Kirjoitin vasta Twitteriin, että kyse ei ole vain kulttuurista, kielestä, ja sarjakuvan tekijästä itsestään, vaan kustannusalan yrityksistä työpaikkoineen, siis tekijöiden lisäksi muistakin ammattikunnista.
Tässä mielessä en koskaan ole nähnyt perinteisen sarjakuvan ja mangan välillä eroa, käännössarjakuvaa molemmat.
Kun katse käännetään suomalaisten tekemään sarjakuvaan, vaikka juhlin nettisarjakuvaa ja näen sen kokonaisvaikutuksen olevan positiivinen, kuitenkin monessa tapauksessa se tarjoaa työn vain tekijälle itselleen.
Usein postilaitoksen palveluja lukuun ottamatta kaikki liiketoiminta tapahtuu ulkomailla: palvelintila, kustantaja, paino, oheistuotteiden valmistus jne. jäävät rajojen taakse.
Tästä ei tietenkään pidä syyttää nettisarjojen tekijöitä, mutta ei toisaalta vika ole yksin kustantajissa. Kyse on suuremmista asioista kuin kustannuksista, kyse on siitä minne uuden talouden rakenteet ovat syntyneet.
Kuka tämän voi korjata ja miten. Tekeminen ei ainakaan saa pysähtyä, koska aina toisinaan nousee joku ja hoksaa miten uidaan vastavirtaan, alalla kuin alalla.
