Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?

[Mattipekka Ratia]

Itse lukisin kernaasti lisää sen tasoista sarjakuvakritiikkiä kuin mitä Olli Alho aikoinaan kirjoitti ensimmäiseen Fingerpori-albumiin liittyen. Hesarin viralliset sarjakuvakriitikot ovat vertailussa aika vaisuja. Soisin sarjakuvakritiikeissä käytettävän yleisemminkin eri alojen asiantuntijoita hyväksi, kuten on laita laatulehtien kirjallisuuskritiikeissä. Siinä missä piispa kutsutaan arvioimaan uutta uskonnollishistoriallista teosta, voitaisiin kutsua vaikkapa painija Pertti Ukkola arvioimaan Black Peideriä tai dosentti Johan Bäckman arvioimaan Guy Delislen Pjongjangia. Todennäköisesti menetettäisiin kiltisti myötäkarvaan silittävät puffit, mutta parhaassa tapauksessa saataisiin mielenkiintoista dialogia ja taiteeksi kohoavia kritiikkejä.

Kumpi sitten on parempi myynnin kannalta: hymistelevä hyvää tarkoittava mitäänsanomattomuus vai railakas taiten kirjoitettu lyttäys? Voi olla, että Fingerpori-albumit olisivat menestyneet kaupallisesti ilman Olli Alhon apuakin, mutta ei siitä taatusti mitään haittaakaan ollut. Asiantuntijaa, jolla on näkemystä, perusteluja ja tilaa esittää asiansa lukee ilokseen. Oli kritiikki sitten ankara tai ylistävä, kriitikko on aina lukijan eikä tekijän asialla.

Herkkänahkainen sarjakuvapiirtäjä ottaa helposti itseensä, mutta perusteltu kritiikki on myös tekijälle hyödyksi. Oma tapani käsikirjoittaa lähti aikoinaan aivan uusille urille Reiman julmisteltua jo tuolloin tyylilleen uskollisena, 70-80-luvun taitteessa, ensimmäisten omakustanteitteni tarinoiden köykäisyyttä.

[Reima Mäkinen]

Oma tapani käsikirjoittaa lähti aikoinaan aivan uusille urille Reiman julmisteltua jo tuolloin tyylilleen uskollisena, 70-80-luvun taitteessa, ensimmäisten omakustanteitteni tarinoiden köykäisyyttä.

Paljon mahdollista. Anteeksi. En muista, mutta väitän että kyseessä oli kuitenkin kirje eikä mikään julkinen höykytys.

[pertti jarla]

Itse lukisin kernaasti lisää sen tasoista sarjakuvakritiikkiä kuin mitä Olli Alho aikoinaan kirjoitti ensimmäiseen Fingerpori-albumiin liittyen. Hesarin viralliset sarjakuvakriitikot ovat vertailussa aika vaisuja. (...)Kumpi sitten on parempi myynnin kannalta: hymistelevä hyvää tarkoittava mitäänsanomattomuus vai railakas taiten kirjoitettu lyttäys? Voi olla, että Fingerpori-albumit olisivat menestyneet kaupallisesti ilman Olli Alhon apuakin, mutta ei siitä taatusti mitään haittaakaan ollut. Asiantuntijaa, jolla on näkemystä, perusteluja ja tilaa esittää asiansa lukee ilokseen. Oli kritiikki sitten ankara tai ylistävä, kriitikko on aina lukijan eikä tekijän asialla.

Minusta siinä kritiikissä oli hyvää ilmeinen vaivannäkö ja perehtyneisyys, sivumennen sanoen Alho oli äärimmäisen mainion ja hyväkäytöksisen oloinen puhelimessa ja halusi korostaa että vertaukset Rabelaisiin ja muihin on syytä ottaa kriittisyydessäänkin kohteliaisuutena. Alhon kritiikissä häiritsi melko totaalinen keskittyminen huumorin tyyliin, sarjakuvallisen kritiikin ja etenkin piirrostyön arvion jäädessä kokonaan. En siis saanut siitä minkäälaisia eväitä sarjakuvallisen kerronnan kehittämiseen, ainoa johtopäätös jota olisin voinut vetää oli "tee verevämpiä hahmoja ja jätä ujo piimä-tasoinen huumori".

