0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Vuonna 2020 edellä kuvatut jäsenmaksut euroina:Perusmaksu 550 €Kirjamyyntimaksu 64 € alkavalta 100 000 euroltaNimikemaksu 20 €Liittymismaksu 210 €
Kävin katsomassa jäsenkustantamojen listaa, niin siellä ei varsinaisesti sarjakuvakustantamoja juuri ollut, siis tyyliin Egmont tai Arktinen banaani...Otava on.
Ja sarjakuvan kirjakauppamyynnin tilanteen saa itse parhaiten selville käymällä kirjakaupassa ja yrittämällä etsiä sitä sarjakuvahyllyä. Kyllä se sieltä perältä tai sivummalta jostain löytynee.
Luulin silti, että tästä on puhuttu jo viimeiset kymmenen vuotta, mutta nyt on tullut täysi romahdus?
Romahduksen syistä on keskusteltu nyt paljonkin twitterissä. Twitteristä löytyy parikin ketjua: Magdalena Hai ja Anni K.
--Samaan tapaan kyllä kai kustantamojenkin olisi syytä tehdä jotakin tuon laskevan trendin katkaisemiseksi. Huomioni listoissa kiinnitti myös se iloinen asia, että sen paremmin proosa kuin lastenkirjatkaan eivät ole sarjakuvan lailla romahtaneet. Pikemminkin jollain 5 vuoden perspektiivillä näyttäisi niillä olevan hienoista nousua.--
Kirjoitin vasta Twitteriin, että kyse ei ole vain kulttuurista, kielestä, ja sarjakuvan tekijästä itsestään, vaan kustannusalan yrityksistä työpaikkoineen, siis tekijöiden lisäksi muistakin ammattikunnista.Tässä mielessä en koskaan ole nähnyt perinteisen sarjakuvan ja mangan välillä eroa, käännössarjakuvaa molemmat.Kun katse käännetään suomalaisten tekemään sarjakuvaan, vaikka juhlin nettisarjakuvaa ja näen sen kokonaisvaikutuksen olevan positiivinen, kuitenkin monessa tapauksessa se tarjoaa työn vain tekijälle itselleen.Usein postilaitoksen palveluja lukuun ottamatta kaikki liiketoiminta tapahtuu ulkomailla: palvelintila, kustantaja, paino, oheistuotteiden valmistus jne. jäävät rajojen taakse.Tästä ei tietenkään pidä syyttää nettisarjojen tekijöitä, mutta ei toisaalta vika ole yksin kustantajissa. Kyse on suuremmista asioista kuin kustannuksista, kyse on siitä minne uuden talouden rakenteet ovat syntyneet.Kuka tämän voi korjata ja miten. Tekeminen ei ainakaan saa pysähtyä, koska aina toisinaan nousee joku ja hoksaa miten uidaan vastavirtaan, alalla kuin alalla.
--Toinen on se että paitsi digitalisaatio on edennyt niin myös kielitaito. Jos kotimaan tarjonta on rujosti karrikoiden Hagelbergia ja kamalaa luontoa en minäkään näe syytä lukea sitä. Jos voin tilata netistä englanniksi tai ranskaksi mitä haluan, se ei noissa tilastoissa näy. Jos se on pienlehtipuolen julkaisu sekään ei tuossa näy.--
Mielipiteesi sisältää sisäisiä ristiriitoja?Eikös juurikin Hagelbergin Läskimooses ole niitä harvoja valopilkkuja suomalaisten sarjakuvalehtien saralla? Paras sarjakuvalehti Suomessa!Kotimaisen sarjakuvan menestystarina on ollut todella tärkeä, ja Kamala luonto on ollut osa sitä. Kunpa niitä saataisiin lisää!Tässä ketjussa esitellyt luvut eivät tietenkään mittaa, tai voi edes mitata, sarjakuvaharrastusta (lukemista ja tekemistä ja tilauksia ulkomailta) vaan suomalaisten kustantajien ja kirjakauppojen myyntilukuja euroissa.
--Sarjakuvan on jo monasti tappanut milloin videot, milloin pelit, nyt netti ja seuraavana jokin muu.Silti samoaa eteenpäin zombina, kuolleeksi julistettu mutta vielä potkii.
Olen likipitäen väsyneempi tähän keskusteluun kuin saattohoitoon,