Teräsmies

[Jarkko Sikiö]

Olen lukenut viimeisen puolen vuoden ajan poikkeuksellisen vähän sarjakuvia. Tästä syystä koetan valikoida luettavaa mielenkiintoisimmasta päästä, että jos sitä taas oikein innostuisi.

Superman: Year One on kauneinta lukemaani sarjakuvaa. Sanoinko kauneinta? Hups. Tarkoitin toki kauheinta.

Danny Miki ei ole ensi kertaa tussaamassa John Romita Junioria, ja kun en ole aikohin Romitan töitä lukenut, en uskalla laskea kuvituksen tasoa yksin tussaajan viaksi. Kokonaisuus on kuitenkin haljua jälkeä, jota ohuet tussit pahentavat. Vaikutelma on vähän kuin niissä sarjoissa, joissa lyijykynätyöt muokataan kontrastia ja kirkkautta säätämällä niin, että tussausvaihe eliminoidaan.

JRJR:n maneerit korostuvat mm. lasten ja nuorten pyöreäkasvoina hahmoina, ja pienet silmät keskellä pyöreää päätä näyttää tässä pahalta.

Alku lepää värittäjän, joka on Alex Sinclair, harteilla. Kun JRJR jättää liikaa tyhjää, värittäjä ottaa osan kuvittajan roolista. Tämä tarkoittaa usein sitä, että värittäjä lisää mm. varjostuksia, lihaksia, hiuksia ja vaikka mitä yksityiskohtia.

Alussa osuu silmään lyöntivirhe (miten näitä voi vielä nykyään olla, tämähän on ensin julkaistu yksittäisinä numeroina ja vasta sitten kokoelmana) ja heti toisella sivulla ruutu, jossa värittäjälle ei ole ilmeisesti kulkenut tieto siitä, että Teräsmiehen vanhemmat kylpevät valossa. En ainakaan muutoin osaa selittää, miten ruutu on tarkoitettu tulkittavan eikä minulle yleensä tuota ongelmia lukea sarjakuvaa.

Kolmeosaisen minisarjan ensimmäinen puoli on jokseenkin OK, eli se noin satakunta sivua, mikäli pääsee siitä yli, kuinka Byrne teki oikeastaan kaiken paremmin jo oman uudistuksensa tapauksessa.

Lisäksi Kansasiin saapuva Teräsmies ensitöikseen näyttää – tätä kehtaa tuskin sanoakaan – heilaavan, astelee messiaanisesti tulevan ottoisänsä syliin ja tekstilaatikon perusteella harjoittaa mielenhallintaa. Jos Teräsmies nykyään hallitsee telepatian, niin sitten tämä on ihan selvä, mutta muutoin on vaikea arvata mitä mielessä on liikkunut (en tosin lukenut tätä kokonaan loppuun, joten ehkä voimia selitetään samalla tavalla kuin se, että Teräsmies tätä nykyä latautuu sähköiskusta).

Frank Miller on jotenkin henkisesti niin kiinni jossain kasarilla, että tulee mieleen väkisin Daredevil JRJR:n kanssa. Olisipa tälle annettu edes jokin vähemmän odotuksia nostattava nimi, niin tämä olisi helpompi sulattaa.

Teräsmies merijalkaväessä oli kuitenkin sen verran yllättävä lisä, että se kannatteli kokonaisuutta pitkälle. Teris myös kirjoitettiin merijalkaväestä nokkelasti ulos. Kun tämä vaihe päättyy, voi sormin laskea sivut ennen kuin rysäytetään jyrkänteeltä alas.

Atlantikseen sijoittuvat tappelut olivat niin tylsää luettavaa, että Poseidonin polskittua pois kuvasta, en jaksanut lukea enää kuin sieltä täältä. Koska selasin kokoelman loppuun, kaikki kommenttini koskee käytännössä alkupuolta.

Siihen mennessä Miller ehti jo kirjoittaa rätin raosta silmät kiiluen silmäileviä muslimiterrorismeja, sekä kyseenalaista pervoilua niin Kansasissa kuin Atlantiksessa.

Lopussa on Lex, Jokeri, Batman (ja täysin puhditon ja ponneton tappelu) ja Ihmenainen.

