Teräsmies

[Ares B]

Olen samaa mieltä arvostelijan kanssa laadusta, mutta itse koin tarinat kyllä melko synkkinä. En muista Teräsmiehen aiemmin olleen niin ahdistunut ihmisiin kuulumattomuudestaan kuin tässä sarjassa, välillä mielessä käväisi jopa Irreversible-sarja. Siitä aspektista juuri eniten pidinkin.

Totta tämäkin. Mutta kaikesta huolimatta hän ei menetä uskoaan ihmisiin tai ihmiskuntaan, vaan hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme, virheinemme ja vikoinemme, ja tahtoo kuulua joukkoomme. Paitsi jos tahallamme vahingoitamme muita.

Spoilaa lopun:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Lopun armo ja sovinto, vaikka kansakunnat ovat juuri tehneet Terikselle kaikkien aikojen oharit ja naulanneet hänet Zodin ristille, on suorastaan raamatullista. Niin julkiateistin kynästä kuin onkin lähtöisin.

[Anonyymi]

Teräsmiehen messiaanisuudesta on tullut entistä vähemmän tulkinnanvaraista. CBR:llä eivät halunneet uskoa tuota vähän ennen Kvaakin aikaa, kun sanoin että Jeesuksen elämään on yhtymäkohtia ollut aina.

[MattiV]

Täällä iski tuo Terämies maa yksi trilogia. Toisaalta osasihan sitä luottaa Straczynskin käsikirjoitustaitoon kun Babylon viitosen tietää. Clark Kentin sopeutuminen tähän meidän maailmaamme oli noissa tarinoissa paljon kiinnostavampaa kuin Teräsmiehen turpakäräjät eri vastustajien kanssa. Varsinkin hänen ystävystyminen sen naapurin tytön kanssa. Jotenkin oli saatu luotua todellisen oloisia hahmoja noihin tarinoihin.

[Anonyymi]

Ei kai se trilogia ole. Olen käsittänyt että lisääkin tulee vielä.

[X-men]

Stra....... itse sanoi Newsraman haastattelussa että DC haluaa hänen tekevän noita niin kauan kuin ne myyvät ja itse haluaa tehdä noita.

[Jarkko Sikiö]

Teräsmies on rautaa!

Tämän julkaisun aikoihin en lukenut vielä näytöltä kovin sujuvasti ja siten jäi tähän tutustuminen kesken. Aloitin nyt uudelleen alusta ja luin koko Morrisonin 18 numeron mittaisen kokonaisuuden rauhassa ja ajan kanssa.

Kubertin tyyli viehättää aikaa myöten yhä vähemmän ja vähemmän, mutta Morales tekee todella hienoa työtä.

Hieman piti mutustella ennen kuin rohkenin julistaa ilosanomaa, mutta on tämä hieno kokonaisuus. Tässä viehätti juuri se epälineaarinen kerronta, jota ainakin tässä ketjussa on kommenttien perusteella pidetty sekavana. Toisaalta siten Morrison pyyhkii lyhyessä ajassa lävitse koko Teräsmiehen historian. Golden Age -sosialismista siirrytään Silver Age -ihmeiden aikaan täysin sujuvasti.

Hienosti tässä oli tehty modernisointia hahmon juuria kunnioittaen, vaikka ensimmäisellä kerralla Teriksen nuorentaminen hieman töksähti. Hienosti tässä pelataan (samaan tapaan kuin Snyderin Batmanissa) sillä, että lukija tuntee Teräsmiehen ja sarjakuvien tapahtumat. Toisin kuin Byrnen uudistuksessa, Morrison ei lähde nollapisteestä, vaan rakentaa vanhan päälle. Tarinakaari oli ennemmin uuden esittämisen sijaan vanhan jalostamista, uudelleen esittämistä.

Jännästi Morrison on vääntänyt koko DC-universumia omaan suuntaansa, sellaiseen positiiviseen Silver Age -henkiseen suuntaan.

