Hommage, plagiaatti tai parodia - tähän sarjakuvalainauksia muualta

[Reima Mäkinen]

Jotenkin tutun näköinen kansi.

Joo, niinku näkyy tän ketjun ekalla sivulla ja Kaksi marjaa -ketjussa.

[X-men]

Joo, niinku näkyy tän ketjun ekalla sivulla ja Kaksi marjaa -ketjussa.

Juu, oli sarkasmia.

[X-men]

Mitäköhän Mr Miracle ja Big Barda tekivät Kreeden sota-aluksella?

Untold Legend of Captain Marvel #1

[X-men]

Oikein hyvä homage Infinity Gauntletista.

https://www.kickstarter.com/projects/brianpulido/brian-pulidos-newest-lady-death-scorched-earth-1-s/posts/2562056

Coffin Comicsilla on myynnissä liuta Lady Death mukaelmia Marvelin 1960-1970-luvun kansista.

[X-men]

Antarctic Press taitaa kopioda vähän turhan suoraan Mary Marvelia. Ei MMn pitäisi olla PDtä.

[X-men]

Vanhemmissa lehdissä luki että hahmojen huomattava samannäköisyys (distinctive likenesses) on kielletty mutta eipä tuota taida olla ainakaan tällä vuostuhannella sen kummemmin noudatettu kun Wolverineja, Teräsmiehiä, jne pulpahtelee esiin silloin sun tällöin muilta kuin niiden oikeilta julkaisijoilta.

[Jarkko Sikiö]

Vanhemmissa lehdissä luki että hahmojen huomattava samannäköisyys (distinctive likenesses) on kielletty

Teräsmiehen kaltaiset hahmot ovat arkkityyppejä, tänään varmaan mm. Thor on sellaiseksi muuttunut.

Jopa tekijänoikeudella suojattuja yksityiskohtia, kuten Teräsmiehen logoa, voi parodian varjolla apinoida. Varmaan moni juttu tasapainottelee parodian rajalla, koska sen suoja on Yhdysvalloissa kova.

[X-men]

Teräsmiehen kaltaiset hahmot ovat arkkityyppejä, tänään varmaan mm. Thor on sellaiseksi muuttunut.

Jopa tekijänoikeudella suojattuja yksityiskohtia, kuten Teräsmiehen logoa, voi parodian varjolla apinoida. Varmaan moni juttu tasapainottelee parodian rajalla, koska sen suoja on Yhdysvalloissa kova.

Parodia vai suora kopio on asia jonka asianajajat selvittelevät viimeistään oikeusistuimessa. Jossain lehdessä oli kannessa osa Teriksestä ja Battiksestä (vain vasen (Battis) ja oikea (Teris) puoli näkyivät, suunnilleen muutama sentti ennen päätä) eli siitäkin olisi DC voinut vetää herneen nenäänsä. Tuo aikaisempi APn "Mary Marvel" kansi oli suora kopio mutta tuskin siitäkään mitään seurasi.


Marvel aikoinaan apinoi Judge Dreddiä kun esitteli Boss Cagen (toki esiintymiset jäivät vähiin mutta kumminkin).

[Reima Mäkinen]

En nyt viitsi aloittaa uutta ketjua vaikka tarkoitus onkin keskustella aiheesta eikä jakaa kuvia. Tuota One-Punch Man -arviota ja kyseistä sarjakuvaa lukiessa tuli mieleen että voiko sarjakuva olla parodia jostakin toisesta jos se ei piirrostyyliltään muistuta sitä parodian kohdetta?

(Japanilaisessa sarjakuvassahan ei käsittääkseni supersankareita ole (enenn My Hero Academiaa) paljon nähty. Joitakin DC- ja Marvel lokalisointeja on tehty sekä Kinnikuman (I ja II), siinä ne melkein alkaa olla(?). Tuo One-Punch Mankin parodioi mielestäni lähinnä shonen ja kaiju -sarjoja, eli poikien- ja  Gozilla-tyylisten sarjojen meininkiä. Shonen sarjoissa hahmoilla on toki supervoimat ja hahmot pukeutuvat "pukuihin", mutta ei niitä silti supersankarisarjoina käsitteen jenkkiläisessä mielessä voi pitää.

[haplo]

Ei kai One-Punch Man mitään yksittäisiä sarjoja parodioikaan. Ja Japanista parodioinnin ja vitsailun kohteena nähdäkseni on juuri shonen ja supersankareita sitten jenkkipuolelta yleisellä tasolla. Et kai nyt ajatellut, että One-Punch Man parodioisi japanilaisia supersankarisarjakuvia? Kuten sanoit, ei niitä juuri taida olla.

