Hienosti on Mignola sivun rakentanut. Käsien kautta kulkeva diagonaalilinja johtaa tokan ruudun henkilöön, ajatuskuplien ja alareunan hahmon viitoittamana kohti kolmatta, pysäyttävää ruutua. Sitten välähdyksenomaiset ruudut siitä, mitä henkilö näkee. Ylärivissä katse liukuu ruudusta toiseen, alaosan ruudut ovat enemmän nopeita välähdyksiä.
Olen lukenut paljon eurooppalaisia sarjakuvia, niissä (ainakaan mitä minä olen lukenut) ei tuollaista "tämän päähenkilö näkee" -tyyppisiä ratkaisuja ole paljonkaan harrastettu. Niissä ruutuihin olisi piirretty päähenkilö mukaan, takaa päin ja kenties kaikki nuo tavarat yhteen isoon ruutuun. Mignolan ratkaisu tuntuu dynaamisemmalta vaihtoehdolta. Hellboyn keltainen silmä korostaa, että ympäröivissä ruuduuissa on esitettynä hänen tilanteessa ja tilassa näkemiään asioita.
Hiukan minua häiritsee nuo leijuvat ajatuskuplat. Jotenkin ne luovat usein jotenkin turhan mahtipontisen tunnelman. Ruudun reunaan sijoittuvat kuplat tuntuvat arkisemmilta.