0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
2. Shannon Halen Best Friends -sarjan, jonka kerrotaan myyvän miljoonapainoksina, jälki näyttää Googlen kuvahaun perusteella keskivertoa kömpelömmältä ja rumemmalta, joten ei ole syytä sen paremmin hurrata kuin kommentoida enempää (sillä lienen vain itsekin tipahtanut kelkasta).
Olen tätä toisinaan ajatellut, mutta kun nyt käytit vastikään termiä portinvartija itseäsi kuvaamaan, niin minusta sellaisesta pitäisi ainakin meidän Kvaakissa aktiivisesti pyrkiä pois.
Olen vasta viime vuosina alkanut nähdä sen harrastajayhteisöä sisältä käsin syövänä ilmiönä, joka tukahduttaa harrastamisesta syntyvän nautinnon.
Itse olen koettanut löytää vähemmän agressiivisen tavan viestiä teosten negatiivisista puolista, mutta minimissään pitäisi pyrkiä eroon ainakin siitä, että muiden tavat kuluttaa viihdettä ja nauttia siitä leimataan vääriksi.
Monesti jälki näyttää omaan silmään niissä ihan hirveältä, mutta ilmeisesti uppoaa nykylukijoihin ihan hyvin. Vastaavasti erilaisilla foorumeilla ja Facessa kohtaa yllättävän usein nuoremman polven kommentteja oman nuoruuden sarjoista, että ne ovat tyyliltään auttamattoman vanhanaikaisia, vaikka olisivat jonkun arvostetunkin tekijän tekemiä.Mutta tähän osuu hyvin tuo Jiksin kommentti. Loppujen lopuksihan sarjakuva on symbolista viestintää ja jokainen sukupolvi luo oman tapansa viestiä, niin että vanhemmat sukupolvet eivät siitä pidä tai edes ymmärrä. Samankaltaista siis ehkä tapahtumassa tässä.
Eihän foorumikirjoittaja voi mitenkään olla portinvartija, ts. vaikuttaa siihen mitä muut saavat luettavakseen.
Loppujen lopuksihan sarjakuva on symbolista viestintää ja jokainen sukupolvi luo oman tapansa viestiä, niin että vanhemmat sukupolvet eivät siitä pidä tai edes ymmärrä.
. Elokuva- ja pelijulkaisujen parhaat ovat niin kovatasoisia, ettei samalle kentälle mennä kirjoittamalla Kykloopin uusista housuista.
Cahiers de la bande dessinée, Casemate ja DBD ovat minusta hyviä lehtiä. Ja käsittelevät vain sarjakuvaa.
Kyllä, kovatasoiset julkaisut keskittyvät tiukasti omaan. Sekajulkaisut menettävät identiteettiään, eikä muu sisältö ole vetovoimaista.
Meillähän on kotimainen esimerkki päinvastaisesta, Tähtivaeltaja. Mutta siinä onkin keskitytty kohtalaisen tarkkaan rajattuun sisältöön, eli scifi-spefi -akseliin.