Kai tätä sarjaa voi lukea näkemättä parodiaa, mutta mulle kaikenlainen irviminen hyppää niin selvästi esille, etten taida itse pystyä. Jos ei parodia, niin vähintään kovasti parodiahenkinen. 

[Reima Mäkinen]

Kaipa tämäkin asia on "katsojan silmässä", niin kuin moni muukin. Myöskään puhe ja määrittely ei ole koskaan tarkkaa. Se mikä jonkun mielestä on, ei välttis toisen mielestä ole. Ja huonosti toteutettu, mutta epäonnistunut teos, saatetaan helposti luokitella joko tekijän tai lukijan toimesta parodiaksi, vaikka se sellaiseksi ei olisi alun perin ollut tarkoitettukaan.
Ihan siis yleisellä tasolla vaan halusin herättää keskustelua tästä:

voiko sarjakuva olla parodia jostakin toisesta jos se ei piirrostyyliltään muistuta sitä parodian kohdetta?

Se jos vaikka kertoo vitsin jossa esiintyy supersankari, ei mielestäni ole vielä supersankariPARODIAA. Sarjakuvassa nähdäkseni voi sen parodiaulottuvuuden (ivamukaelman) tuoda  joko tekstissä tai kuvassa, tai sitten molemmissa. Lisäksi huumorin tai "huumoria" pitää tietenkin olla jossain muodossa.

Tätä johduin vain miettimään, koska One-Punch Manissa kuvat sen paremmin kuin tekstikään ei viittaa amerikkalaistyyliseen supersankarimeininkiin (vaan se viittaa muualle). Sarjakuvan hauskuuteen tämä ei tietenkään vaikuta, mutta se saattaa vaikuttaa ennakko asenteeseen tai odotuksiin sarjaa kohtaan (siis ennen kuin lukija sitä on lukenut). Tässä vielä muistutan siitäkin että kustantaja ei ole pokkarissa/takakannessa luokitellut One-Punch Mania supersankariparodiaksi.

Aaa, ja sitten tuo alkuperäinen kysymykseni. Voi, jos sarjakuvan teksti on selkeästi tunnistettavissa parodioivaan genreen viittaavaksi.
Tuolla toimituksen puolella Sampsa oli aiemmin toista mieltä (toiv. sallit lainan tänne)

Minusta tätä sarjaa voi kutsua supersankariparodiaksi, koska tämähän irvailee kaavamaisille supersankaritarinoille, joissa pelastetaan maailmaa, pahis seuraa toista ja konfliktit ratkaistaan turpaan lyömisellä. Eli kyse on nimenomaan supersankarigenren vetämisestä överiksi.

Tuossa näyttäisi jo tarinan (oletettu) kaava riittävän parodian kohteeksi. Hieman olen eri mieltä, sillä sama (noin yleisesti luonnehdittu) tarinan kaava on yleinen myös vaikkapa toimintaelokuvista (ja sarjakuvista). One-Punc Manilla on supersankariasu (erotukseksi vaikkapa agentista tai sotilaasta), joo ja ehkä se on just se mikä tekee tästä jonniinlaisen rajatapauksen.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tuota One-Punch Man -arviota ja kyseistä sarjakuvaa lukiessa tuli mieleen että voiko sarjakuva olla parodia jostakin toisesta jos se ei piirrostyyliltään muistuta sitä parodian kohdetta?

Totta kai. Esimerkkeinä minulle tulee heti mieleen suomalainen Peräsmies sekä 80-luvulla suomeksi julkaistut amerikkalaiset supersankariparodiat, joissa piirrostyyli on ”lärviskö” eikä lainkaan realistinen. Piirrostyyli siis on noissa lisänä irvailemassa tunnistettaville supersankareille.

Se mikä jonkun mielestä on, ei välttis toisen mielestä ole. Ja huonosti toteutettu, mutta epäonnistunut teos, saatetaan helposti luokitella joko tekijän tai lukijan toimesta parodiaksi, vaikka se sellaiseksi ei olisi alun perin ollut tarkoitettukaan.

”Tosissaan” tehty epäonnistunut teos voidaan toki tulkita parodiaksi, mutta ehkä useammin se tulkitaan vain kalkkunaksi.

