Ärsyttävin toimintasankari

[Jukka Laine]

Hank Pym oli vankilassa jo 80-luvulla. Hämis taas 90-luvulla, kuten New Warriorsin Justicekin.

[Doctor Phantomizer]

Hank Pym oli vankilassa jo 80-luvulla. Hämis taas 90-luvulla, kuten New Warriorsin Justicekin.

Onko tämä se Kloonisaaga juttu? Eikös silloin oltu vasta odottamassa tuomiota?
Ja eikös kyse ollut Peter Parkerista? Periaatteessa eri, koska Scott Summers ei ole nimenä kaikkien tiedossa. Hetkinen. Scott on nyt samassa tilanteessa kuin Peter Sisällissodan jälkeen. Nyt alkaa huolestuttaa.

New Warriors nyt ei ole minun juttujani, mutta mikä tuo Pym juttu on? Oliko tämä se vaimon hakkaus juttu?

[Jukka Laine]

Pymin arkkivihollinen Munapää lavasti Pymin syylliseksi rikokseen. Samaan aikaan välit Kostajiin olivat tulehtuneet tuon vaimonhakkaamisen vuoksi.

[Bob]

Daredevilkin oli vankilassa hiljattain.

[sämpy]

Jo se nyt on kumma, että ei saa edes inhokkitopikissa inhota mitään saamatta henkilökohtaisia loukkauksia niskaansa, vaikkei itse loukkaa kuin näitä sarjakuvahahmoja. Kovasti tuntuu itsetunto-ongelmaisia riittävän tälläkin palstalla. Menenpä pistämään foliohattuni nurkkaan ja kaivamaan järempää suojakypärää ja terävämpää puukkoa!!

Kyllähän sen tietää tai on tarkoituskin, että kun purkaa kiihkomielistä sydäntään niin saa samanlaisia vastauksia. Sehän se oli tarkoituskin että voi koittaa ymmärtää miten joku pystyy lukemaan näitä Starkin dominointeja tuntematta samoin kuin minä, mutta jo se on mielestäni tuomittavaa nettikäytöstä että yleisellä tasolla liikkuvaa viestiä pilkotaan ja kopioidaan ja sitten hyökätään yhtä lausetta kohtaan, tuoden samalla vastineet henkilökohtaiselle tasolla, saatika kun aletaan kommentoida kirjoittajan aivokopan sisällön laatua niin menee siinä mahdollinen viesti jo viimeistään kolisten kaivoon.

Edelleen koen Tony Starkin ja Kostajat niin vastemieliseksi etten halua lukea heistä mitään, jollei joku tee tarinaa jossa oikeus vihdoin toteutuisi. Valitettavasti vastineenne olivat sen verta kuraa ettei niitä pystynyt oikein lukemaan joten asia ei avautunut edelleenkään.

[Jarkko Sikiö]

Edelleen koen Tony Starkin ja Kostajat niin vastemieliseksi etten halua lukea heistä mitään, jollei joku tee tarinaa jossa oikeus vihdoin toteutuisi.

Marvelilla tarkoituksella haetaan aina väliin J.R. Ewing -fiiliksiä. Ovathan inhokit saippuasarjoissakin tärkeitä.

Siinä mielessä tuo menee tasapainotteluksi, kun hahmoilla on omatkin lehtensä, joissa sitten pitää olla enemmän sankareita.

[Tina DeMona]

No hei, Sämppy, ei nyt ainakaan meikäläisen kommentista kannata pulttia ottaa. Olen vaan niin eri aaltopituudella mielipiteesi kanssa, että ihan silkkaa ymmärtämättömyyttäni saatoin korottaa ääntä pikkaisen, enemmän kuitenkin jatkoselvennyksen ja tähdennyksen kuin "mene sinä pois täältä" -purkauksen hengessä. Kuten sanoit itsekin, keskusteluahan varten tämäkin osuus täällä liet on ja niin päin pois.

Edelleen koen Tony Starkin ja Kostajat niin vastemieliseksi etten halua lukea heistä mitään, jollei joku tee tarinaa jossa oikeus vihdoin toteutuisi. Valitettavasti vastineenne olivat sen verta kuraa ettei niitä pystynyt oikein lukemaan joten asia ei avautunut edelleenkään.

Ja siihenhän sinulla on toki aivan täysi oikeus.

[Riffe]

Itseäni ärsyttää useampikin sankari. Kaikki yhdistää sama piirre, nimittäin se, että uudessa numerossa kerrotaan ensin oma nimi ja sitten jotain omista voimistaan.

Hyvänä esimerkkinä nyt täällä julkaistut Spider-Mani Hämähäkkisaari-saaga, ja sieltä vaikka Madame Web. Tuntuu kuin numero toisensa jälkeen lukijaa pidettäisiin uutena tulokkaana. "Minä olen Madame Web, minä näen tulevaisuuteen" ja plaaplaaplaa.

Sama korulause taisi toteutua jokaisessa numerossa missä Web oli mukana. Ja monen numeron alussa "Minä olen Peter Parker, ennen olin nörtti, sitten minusta tuli Hämähäkkimies".

Onko tälle ilmiölle olemassa oma terminsä? Miksi sankareilla on pakkomielle jokaisella esiintymisellä esittää nimensä ja kertoa voimistaan?