Jos tarkoitus oli osoittaa, että tekijät eivät ole enää nykymaailmassa mitenkään relevantteja, niin nappisuoritus.

EDIT: Lukiessani sivuutin kohtauksen, mutta eiväthän ne muslimiterroristit ole enää muuta kuin vanhan miehen änkyröintiä. Tällainen keskisormen näyttäminen ei ole kenellekään kunniaksi.

[Reima Mäkinen]

Alku lepää värittäjän, joka on Alex Sinclair, harteilla. Kun JRJR jättää liikaa tyhjää, värittäjä ottaa osan kuvittajan roolista. Tämä tarkoittaa usein sitä, että värittäjä lisää mm. varjostuksia, lihaksia, hiuksia ja vaikka mitä yksityiskohtia.

Tähän kiinnitin huomiota myös Batman Herrakansassa. Värittäjä näytti paikoin ottaneen suurimman vastuun (ja työmäärän) lopputuloksesta. Se on jotakin mihin en ole tottunut, mutta ei kai se pahakaan asia ole...

[Jarkko Sikiö]

Se on jotakin mihin en ole tottunut, mutta ei kai se pahakaan asia ole...

En tiedä, miten yhteistyö kuvittajan ja värittäjän välillä tänä päivänä ja nykytekniikoin toimii. Onhan se mahdollista, että värittäjä on vaikka maalannut sovitusti piirtäjän jättämiä hahmotteluja siitä, miten valaistus tulee tms.

Työprosessista riippumatta tulos ei miellytä tässä kohden minun silmääni, värittäjän työpanos on ikään kuin ylikorostuneesti esillä.

Ei minulla kuitenkaan ole mitään ongelmaa kokonaan tietokoneella maalatuissa sivuissa (jos kuvittajan tyyli nyt sattuu miellyttämään), ja lastensarjoissa on vähän kuin omat sääntönsä, enemmän selvärajaisia hahmoja, paljon tyhjiä pintoja väritettäväksi, taustan hahmot voivat olla ylikorostetun suuria jne.

[Anonyymi]

Ensimmäinen World of Krypton -minisarja ilmestyi suomeksikin Teräsmiehessä. Sille piti tulla jatkoa nimellä Heroes of Krypton. Ei ole havaintoa, mahtoikohan nimi vaihtua vai peruuntua kokonaan? Jokin El-suvun myöhemmistä vaiheista kertonut sarja, lähinnä Jor-elin tarinaa kertonut suomentui joskus, mikäs sen nimi oli?

[X-men]

Ensimmäinen World of Krypton -minisarja ilmestyi suomeksikin Teräsmiehessä. Sille piti tulla jatkoa nimellä Heroes of Krypton. Ei ole havaintoa, mahtoikohan nimi vaihtua vai peruuntua kokonaan? Jokin El-suvun myöhemmistä vaiheista kertonut sarja, lähinnä Jor-elin tarinaa kertonut suomentui joskus, mikäs sen nimi oli?

Tarkoittanet World of Krypton-saagaa (vol 2) joka tuli 1980-luvun lopulla (täällä)?

[Darzee]

Siitä ei tullut muistaakseni kuin viimeinen eli neljäs osa, joka suomentui Teräsmieheen 11/1988. Onkohan niin, että ko. numeron kirjepalstalla Riku Perälä selostaa, miksi muita osia ei nähty. Mahdollista selitystä en muista. Veikkaan, että kyseessä oli joko painofilmien hukkuminen tai toimituksellinen päätös. Jälkimmäisessä tapauksessa olisi ollut kyse siitä, että muualla Pohjolassa (Teris taisi vielä tuolloin olla yhteispainatus) arveltiin Elin suvun historian märehtimisen karkottavan satunnaisia lukijoita, jotka halusivat nähdä Teristä itseään. Se tarkistakoon, jolla kyseinen lehti on ulottuvillaan. Jos ei tuosta numerosta selitystä löydä, kannattaa halutessaan kahlata myös muiden lähikuukausina ilmestyneiden Teristen lukijapalstat.