Se jos vaikka kertoo vitsin jossa esiintyy supersankari, ei mielestäni ole vielä supersankariPARODIAA. Sarjakuvassa nähdäkseni voi sen parodiaulottuvuuden (ivamukaelman) tuoda  joko tekstissä tai kuvassa, tai sitten molemmissa. Lisäksi huumorin tai "huumoria" pitää tietenkin olla jossain muodossa.

Tästä samaa mieltä. Pelkkä vitsi ei minustakaan riitä parodiaksi, vaan kyseessä pitää olla laajempi kokonaisuus, jossa kenties kuvia ja tekstiä ei voi usein erottaa toisistaan. Parodia voi ilmetä tarinassa vaikkapa tapahtumien liioitteluna tai epäsovinnaisuutena = kuvien ja tekstin yhteispeli. Jep, tekijän pyrkimys huumoriin on varmaan parodiassa keskeistä, mutta mitään vitsejä ei tarvitse heitellä, vaan esim. liioittelu tai odotusten rikkominen riittää.

Tätä johduin vain miettimään, koska One-Punch Manissa kuvat sen paremmin kuin tekstikään ei viittaa amerikkalaistyyliseen supersankarimeininkiin (vaan se viittaa muualle).

Aaa, ja sitten tuo alkuperäinen kysymykseni. Voi, jos sarjakuvan teksti on selkeästi tunnistettavissa parodioivaan genreen viittaavaksi.
Tuolla toimituksen puolella Sampsa oli aiemmin toista mieltä (toiv. sallit lainan tänne)

Tuossa näyttäisi jo tarinan (oletettu) kaava riittävän parodian kohteeksi. Hieman olen eri mieltä, sillä sama (noin yleisesti luonnehdittu) tarinan kaava on yleinen myös vaikkapa toimintaelokuvista (ja sarjakuvista). One-Punc Manilla on supersankariasu (erotukseksi vaikkapa agentista tai sotilaasta), joo ja ehkä se on just se mikä tekee tästä jonniinlaisen rajatapauksen.

En tarkoittanut pelkästään tarinan kaavaa, vaan myös tarinan yksinkertaisuutta. Kyllä, minusta tarinan kaavan käyttäminen riittää parodiaksi, mutta siinä pitää olla reipasta liioittelua. Ei toimintaelokuvissa ja -sarjakuvissa yleensä liioitella hommaa niin kuin tässä One-Punch Manissa.

Itse en tunne mangaa. Mieleeni One-Punch Manistä tulee juuri amerikkalaiset supersankarit.

Takerrut Reima ehkä liikaa siihen, että parodian pitäisi muistuttaa jotakin tiettyä sarjaa ollakseen parodia. Olet itsekin tehnyt huumorisarjoja, jonka tunnistan supersankariparodioiksi, vaikka niiden ”sankarit” eivät minusta muistuta mitään tiettyjä amerikkalasia supersankareita.

[Reima Mäkinen]

Takerrut Reima ehkä liikaa siihen, että parodian pitäisi muistuttaa jotakin tiettyä sarjaa ollakseen parodia.

Muistaakseni en ole väittänyt näin, jos olen niin vahingossa. Mutta amerikkalaista piirros- tai kirjoitustyyliä edellyttäisin kyllä (koska tässä tapauksessa suoranaista supersankariesikuvaakaan ei ole).

Parodian ja Pastissin ero on kanssa hieman tulkinnanvarainen. Wkipedia luonnehtii niitä näin:

Parodia eli ivamukaelma on ivallinen, piikittelevä, liioitteleva tai koominen toisen (yleisön tunteman) teoksen jäljitelmä (myös pienet viittaukset kohteeseen riittävät). Alkuperäinen teos tehdään naurunalaiseksi. Parodia voi kohdistua myös johonkin lajityyppiin, jolloin irvaillaan lajityypin kliseille.

Tässä merkityksessä pastissi pyrkii jäljittelemään yhtä tai useampaa tunnettua teosta tai tyylilajia. Pastissi eroaa parodiasta siten, että pastissi ei pyri pilkkaamaan jäljittelynsä kohdetta, ja plagiaatista yleensä olemalla niin selvä mukaelma jäljittelynsä kohteesta, että tämä "kunnianosoitus" tulee varmasti selväksi kaikille. Hienovaraisemmissa muodoissaan pastissia voi luonnehtia "älypeliksi", joka haastaa lukijan tai kuulijan arvaamaan, mikä jäljittelyn kohde on. Usein jo pastissin otsikosta selviää, että kyse on jäljittelystä.