Sen sijaan tässä kritiikissä on hyvää, konkreettista sisältöä. Pistesilmät lähtee tämän seurauksena: http://www.amusa.fi/fin/foorumi/?nid=650

[VesaK]

Yleensä kannattaa lopettaa säikeen lukeminen siinä vaiheessa Kun ReimaM pääsee vauhtiin. Kaikkia kuulemiaan löpinöitä ja omia olettamuksia ei kannata paiskoa kansan nähtäville, joku vielä enemmän asioista tietämätön voi jopa uskoa ne.

On totta, että kriitikkoja on heitetty ulos lehdestä tai sitten he ovat siirtyneet muualle. Ks. Otso Kantokorven blogi ja Long Playn sivut.

Aika on tämmöinen nyt. Nettiin menee yhä enemmän tietoa ja sieltä luetaan jos luetaan.

[Petteri Oja]

On toisen Fingerpori-kokoelman esipuheena.

[Timo Ronkainen]

On toisen Fingerpori-kokoelman esipuheena.

Jonka Jukka vieläpä arvosteli. Oliko se varmasti siinä? En muista itsekään.

Timo

[Reima Mäkinen]

Kaikkia kuulemiaan löpinöitä ja omia olettamuksia ei kannata paiskoa kansan nähtäville, joku vielä enemmän asioista tietämätön voi jopa uskoa ne.

Aivan ja joku saattaa korjata virheellisen olettamuksen. Villeltä itseltään olin kuullut tuon suuntaista löpinää, enkä sen koommin ole hänen juttujaan AL:ssä nähnyt. Mutta kuten todettua, hienoa että hän jatkaa.

Suomen Kuvalehdessä ja Kauppalehdessä kirjoitettiin paljonkin sarjakuvista, arvosteltiin myös - tätä nykyä valitettavasti kirjoitetaan selvästi vähemmän mainituissakin aviiseissa.

Toinen väitteeni pohjasi osin tuohon Lurkerin postaukseen. Säännöllisesti en ole Kuvalehteäkään 1 1/2 vuoteen lukenut. Mistäköhän sitten muuten johtuu, että SK on vähentänyt sarjakuvan käsittelemistä?

Listastani unohtui muuten Toni Jerrman. Oletan että hänet ulkoistettiin Kauppalehdestä. Positiivista kehitystä edustaa toisaalta se että Wallu on viime vuodet saanut kirjottaa sarjakuvista Pelit-lehteen.

Tuo Amusa kulttuuritori, johon Jarla viittasi olikin ihan uusi tuttavuus minulle. Yllättävän kärjekkäästi tosiaan Juho kirjoitti Tserepistä.

[Mattipekka Ratia]

Paljon mahdollista. Anteeksi. En muista, mutta väitän että kyseessä oli kuitenkin kirje eikä mikään julkinen höykytys.

Kirjehän se toki tuohon aikaan oli. Ja anteeksipyynnön hyväksymisen sijaan tahdon kiittää vaivannäöstä. Fanitin kovasti Reiman ensimmäisessä Sarjarissa julkaistua tarinaa, joten kritiikillä oli yhtä paljon arvovaltaa kuin Hesarilla, vaikkei se levinnytkään yhtä laajalle.

Sen sijaan tässä kritiikissä on hyvää, konkreettista sisältöä. Pistesilmät lähtee tämän seurauksena: http://www.amusa.fi/fin/foorumi/?nid=650

Tuo on tosiaan tyyliltään hyvin harvinainen kritiikki tänä päivänä mennessään piirrosjäljen yksityiskohtiin ja perustellessaan kritiikkinsä hyvin valituin kuvanäyttein. On hyvä, että arvostelussa näytetään kokonaisia sivuja yksittäisten, mahdollisesti köykäisempien ruutujen sijaan. Näin muodostuu totuudenmukaisempi kuva teoksen yleistasosta. Vastaava perusteellisuus tuskin onnistuisi painetun median palstamillimetreillä.

En muuten tiennyt Tserepin jo ilmestyneen. Ihan tämän yksittäisen kritiikin perusteella kiinnostuin kovasti. Taistelen vastaan minkä voin, mutta Sivun 14 Moebius-tyyppinen erikoislähikuva uhkaa sulattaa lompakonnyörini.

[Mattipekka Ratia]

Alhon kritiikissä häiritsi melko totaalinen keskittyminen huumorin tyyliin, sarjakuvallisen kritiikin ja etenkin piirrostyön arvion jäädessä kokonaan. En siis saanut siitä minkäälaisia eväitä sarjakuvallisen kerronnan kehittämiseen".