[Doctor Phantomizer]

Itseäni ärsyttää useampikin sankari. Kaikki yhdistää sama piirre, nimittäin se, että uudessa numerossa kerrotaan ensin oma nimi ja sitten jotain omista voimistaan.

Hyvänä esimerkkinä nyt täällä julkaistut Spider-Mani Hämähäkkisaari-saaga, ja sieltä vaikka Madame Web. Tuntuu kuin numero toisensa jälkeen lukijaa pidettäisiin uutena tulokkaana. "Minä olen Madame Web, minä näen tulevaisuuteen" ja plaaplaaplaa.

Sama korulause taisi toteutua jokaisessa numerossa missä Web oli mukana. Ja monen numeron alussa "Minä olen Peter Parker, ennen olin nörtti, sitten minusta tuli Hämähäkkimies".

Onko tälle ilmiölle olemassa oma terminsä? Miksi sankareilla on pakkomielle jokaisella esiintymisellä esittää nimensä ja kertoa voimistaan?

Itse kutsun niitä AA-kokoontumisiksi.

Ei tuolle taida olla. Monologiahan tuo on, ja Raimi teki ensimmäisessä ja kolmannessa elokuvassa samaa. X-Menin suomenkielisessä versiossa valitettiin myös esittelyyn liittyvästä jutusta. Mutta siis joka numerossahan nuo kerrataan, ja suomenkielisessä Hämähäkkimiehessä on niitä kaksi. Supersankarit haisee ketjussa sivutaan aihetta. (status quon kertominen dialogissa)

[Jukka Laine]

Onko tälle ilmiölle olemassa oma terminsä? Miksi sankareilla on pakkomielle jokaisella esiintymisellä esittää nimensä ja kertoa voimistaan?

Marvelin motto on että jokainen numero on jollekin lukijalle ensimmäinen.

[Reima Mäkinen]

Mikä hiivatin SANOMA? Siis, joo, tarinoilla toki pyritään avaamaan uusia näkökulmia mutta tämä hemmetin nykyajan egostroukkaajien itkeminen heti jos jossakin on jotakin tuomittavaa mistä ei välittömästi mussuteta alkaa oikeasti ottamaan

Jotenkin ymmärsin rivien välistä mitä Sämpy tarkoittaa. Mielikuvani rautamiehestä perustuu enimmäkseen noihin muutamaan elokuvaan (olen lukenut vain muutaman sarjiksen joissa niissäkin Ironman on ollut sivuosassa). Itse pidän sitä hahmoa jonkinlaisena amerikkalaisuuden ilmenemismuotona, siis paljon enemmän kuin Kapt. Amerikkaa.
Kaiken laisia "ikäviä" ja ilkeitä hahmoja, suosittujakin on populaarikulttuurissa jo aika paljon. Tyyliin Nemi, Karvinen ja Rillit huurussa -poppoo, muutaman mainitakseni.

[Jukka Laine]

Populaarikulttuurin hahmot tarvitsevat särmää. Eivät kaikki saa olla kilttejä.

[Jukka Laine]

Black-etuliitteisiä valkoihoisia sankareita on ollut sitten ennen ja jälkeen 70-luvun. Ja jo 60-luvun puolella Kostajissa Musta Pantteri oli pelkkä Pantteri. Johtui tietääkseni militantin liikkeen aiheuttamasta kohusta.

Luin Stan Leen haastattelun Eye Magazinesta v. 1969. Stan sanoi että Mustalle Pantterille oli tarkoitus perustaa nimikkolehti pian vuoden 1966 ensiesiintymisen jälkeen. Ei perustettu aiemmin mainitusta syystä.

Vielä vuonna 1972 Ihmenelosissa Pantterin nimeksi vaihdettiin Black Leopard, mutta siitä luovuttiin heti. Pantteri aloitti sooloseikkailunsa Jungle Action -lehdessä seuraavana vuonna.

[Jukka Laine]

Alunperin oli Steve Bard, keppostelija joka unohdettiin saman tien koska hahmo muistutti liikaa PIlailijaa.

Sitten kehitettiin 70-luvulla Steve Lombard, joka teki samalla tavalla kepposia mutta oli lisäksi naistenmies. Mutta Steve Bard tuotiin 70-luvulla myös takaisin, 50-luvun Maa-2:lle sijoittuvassa Mr. and Mrs. Superman -tarinoissa Superman Family -lehdessä.

Steve Lombard unohdettiin 80-luvun uudistuksissa, ja hän palasi reilut 20 vuotta myöhemmin, mutta ilmeni että hän oli ollut jo silloin Daily Planetissa urheilutoimittajana kun Clark tuli sinne töihin. Tämä Steve ei tehnyt muistaakseni kepposia mutta käytöstavoissa oli parantamisen varaa.

50-luvulla toimituksessa piipahti keppostelija nimeltä Poindexter Wells. Hänkin muistutti Pilailijaa. Esiintyi Superman # 95:ssä, jossa esiintyi myös rasavilli Susie.

Tuohon aikaan Teriksen viholliset olivat kiusankappaleita, tai ei noita edes vihollisiksi voida laskea.

[X-men]

50-luvulla toimituksessa piipahti keppostelija nimeltä Poindexter Wells. Hänkin muistutti Pilailijaa. Esiintyi Superman # 95:ssä, jossa esiintyi myös rasavilli Susie.

Sama tyyppi oli myös Action 289ssä.