Sarjakuvamarkkinoiden koko

[Veli Loponen]

2. Shannon Halen Best Friends -sarjan, jonka kerrotaan myyvän miljoonapainoksina, jälki näyttää Googlen kuvahaun perusteella keskivertoa kömpelömmältä ja rumemmalta, joten ei ole syytä sen paremmin hurrata kuin kommentoida enempää (sillä lienen vain itsekin tipahtanut kelkasta).

Samaa olen kokenut itsekin. Esimerkiksi Marvel on 2000-luvulla nostanut tekijöiksi sellaisia, mitkä omassa nuoruudessa olisivat olleet selkeästi harrastelijoita, parodiatekijöitä tai sitten taiteellisemman sarjakuvan tekijöitä. Monesti jälki näyttää omaan silmään niissä ihan hirveältä, mutta ilmeisesti uppoaa nykylukijoihin ihan hyvin. Vastaavasti erilaisilla foorumeilla ja Facessa kohtaa yllättävän usein nuoremman polven kommentteja oman nuoruuden sarjoista, että ne ovat tyyliltään auttamattoman vanhanaikaisia, vaikka olisivat jonkun arvostetunkin tekijän tekemiä.
Mutta tähän osuu hyvin tuo Jiksin kommentti. Loppujen lopuksihan sarjakuva on symbolista viestintää ja jokainen sukupolvi luo oman tapansa viestiä, niin että vanhemmat sukupolvet eivät siitä pidä tai edes ymmärrä. Samankaltaista siis ehkä tapahtumassa tässä.

[Reima Mäkinen]

Olen tätä toisinaan ajatellut, mutta kun nyt käytit vastikään termiä portinvartija itseäsi kuvaamaan, niin minusta sellaisesta pitäisi ainakin meidän Kvaakissa aktiivisesti pyrkiä pois.

Joo. Tässä sarjakuvalehtien levikkien kehitystä pohtivassa ketjussa. Sanoin että jos olisin portinvartija, tarkoitin sillä sitä että jos olisin jonkun sortin influensseri. Eihän foorumikirjoittaja voi mitenkään olla portinvartija, ts. vaikuttaa siihen mitä muut saavat luettavakseen.

Olen vasta viime vuosina alkanut nähdä sen harrastajayhteisöä sisältä käsin syövänä ilmiönä, joka tukahduttaa harrastamisesta syntyvän nautinnon.

Etteikö uudet, vanhoja kehnommat sarjakuvat sitä sitten tee?

Itse olen koettanut löytää vähemmän agressiivisen tavan viestiä teosten negatiivisista puolista, mutta minimissään pitäisi pyrkiä eroon ainakin siitä, että muiden tavat kuluttaa viihdettä ja nauttia siitä leimataan vääriksi.

Tuo nyt on vähän miten sen ottaa, tai ilmaisee. Minäkin tässä olen vain huolissani siitä että nuorille ja lapsille myydään heikkolaatuista sarjakuvaa. Rahantekomielessä tehty huijaus onnistuu, koska nuoret ja lapset eivät tiedä paremmasta. Enkä minä sitä sano, etteikö kömpelömmällekin grafiikalle olisi paikkansa, haluan vain puolustaa moninaisuutta. Vanhat sarjakuvat ovat tietenkin vanhoja ja varmaankin vanhan näköisiäkin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö voisi tehdä hyviä uusia. Mutta silloin kun tuottavuus ja kaupallisuus asetetaan taiteen edelle ja ainoaksi arvoksi, jälki on sitten tuota. Sama kehitys on käynyt vaikkpa kirjojen kansissa ja lehtikuvituksissa.

