Sarjakuva propagandavälineenä

[Dennis]

https://ahvenaario.wordpress.com/2016/10/02/roskasarjat-chick-habit/

Uskonnollista propagandaa pahimmillaan tai tahattomasti koomisena.

Itsekin olen törmännyt blogissa mainittuihin sarjakuviin joskus taannoin.

[Laine, Jukka]

Nykyinen Kiviset ja Soraset, eli The Flintstones -lehti alkaa olla suosikkejani nykyään ilmestyvistä sarjakuvista.

Numero vitosen teemana on, että avioliitto on aika uusi keksintö, ja sekä Kivisten että Sorasten perheet ovat kunnon kansalaisten mielestä friikkejä. Moraalisen enemmistön mielestä seksiä pitää harrastaa laveammin.

Kansankiihottajankin mielestä Adam ja Steve olivat silti liikaa. "Non-breeders" oli Retunkin käyttämä termi. Retun tuntema pariskunta jo tämän ollessa lapsi.

Lisäksi samassa numerossa kodinkoneet miettivät kapinaa. Eli naulakkona oleva hirvi, keilapallovyötiäinen ja elävä lihamylly. Dino on luokkapetturi. Tämä teema jää vaiheeseen, jatkuu ilmeisesti vielä.

Tätä kaikkea ymmärtääkseen pitää kyllä tuntea vanha versio jossain määrin.

[Timo Ronkainen]

Tämmönen tuli vastaan. Malcolm Ater tuotti Commercial Comics -yhtiönsä kautta monenlaista valistusta ja "valistusta".

"During the 1980s he continued to produce comics, one of which was commissioned by the Central Intelligence Agency to be air dropped over the island of Grenada during America’s 1983 invasion of that country. The CIA had to distance itself from the project and neither their name nor that of Commercial Comics appears on the book. When Ater was to pick up a check for production costs he was told by his CIA contact to meet at a pre arranged place in Washington DC. Ater the meeting he and the agent got into a taxi where he was given a suitcase filled with $35,000 cash."



Timo

[Matti Karjalainen]

Suomalaiseen ilmailuhistoriaan tutustuessani törmäsin tämmöiseen mainioon valokuvaan, joka esittää Fokker-hävittäjän "suojamaalattua" laskutelinettä. Valokuva on kaiketi otettu välirauhan aikana, muutamaa päivää ennen jatkosodan syttymistä.

[Reima Mäkinen]

Suomalaiseen ilmailuhistoriaan tutustuessani törmäsin tämmöiseen mainioon valokuvaan, joka esittää Fokker-hävittäjän "suojamaalattua" laskutelinettä. Valokuva on kaiketi otettu välirauhan aikana, muutamaa päivää ennen jatkosodan syttymistä.

Hieman amerikkalaista hapatusta paranohvin pojille. :-) Onkohan siinä ollut asialla vain joku taiteellinen tyyppi, jolla ei ole ollut muutakaan välinettä toteuttaa itseään, vai lieneekö kuvilla muukin tarkoitus? Ja mitähän kaikkea muiden koneiden suojamaalauksesta olisi löytynytkään. :-)

[Reima Mäkinen]

Tahatonta propagandaa eli tuulahdus 1970-luvulta. Näin meitä opetettiin Viki Vesseli lehdessä.

[Jarkko Sikiö]

Tässä mennään pilakuvan puolelle, mutta erityisesti Yhdysvaltojen polarisoituminen on näkynyt jo vuosia pilapiirroksissa.

Entistä harvemmin pilakuvissa on enää mitään hauskaa. Harva tekijöistä tuntuu enää näkevänkään ympärillään huumoria. Osuvimmillaan kuvista välittyy lähinnä toteavuus yhteiskunnan nykytilasta.

Saman sanoman vasaroiminen hyvääkin tarkoittaen kääntyy itseään vastaan. Esimerkiksi Rob Rogers on parhaimmillaan hauska, myös Trumpia vihatessaan, mutta monellako tavoin voi enää yhdellä kuvalla kritisoida presidentin tukea äärioikeistolle.

Trumpin ja natsien yhdistämiseen on kuitenkin hyvät syynsä. Sen sijaan tässä on esimerkki siitä, kuinka toisessa laidassa pilakuvan tekijä on siirtynyt täysin todellisuuteen pohjautumattoman, ruman propagandan puolelle.

[Jarkko Sikiö]

Marvelin valistussarjakuvia on ketjussa sivuttu, mutta WWF-yhteistyö Wolverine: Global Jeopardy (1993) on minulle ihan uusi tuttavuus.

[Jarkko Sikiö]

Kirjoitin Mampato-sarjasta ja Themo Lobosista etusivulle.

Tekijän viimeisiä töitä oli terveysministeriön julkaisema kahdeksansivuinen ilmaisjakelu.  Pääsiäissaaren lapsia valistanut Ogú, Mampato y Tuki: La derrota del nao nao (2006) varoitti moskiittojen välittämästä denguekuumeesta ja opasti torjumaan moskiittoja.

Julkaisun nimi on suomeksi "moskiiton lyöminen", julkaisussa kantta myöten käytetään espanjaa ja saaren omaa kieltä (rapanui). Julkaisuvuotta ei ole merkitty, mutta tekijän merkintöjen mukaan se on valmistunut 2006.

Tekijä oli tuolloin jo 78 vuotias, ja lyhyeen tarinan valmistumisen jälkeen Lobos laittoi kynänsä lopullisesti sivuun.

