Olen fiilistellyt
Fabcaron tuotannon parissa: ei näitä kai kannata suomeksi odottaa, ja moni sarjakuvaharrastaja ei tykkäisi kun visuaalisuus on karua: staattinen kuvitus tehdään mitä ilmeisimmin valokuvista piirtämällä, todella paljon kopioidaan ruutuja pienillä ilmeidenmuutoksilla...
Mutta kyllähän nämä ovat suuresti minua huvittaneet: absurdia ja ajoittain mustaa huumoria, erityisesti sosiaalisista normeista. Zaï zaï zaï zaï -albumissa päähenkilön supermarketin kanta-asiakaskortti on jäänyt toisten housujen taskuun, vaikka sitä nimenomaan kysytään, ja homma eskaloituu nopeasti...
Formicassa taas sunnuntailounaalle kokoontunut perhe huomaa kauhukseen, ettei löydy yhtään puheenaihetta, ja tästähän seuraa kriisi.
Moins qu'hier, plus que demain -albumissa taas on sivun mittaisia gageja rakkaussuhteista niiden alussa, lopussa tai sillä välillä...
Jne.
Joistain jutuista voisi ihan oikeutetusti kysyä onko ne enää varsinaisesti sarjakuvia kun kuvat ovat vain staattisia puhuvia päitä, ja totta on, että aika moni juttu toimisi suoraan yhtä hyvin vaikka tv-sketseinä tai elokuvina jossain Bunuelin tai brittikoomikoiden hengessä. Mutjoo, minulla on ollut hauskaa näitä lukiessa.