Alhon kritiikki täytyy nähdä kontekstissa. Fingerpori oli ilmestynyt Hesarissa vuoden päivät. Lehti oli jo ymmärtänyt käsissään olevan uuden lippulaivatuotteen ja halusi nostaa sen painoarvoa tilaamalla kritiikin arvovaltaiselta taholta ja antamalla sille reilusti tilaa. Hesari ja myöhemmin Banaani ymmärsivät varmasti heti millainen kultakimpale Alhon teksti oli. Professoritasoinen teilaus nosti Fingerporin valtiomiesluokkaan. Lisäksi on muistettava, että Hesarin lukijoille oli jo muodostunut oma mielipide Fingerporista eikä heidän tarvinnut ottaa Alhon mielipidettä annettuna totuutena.

Arvostelu ei millään lailla horjuttanut omaa positiivista suhtautumistani Fingerporiin, mutta ei myöskään aiheuttanut torjuntareaktiota. Alhon aivan uudenlainen tapa kirjoittaa sarjakuvasta ja upea tyyli olivat nautinto lukijalle.  Ymmärrän kyllä hyvin, että kritiikin kohteen luonnollinen ensireaktio on voinut olla järkytys. Sekin on totta ettei kritiikki, sikäli kuin muistan, antanut piirtäjälle mitään eväitä. Kritiikki palveli (kustantajien lisäksi) ensisijaisesti lukijoita, jotka se herätti katsomaan suosikkisarjakuvaansa aivan uusin silmin. Harmi etten enää muista mikä tuon päivän fingerporistrippi oli.

Ilman tätä kontekstia arvostelu olisi tietysti ollut täysin kohtuuton, mutta tuskinpa Hesari olisi tällaista näkyvyyttä tuntemattomalle esikoissarjakuva-albumille antanutkaan. Olisi kiinnostava tietää, onko Sanomat kirjannut Alhon saaman kirjoituspalkkion kullttuurisivujensa vai markkinointiosastonsa kuluihin.

[J Lehto]

Fanitin kovasti Reiman ensimmäisessä Sarjarissa julkaistua tarinaa,

Samoin ja kybällä! (jos en tätä koskaan muussa yhteydessä ole tullut maininneeksi).

[Lönkka]

Pistesilmät lähtee tämän seurauksena: http://www.amusa.fi/fin/foorumi/?nid=650

Minusta ei tarvitsisi; ihan hyvin sopivat alppuun.

Koirat haukkuvat, karavaani kulkee.

[Mambrinon kypäri]

Satunnaista ajankuvaa aihepiirin tiimoilta.

Tiedättehän, kuin kirjojen takakansissa ja lieveteksteissä on iät ja ajat lainattu imartelevimpia lausuntoja kynäilijän aikaisempien tuotoksista (tai vaikkapa saman teoksen aikaisemman painoksen arvosteluista). Sitä parempi, mitä painavampi nimi arvostelijalla tahi arvostelun julkaisseella lehdellä.

Ketjua lukiessani katseeni harhautui näppäimistöltä työpöydälleni, missä sattuu lepäämään mahdollisesti vuoden merkittävimmän käännössarjakuvan takakansi.

"(...)Blain ja Lanzac onnistuvat luomaan uskottavan ja nautittavan kuvan ja kuvauksen maailmanpolitiikan huipulta. (...) ministerin paikalle on helppo kuvitella Alexander Stubb."

- Reijo Valta, Pois työpöydältä -blogi

"Hapokasta pirskahtelua - ranskalainen charmi puree sarjakuvissakin"

- Janne Suominen, www.lumonetti.fi

Että näin WSOY:llä tunnistetaan valtakunnallisesti merkittävät sarjakuvakritiikin julkaisualustat. Tai ainakin sellaiset, joiden sanan uskotaan houkuttelevan merkittävissä määrin kohderyhmään kuuluvia ostamaan teoksen.

[Curtvile]

Mutta tuo WSOYn linja on jopa tavanomaisen yläpuolella.

