PSI-sota alkaa Metropoliksessa. Mentaalitapauksia riittää.
Teräsmies 4 - PSI-sota
Viihdyttävää supersankarilukemista tämä on ja kekseliäät juonenkäänteet pitävät tarinan vetävänä ja helppolukuisena. Grant Morrisonin All-Star Supermanin tasolle ei tosin ole helppo päästä...
Tuli luettua tämä PSI-sota. Psyykkiset hyökkäykset Teräsmiestä vastaan on lupaava lähtökohta, koska psyykkiset voimat saattavat olla yksi Teriksen harvoista heikkouksista. Juoni kulkee ymmärrettävästi ja tyydyttävästi. Teriksen kokemat mielen harhat liittyvät häneen perustellusti, hyvin. Isopäinen
Hector Hammond on olemukseltaan vaikuttava, ja voimiltaan ja luonteeltaan kiinnostava hahmo. Byrnen ajalta tuttua toimittaja Cat Crantia on kiva nähdä Clarkin elämässä.
Mutta kertomuksessa on liikaa rymistelyä ja liian samanlaisia pahiksia, jotka – kuten ym. arvostelu sanoo – astuvat piilostaan edellisen tilalle niin että lukija ei ehdi vetää välissä edes henkeä. Piirrosjälki on minusta enimmäkseen epäharmonista ja kehnoa; tässä on siis useita eri tekijöitä, joiden osuudet pitäisi minusta eritellä kirjassa tarkemmin.
Varmasti tämä kirja tuntuisi paremmalta paremmalla taiteella, mutta jokin taika näistä kaikista New 52:n Teris-tarinoista puuttuu. Tarinoissa saisi varmaan olla enemmän kepeyttä ja rauhoittavia suvantokohtia. Päähenkilössä saisi ehdottomasti olla enemmän huumoria ja sankaruutta: pilke silmistä puuttuu nyt, ja epäterismäisesti hän jopa uhkailee vastustajiaan.