Lasten valistaminen oli ollut Lobosin elämäntehtävä.

Tämä on meillä kotona, mutta niin kurttuinen ja kanteenkin oli joku kynällä kirjoittanut ennen kuin sain sen käsiini, että mielestäni oli parempi linkata tuo blogi, josta sen voi halutessaan ladata kokonaisuudessaan.

[Lurker]

Olipahan mielenkiintoinen tuo Mapato-artikkeli, harvinaista herkkua päästä kurkkaamaan kaukaisen mantereen sarjakuvahistoriaan. Tänks!

[Jarkko Sikiö]

Kiitos kannustavasta viestistä!

Tämän ketjun aiheeseen liittyen on mielenkiintoista tuo, kuinka sarjakuvan on tulkittu olevan propagandaa silloin kun niin ei ole ollut.

Kansallispäivän numero oli päivätty epäonnisesti vallankumousta seuraavalle päivälle, ja saapui sitä muutaman päivän jäljessä. Kaksi numeroa myöhemmin (193) toimitus julkaisi epäonnista sattumaa selittävän kirjoituksen.

Toinen epäonninen numero oli 226 toukokuussa 1974, jonka kannessa oli neljä gorillaa (kansikuvan voi katsoa täältä, ylempi kuva on Isabel Allende Mampato-lehden toimituksessa).

Kansikuvan kuvitti Oskar (vaikka kannessa ei ole nimikirjoitusta), ja peräti Themo itse kuvitteli sen johtaneen Allenden maanpakoon päättyneisiin tapahtumiin (haastattelu 80-luvun lopulla). Todellisuudessa Allende pakeni maasta koska uskoi henkensä olleen uhattuna, eikä lehden kannella ollut osuutta asiaan.

Koska tuolloin Pinochet oli jo luopunut vallasta, ei ole syytä epäillä Allenden sanoneen muuta kuin totuuden. Toki moni Chilessä pitää kiinni hurjista jutuista yksinkertaisesti, koska Allende pian jätti Mampato-lehden ja sittemmin vielä kotimaansa.

[J4N1]

Lainaus Mika Mäkeläisen kirjasta Kimlandia:

"Propagandistisessa populaarikulttuurissa amerikkalaiset sotilaat esitetään julmina raakalaisina, joissa ei ole mitään inhimillistä. Olen nähnyt jopa päiväkodissa sotaisia animaatiohahmoja, jotka ovat aseistautuneita ja joiden tarkoituksena on iskostaa amerikkalaisvihaa. Kioskeissa puolestaan myydään sarjakuvalehtiä, jotka takavuosien Korkeajännitys-lehtien tyyliin kuvaavat vauhdikkaita ja jännittäviä sotaseikkailuita, tosin aina isänmaallisella opetuksella kuorrutettuna. Niitä lukevat sekä nuoret että aikuiset. Pohjois-Koreassa opetetaan, että itse asiassa Yhdysvallat olikin Korean sodan aloittaja, mikä osaltaan helpottaa katkeruuden kylvöä."

[Reima Mäkinen]

Lainaus Mika Mäkeläisen kirjasta Kimlandia:

"Propagandistisessa populaarikulttuurissa amerikkalaiset sotilaat esitetään julmina raakalaisina, joissa ei ole mitään inhimillistä.  Pohjois-Koreassa opetetaan, että itse asiassa Yhdysvallat olikin Korean sodan aloittaja, mikä osaltaan helpottaa katkeruuden kylvöä."

Olisi kiva tietää kuinka suuri osa näistä on piraattiväännöksia naapurimaissa ilmestyneesta mangasta tai mangasta? No, pohjoisen naapurin manhuasta saattaisi jopa löytyä suoraan jotain käyttökelpoista. Sinänsä kyllä mielenkiintoista että kuka noita muka siellä ostaa, siis kenellä muka on varaa kuluttaa viihdettä jos ruokakin on kiven alla? Etelä-Koreassa, joka vaurastui sodasta johtuen vasta myöhemmin kuin vaikka Suomi, oli pitkään vallalla saman tyylinen sarjisten vuokraussysteemi kuin Japanissa ja monessa muussakin Aasian maassa.

[Timo Ronkainen]

Sanotaankos tossa kirjassa tosiaan, että toi "propagandistinen populaarikulttuuri" olis nimenomaan (tai myös) sarjakuvaa? Jos siellä televisio tuuttaa jotain tommosta. Tai seinälehtisiä??

Timo

[J4N1]

Tuo oli ihan suora lainaus kirjasta. Sarjakuvaa ei kirjassa käsitelty muuta kuin noiden parin lauseen verran, muuta propandaa sitten enemmänkin.

Suurin osa porukasta on nälkään kuolemaisillaan, mutta sitten on niitä jotka saa jostain valtion hommista keskivertoa parempaa palkkaa, ehkä ne sitten ostaa sarjakuviakin. Sitten on niitä, jotka salakuljettavat Kiinan rajan yli kaikenlaista tavaraa (ja ihmisiä Kiinan puolelle), ja tekevät sillä bisneksellä rahaa.

Kirjassa mainittiin, että Pohjois-Korean suurimman uhan nimessä on kolme kirjainta, mutta se ei ole USA tai CIA, vaan USB. Muistitikut on niin paljon pienempiä kuin DVD:t, että Etelä-Korealaisten elokuvien ja tv-sarjojen salakujetus on kasvanut hurjasti, niin että kaikki tietävät kuinka paljon paremmin asiat on rajan takana.