Tietysti tässä auttaa, jos DC ja Morrison ovat ennestään tuttuja, ovat nuo 5 ulottuvuuden olennot sen verran kummaa materiaalia. Omalla kohdallani alkaa jo tulla hieman ähky Morrisonia, tässä kun tuntui olevan paljon sellaista mikä miehen tarinoissa on jo aiemmin muodossa tai toisessa esitetty. Taikaa oli kuitenkin runsain mitoin jäljellä.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Mukavaa, jos Jiksi sai tolkkua Morrisonin Action Comicsista. Minusta kertomus on harvinaisen hankalasti seurattava, eivätkä vaihtuvat taiteilijatkaan auta asiassa, vaan päinvastoin pahentavat. Yritin kyllä kovasti, mutta minulla jäi juonesta paljon ymmärtämättä.

Sen sijaan Maa Yhden Teräsmies on varsin selkeä vaihtoehtoinen juttu, ja sitä voi suositella. Teriksen tuntema vastuu läheisistään ja koko ihmiskunnasta välittyvät hyvin. Taidepuolikin on huolellista, joskin ihmiset vaikuttavat hivenen kiiltokuvamaisilta ja elottomilta.

Tarinassahan esiintyy aika liuta vahvoja naisia: terävä Lois Lane, aina pahimpaan skenaarioon varautuva majuri Lee, hyperaktiivinen Lisa Lasalle ja aggressiivinen Alexandra Luthor. Nämä olivat minusta piristäviä hahmoja.

Nyt kun katson käsillä olevan toisen Maa Yksi -kirjan suomennosta, niin siinä on myös kivaa puhekieltä kuten ”pistää hösseliksi”, ”pukkaa” ja ”elikkästä”.

[Jarkko Sikiö]

Minusta kertomus on harvinaisen hankalasti seurattava

Siinä pelattiin paljon aikamatkustuksella, myös sillä etteivät 5-ulotteisset olennot koe aikaa lineaarisesti, kuten (me) 3-ulotteiset olennot.

Kirjassaan (Supergods) Morrison selvitti hauskasti tuota siinä muodossa, että 3-ulotteisilla olennot (sarjakuvien tekijöillä) on 2-ulotteisiin olennot (sarjakuvahahmoihin) nähden ominaisuuksia, joita jälkimmäisillä ei ole.

Esimerkkinä 3-ulotteiset olennot (lukijat) voivat liikkua 2-ulotteisten olentojen ajassa (palaamalla sarjakuvan alkuun tai hyppäämällä sivujen yli), mihin jälkimmäiset eivät pysty. Eli jos Morrison kirjoittaa itsensä sarjakuvahahmoksi, sarjakuvahahmo kohtaa Morrisonin ensimmäisellä kerralla vaikka sivulla 10 siinä missä Morrison tuntee hahmon 9 ensimmäisen sivun ja sivulta 11 eteenpäin. Tuo kohtaaminen on siis 2-ulotteiselle sarjakuvahahmolle ensimmäinen siinä missä se voi olla moneskymmenes Morrisonille itselleen. Sama idea on sarjakuvamuodossa tuon Action Comics -tarinakaaren aikana pariin otteeseen.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ok, Jiksi, ymmärsin tuon mitä sanoit, mutta Morrisonin kirjoittaman tarinan rakenne oli muillakin tavoilla sekava. Siinä hypittiin runsaasti paikasta ja ajasta toiseen.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tarinassahan esiintyy aika liuta vahvoja naisia: terävä Lois Lane, aina pahimpaan skenaarioon varautuva majuri Lee, hyperaktiivinen Lisa Lasalle ja aggressiivinen Alexandra Luthor. Nämä olivat minusta piristäviä hahmoja.

Maa Yhden Teriksessä on vahvana naisena tietysti myös Clarkin nuori, noin viisikymppinen kasvattiäiti.

Moni on kritisoinut tarinan loppuratkaisua, ja olen siinä samaa mieltä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Lisa ja Lex pääsevät kummallisen helposti Teriksen ja Zodin taistelualueelle. Viranomaiset eivät ole eristäneet aluetta, eikä poliisia ja muitakaan ihmisiä näy missään. Supervoimaisten ihmisten yllättäminen myös on Lisalla ja Lexillä turhan helppoa.

Mutta Maa Yksi -Teris on kyllä varsin hyvää luettavaa aikuisempaan makuun.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Teräsmiehen arkkivihollisesta Lex Luthorista on tehty monia versioita. Useimmiten hän on huippuälykäs tiedemies, mutta liikemies ja poliitikkokin on nähty. Yleensä hän tuntee katkeruutta ja vihaa Teristä kohtaan jostain mitättömästä syystä taikka selvästä väärinymmärryksestä. Vanhoissa lehdissä vihan syynä oli se kun Teris muka poltti hänen hiuksensa.

