

Mitenkähän sekin opus oli Sarjakuvakeskukseen päätynyt?

Mä vein sen sinne (vielä kun olin rahoissani).  
Kiva, että se kelpas jollekin eli sulle.

Mulla on tuplakappale kotona.

[Clavia Z]

Jotenkin oli vieno aavistus... 

[tertsi]

Just tota tarkoitin. Kun jo kesympi Valkoinen tiikeri oli liikaa, Innommables olisi Todella Liikaa.

Harmi.

[VesaK]

Höö, ei mikään ole liikaa. Paitsi Palsan "Eläkeläinen muistelee", joka on tietääkseni ainoa sarjakuva Suomessa josta kaksi painoa kieltäytyi. Sarjakuva ei eikä juuri mikään kelpaa nyt kirjakaupoille.
Jonkun pitäisi nyt toteuttaa ideani kansainvälisestä (laillisesta) nettisarjakuvalehdestä. Sellainen toteutuu parin vuoden sisällä. Ansaintalogiikka ja julkaisufoorumi (sopiva tabletti tai wtfe) vielä uupuvat.
Eurokustantamoilla on miljoona sivua sarjakuvia joita ei taloudellisesti kannata enää painaa paperille. Kyllä ne tulevat jotenkin kaikilla kielillä jahkas tekniikka vielä hieman kehittyy.

[Dennis]

Jonkun pitäisi nyt toteuttaa ideani kansainvälisestä (laillisesta) nettisarjakuvalehdestä. Sellainen toteutuu parin vuoden sisällä. Ansaintalogiikka ja julkaisufoorumi (sopiva tabletti tai wtfe) vielä uupuvat.
Eurokustantamoilla on miljoona sivua sarjakuvia joita ei taloudellisesti kannata enää painaa paperille. Kyllä ne tulevat jotenkin kaikilla kielillä jahkas tekniikka vielä hieman kehittyy.

Uskon samaa, digitaalisessa jakelussa (tai mikä se nyt sitten tulevaisuudessa onkaan) on suhteellisen pienillä kustannuksilla saavuttaa isoja lukijamääriä. Potenttiaali siis on.