[X-men]

Joskus 1970-luvulla (lopulla) / 1980-luvulla (alussa) tuli Jor-Elistä kertovia tarinoita jossa tämä tutki Kryptonia ja löysi jonkun ikiaikaisen aseen viimeisen leposijan josta sitten tuli syyllinen Kryptonin kappaleiksi pamahtamisen ja lisäksi Teris aikamatkaili (kahteen otteeseen, ennen 1970-lukua tapahtunut lienee unohdettiin Teriksen uudistamisessa) ja meni aikaan ennen syntymäänsä ja vanhempiensa avioliittoa (ja Kandorin kaappausta) ja teki yhteistyötä tulevien vanhempiensa kanssa (yrittäessään pelastaa Kryptonin). Tarinoita jossa Jor-El perheineen tuli Maapallolle Kryptonin pamahtaessa ei kait täällä ole nähty.

Teriksen "Juurissa" ei taidettu päästä kumpaankaan Jor-Eliin (Kal-Elin isä ja isoisä) saakka.

[Anonyymi]

Eka World of Krypton kertoi pre-crisis-Kryptonista, se nähtiin suomeksi kokonaan. Toka samanniminen oli Kryptonin historiaa pidemmältä ajalta ja siitä nähtiin suomeksi vain vika osa. Sen perään ilmestyi World of Smallville ja seuraavaksi World of Metropolis. Niitä ei tullut yhtään suomeksi. Lähinnä Teriksen sivuhahmojen elämää ja Teris oli pienemmässä roolissa näissä jos oli ollenkaan. Paitsi WoMn viimeisessä osassa oli pääosassa Clark Kent.

Mutta ilmeisesti suunniteltua Heroes of Kryptonia ei ehditty tehdäkään kun crisis painoi päälle.

[Veli Loponen]

Ettei Jukan mainitsemassa sarjassa olisi kyse Fabulous World of Krypton -kakkossarjasta Supermanissa 80-luvun alussa eli ton ekan WoF-sarjan jälkeen. Siinähän oli lyhyitä seikkailuja Kryptonin eri vaiheista.

[X-men]

Voi ollakkin tuo Fabulous mutta Jor-El II ei kovin monessa esiintynyt.

[Anonyymi]

Saattaa olla että suunniteltuja ideoita käytettiin tuossa, mutta minisarja oli alunperin tekeillä.

[X-men]

Saattaa olla että suunniteltuja ideoita käytettiin tuossa, mutta minisarja oli alunperin tekeillä.

Kai se jossakin uutisläpyskässä on mainittu. Ei nuo Fabulous-tarinat mitään kovin hyviä olleet vaan lähinnä täytetarinoita.

New 52sen Jor-Elin ja Lara Lor-Vanin seikkailut olivat parempaa viihdykettä mutta jätettiin enemmän tai vähemmän kesken ja Bendis tuskin tulee tekemään omaa versiotaan WoKista.

[Veli Loponen]

Mietin, että missä vaiheessa tuosta mahdollisesta World of Krypton vol 1:n jatkosta on ollut puhetta. Paul Kupperberg kirjoitti sen alunperin Showcase-lehteen, jota 70-luvun loppupuoliskolla heräteltiin uudelleen eloon. Lehti kuitenkin kuopattiin ennen kuin sarjaa päästiin siinä näkemään, vaikka koko hoito oli jo piirrettykin valmiiksi. Sarja oli sitten jonkin aikaa toimituksellisessa limbossa, koska sille ei ollut julkaisukanavaa, kunnes Teräsmies-elokuva ilmestyi. Elokuvasta tehdyt sopimukset estivät siitä tehdyt sarjakuvat, joten Kupperbergin sarja muistettiin ja pistettiin ulos minisarjana, koska ajateltiin, että elokuva herättää ehkä kiinnostusta sitä kohtaan.
Mahdollinen jatko-osan tekeminen on siis täytynyt keksiä vasta ensimmäisen minisarjan tultua.

[Anonyymi]

Puhetta oli Comics Feature # 8:n (1981) uutisissa sivulla 14, ja todellakin, ensimmäinen minisarja oli jo ilmestynyt.

Unohdin mainita. Olen pahoillani.

[J4N1]

Kun kryptoja sisältävän ristikkolehden sivut niputetaan yhteen, tarvitaanko siihen kryptoniitti?