Teräsmies: Maa Yksi -kirjoihin kehitetty vaihtoehtoisen maailman Luthor-versio tarjoaa lukijalle ainakin kolme yllätystä. Ensiksikin Lexillä on hiukset päässä ja parta. Toiseksi hän muodostaa vaimonsa Alexandran kanssa kokonaisuuden nimeltä Lex² (”Lex toiseen”). Molemmat ovat huippuälykkäitä tiedemiehiä. Ohessa tokasta kirjasta sivu, jossa on parivaljakon ensiesiintyminen.

Kolmas yllätys, jota en spoilaa, on kaikkein isoin. Comic Book Resourcesissa käsikirjoittaja Straczynskin haastattelussa sanottiin siitä osuvasti:

Straczynski - - - gives Lex Luthor a makeover that is more jaw-dropping than Gene Hackman's toupée in "Superman: The Movie.

Yllätystä ei paljasteta myöskään tuolla linkissä, eli linkin voi rauhassa lukea, mikäli haluaa säästää yllätyksen itselleen itse sarjiksen lukemiseen saakka.

Toivottavasti neljäs Maa Yksi –kirja tehdään joskus Jenkkilässä. Sen jälkeen sitä voi toivoa suomeksikin.

[Jarkko Sikiö]

Teräsmiehen arkkivihollisesta Lex Luthorista on tehty monia versioita.

Hollywood Reporter kirjoitti hiljattain samasta aiheesta.

Lapsena luin Teräsmies-lehteä jännittävän Batman-jatkosarjan ansiosta, mutta mieleen on jäänyt Luthor, joka syyttää Teristä perheen menettämisestä. Oli todennäköisesti nuoren mielen vaikea käsitellä ko. teemaa, kun se näin on mieleen jäänyt.

[X-men]

1940-luvun tarinoissa Luthorin motiivi oli sama kuin myöhemmin mutta viha Teristä vastaan tuli vasta Silver Agen myötä.

[Anonyymi]

Luthor:

1. Vakooja jonka Teräsmies ottaa kiinni, punaiset hiukset
2. Kalju pahantekijä, motiivit eivät ole selvillä, selvästi vanhempi kuin Teräsmies
3. Nuori tiedemies ja rikollisenalku, Teräspojan ystävä, joka menettää hiuksensa josta syyttää Teräspoikaa
4. Aikuisten Teräsmiehen ja Luthorin kränä johtuu kohdasta kolme
5. Crisis on Infinite Earths
6. Luthor on varakas kapitalisti jota vituttaa kun Teräsmies on häntä voimakkaampi.
7. Sotketaan kaikkia edellisiä asioita, mutta kohta 6 pätee koko ajan.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Hollywood Reporter kirjoitti hiljattain samasta aiheesta.

Lapsena luin Teräsmies-lehteä jännittävän Batman-jatkosarjan ansiosta, mutta mieleen on jäänyt Luthor, joka syyttää Teristä perheen menettämisestä. Oli todennäköisesti nuoren mielen vaikea käsitellä ko. teemaa, kun se näin on mieleen jäänyt.

Linkissä on lyhyt, mutta hyvä katsaus. Luthorin huterat motiivit kuten ”pahuus” tulevat esille. Se väite on minusta yllättävä, että Lex-nimi tuli Teris-sarjoihin vasta vuonna 1960. Oliko hän sitten sitä ennen Alexander Luthor, vai kerrottiinko hänestä vain pelkkä sukunimi Luthor? New 52:n supersankari-Luthoria tullaan ehkä näkemään Oikeuden Puolustajissa, mikäli sarjaa julkaistaan suomeksi lisää.

Myös amerikkalaisessa linkissäsi mainittiin Lexin vaimon ja pojan kuolema. Se julkaistiin näemmä suomalaisessa Teriksessä 4/84.

90-luvulla häikäilemättömän liikemies-Luthorin ympärille tuli nuoria naispuolisia työntekijöitä, joita hän selvästi käytti hyväkseen, ja oli myös myrskyisä avioliitto kreivittären kanssa. Ero 80-luvun viattomaan voimahaarniska-Luthoriin on valtava.