Kvaakissa hukkuu usein normikäsitys siitä miten sarjakuva nähdään: jotain mieletöntä joka on primäärisesti suunnattu lapsille ja heikkolahjaisille.
Eli koko taidemuodolla on yhä sama kiviriippa kuin monella kirjallisuuden ja elokuvan lajityypillä, niiden ottaminen tosissaan kyseenalaistaisi oman akateemisen ja sivistyksellisen tietotaidon tason.

Sarjakuvan parissa on toki syyllistytty aivan samaan, usea lajityyppi ja suuntaus on lukematta ulostetta ja niiden dissaaminen nähdään varsinaisen taiteellisesti ansiokkaan sarjakuvan edesauttamisena.
Miten se meni? ai joo: "Pelastaaksemme kylän meidän oli tuhottava se"

Sarjakuvan etu on sen näennäisanarkistisessa luonteessa, toisaalta ollaan hyvin punk ja rock ja  pienen ihmisen väylä joka ei vaadi syntymistä yhteiskuntaluokkajärjestelmän yläpäähän.
Kynä ja paperia ja menoksi.

Mutta toisaalta kuten elokuva, sarjakuva ei ole ollut "vakava" taidemuoto. Vaan rahvaanomaisen vulgaari, massoja kosiskelevan viihdyttävä, liukuhihnatuotetta.

Ja nämä stigmat istuvat tiukassa, myös kritiikkipuolella.
Mediatalojen yrittäessä pitää sijoittajansa tyytyväisinä ja tehdä voittoa jostain on karsittava.
Kulttuuritoimitus on helppo maali ja sarjakuvalla ei siellä alun alkaenkaan ole ollut tukevaa jalansijaa.
Elokuvataloilla on enemmän rahaa mainostoimistoihin ja tiedottajiin.
Itsellä on muutaman viime vuoden kotimainen paperimuotoinen sarjakuvakritiikkijota seuraan ollut Tähtivaeltajan varassa( ja ajoittain Kauppalehden, tässä yhteydessä sama asia).
Ajoittaiset selailut tuoreimpiin Sarjainfoihin ovat olleet lupaavia.

Sanomalehdistä ja muusta perinteisestä mediasta ei kotimaassa mitään juuri löydy. Onneksi kielitaitoisena löytyy tarjontaa muualta. Joskaan the Comics Journalin kohdalla tankkaus on välillä raskasta Grothin possen agendan kanssa.

Itsekin soisin sarjakuvakritiikkiä olevan enemmän useammasta eri lähteestä ihan moniäänisyyden takia.
Itseä syvemmällä sarjakuvaskenessä olevat tahot tosin ovat vakuuttaneet että ainakaan uutta painettua lehteä joka käsittelee sarjakuvia on turha toivoa.
Nettifanzinepohjainen viritys ehkä, muten ei.

Teietenkin sitä pitäisi itsekin yrittää olla osa ratkaisua, eikä ongelmaa.
Turhan usein vaan omatkin kritiikitkilteimmillään jäävät Groucho Marxin siteeraamisen tasolle ja siten julkaisukynnyksen ulkopuolelle:
"Siitä hetkestä kun poimin teoksesi, siihen kun laskin sen käsistäni hytkyin naurusta.
Kaavailen jonain päivänä vielä lukenevanikin sen."

[Toni]

Listastani unohtui muuten Toni Jerrman. Oletan että hänet ulkoistettiin Kauppalehdestä.

Näin minäkin kuvittelisin, kun ei sieltä päin ole enää edes vastattu viesteihini.

Mutta viime vuonna ja aiempina oli vielä.

Ja noin yleisestikin ehkä ihmiset lukevat vääriä lehtiä sarjakuva-arvioita etsiessään... Laskin tuossa kirjoittaneeni yksistään vuonna 2012 noin 130 sarjakuva-arvostelua (joukossa myös paljon englanninkielisiä sarjoja), joista huomattavan iso osa on julkaistu Tähtivaeltaja-lehdessä, jota täällä ei ole edes mainittu.

Ja oli siellä se Kalkkarokin.

[tertsi]

"(...)Blain ja Lanzac onnistuvat luomaan uskottavan ja nautittavan kuvan ja kuvauksen maailmanpolitiikan huipulta. (...) ministerin paikalle on helppo kuvitella Alexander Stubb."

- Reijo Valta, Pois työpöydältä -blogi


Reijon blogia olen seuraillut jo pitkään, onneksi hän kirjoittaa nykyään myös Kvaak-arvosteluja. Hyvää settiä.