Tämän perusteella O-PM on vain niukin naukin parodiaa. Koska se irvailee vain yhdelle supersankarilajityypin kliseelle (jota kovasti myös pyritään lajityypun sisällä rikkomaan), sille että supersankari voittaa aina. Sen sijaan se parodioi monia eri mangan lajityyppejä.Peräsmies on jo nimensä ja asunsa perusteella parodiaa Teräsmiehestä. Ihan riippumatta siitä millä tyylillä se olisi toteutettu. Eli siinä se parodia toteutuu jo tekstin/tarinan tasolla usean viitteen kautta (toisin kuin One-Punch Manissa).

Olet itsekin tehnyt huumorisarjoja, jonka tunnistan supersankariparodioiksi, vaikka niiden ”sankarit” eivät minusta muistuta mitään tiettyjä amerikkalasia supersankareita.

En nyt osaa arvata mitä sarjaani tarkoitat. Enkä kyllä murrosiän jälkeen muista varsinaista supersankariparodiaa tehneeni. Siis siinä tarkoituksessa että sarja olisi hauska ivamukaelma (4 sivun Työmies on ehkä ainoa tämmöinen, mikä tulee mieleen) . Jonkinlaisia vinosti hymyileviä pastisseja kyllä olen tehnyt. Vähän sama juttu kuin Marko Turusella. Hänhän on kanssa piirtänyt supersankareita R-Rautanainen ja mitä näitä oli... En niitä kuitenkaan parodioina osaa pitää.Tai Mannisen Kapteeni Kuolio, ei sekään mielestäni ole parodia, vaikka sarjaa tuntematon sitä sellaiseksi voisi luulla.

Parodian määrittelyyn voisi liittyä jokin huomio siitäkin millä keinoin se pyrkii naurattamaan. Ivamukaelma edellyttäisi kai myös jonkin sortin ivaa ja toimimista sen genren ulkopuolella. Irvailua ulkopuolelta ei genren sisällä. Onko esimerkiksi Deadpool parodiaa, vai onko se vain omanlaisensa supersankarisarjakuva?

[Sampsa Kuukasjärvi]

Muistaakseni en ole väittänyt näin, jos olen niin vahingossa. Mutta amerikkalaista piirros- tai kirjoitustyyliä edellyttäisin kyllä (koska tässä tapauksessa suoranaista supersankariesikuvaakaan ei ole).

Taisit kirjoittaa niin sisällöntuotannon suljetulla puolella. Mutta eipä siitä sitten enempää.

En nyt osaa arvata mitä sarjaani tarkoitat. Enkä kyllä murrosiän jälkeen muista varsinaista supersankariparodiaa tehneeni. Siis siinä tarkoituksessa että sarja olisi hauska ivamukaelma (4 sivun Työmies on ehkä ainoa tämmöinen, mikä tulee mieleen) . Jonkinlaisia vinosti hymyileviä pastisseja kyllä olen tehnyt. Vähän sama juttu kuin Marko Turusella. Hänhän on kanssa piirtänyt supersankareita R-Rautanainen ja mitä näitä oli... En niitä kuitenkaan parodioina osaa pitää.Tai Mannisen Kapteeni Kuolio, ei sekään mielestäni ole parodia, vaikka sarjaa tuntematon sitä sellaiseksi voisi luulla.

Lähinnä Mr. Stupido oli mielessäni. Minusta selvää supisparodiaa.

Ivamukaelma edellyttäisi kai myös jonkin sortin ivaa ja toimimista sen genren ulkopuolella. Irvailua ulkopuolelta ei genren sisällä. Onko esimerkiksi Deadpool parodiaa, vai onko se vain omanlaisensa supersankarisarjakuva?

Erittäin hyvä kysymys. Itse en ole Deadpoolista koskaan tykännyt juuri siksi koska hahmo on liian mahdoton "oikeaan" supersankaritodellisuuteen eli siihen todellisuuteen, jossa normaalimmat hahmot elävät ja toimivat. Sama vika on Lobossa.

[Veli Loponen]

Lähinnä Mr. Stupido oli mielessäni. Minusta selvää supisparodiaa.

Tämän voi ottaa ehkä kohteliaisuutena, jos mun jutut muistuttaa Reiman hommia, mutta Stupido on ihan kokonaan mun keksintö. Ekassa seikkailussa käytin kyllä härskisti sitä yhtä Reiman tv-reportterihahmoa.