Monesti jälki näyttää omaan silmään niissä ihan hirveältä, mutta ilmeisesti uppoaa nykylukijoihin ihan hyvin. Vastaavasti erilaisilla foorumeilla ja Facessa kohtaa yllättävän usein nuoremman polven kommentteja oman nuoruuden sarjoista, että ne ovat tyyliltään auttamattoman vanhanaikaisia, vaikka olisivat jonkun arvostetunkin tekijän tekemiä.
Mutta tähän osuu hyvin tuo Jiksin kommentti. Loppujen lopuksihan sarjakuva on symbolista viestintää ja jokainen sukupolvi luo oman tapansa viestiä, niin että vanhemmat sukupolvet eivät siitä pidä tai edes ymmärrä. Samankaltaista siis ehkä tapahtumassa tässä.

Tosiaan, ettei totuus unohtuisi, sarjakuvia lähestyessä voi tietenkin olla monta muutakin kulmaa ja kriteeriä kuin teoksen laatu. Makuja on monia, enkä todellakaan väitä omastani poikkeavia tapoja kuluttaa viihdettä ja nauttia siitä vääriksi. Ja tietenkin se nuorempi polvi johon tikkuisempi tyyli nyt uppoaa, saattaa jossain vaiheessa (sitten kun ne keksivät sen itse) alkaa arvostaa myös paremmin piirrettyjä sarjiksia.

Tuon mainitun Scholasticin tuottaman jöötin rinnalla on todellakin mahtavaa että meillä on omasta takaa sellaisia aivan eri kaliberin tekijöitä kuin Kunnas ja Toivonen & Havukainen.

[Jarkko Sikiö]

Eihän foorumikirjoittaja voi mitenkään olla portinvartija, ts. vaikuttaa siihen mitä muut saavat luettavakseen.

Itse käsitän ilmiön nykymuotoisena laveammin, esim. Star Wars -harrastajina, joiden mukaan naisten ei pitäisi saada pääosia tai edes osallistua harrastamiseen.

Amerikassa nykysarjakuvia huonoiksi leimaavien motiivi näyttää olevan monesti tekijän "väärä" ominaisuus, erityisesti sukupuoli tai ihonväri.

Tämä tietysti menee tämän ketjun aiheesta ohi, enkä tarkoita sinulla tuollaisia motiiveja olevan. Sen sijaan satunnaisen kävijän silmissä viestisi tulkitaan varmasti eri tavoin kuin vakiokävijän tapauksessa. Lastensarjojen lyöminen kaikuu ihan mangan lyömiseltä silloin aikanaan.

Loppujen lopuksihan sarjakuva on symbolista viestintää ja jokainen sukupolvi luo oman tapansa viestiä, niin että vanhemmat sukupolvet eivät siitä pidä tai edes ymmärrä.

Itse näen tämän samoin.

Omalla kohdallani näen asenteiden vaikuttavan pitkälti siihen, että kun en kuuntele nykymusiikkia, en juurikaan pidä siitä. Tuntematta sitä en osaa myöskään arvioida yksittäisen biisin laatua tai asettaa sitä osaksi musiikin kenttää.

Sen sijaan luen nykysarjakuvaa edelleen aktiivisesti ja pidän siitä(kin).

Tulee mieleen, että moni neljäkymmentä vuotta vanha sarja oli tuoretta nykysarjakuvaa neljäkymmentä vuotta sitten...

[Jarkko Sikiö]

Tatu ja Patu hallitsee melkoisella rintamalla lastensarjakuvien markkinoita, mitä näkyvyyteen tulee.

Twitterissä esitettiin mielenkiintoinen näkökulma siitä, että koronan vuoksi tuntemattomien on entistä vaikeampi nousta, koska ei tavanomaista mahdollisuutta selailla julkaisuja hyllyjen välissä.

[VesaK]

Asiat sarjakuvien suhteen etenevät hitaasti, nyt koronan aikana entistäkin hitaammin.
Olen toki iloinen, että viisi-kuusi vuotta sitten ehdottamani "Kvaak kustannus" on nyt tai ainakin kohta todellisuutta.
Sarjakuvien julkaisu Suomen kokoisilla markkinoilla on pientä ja matalaa. Alan todellisia, uskoutuneita harrastajia on suomessa hyvin vähän. Levityskanavia on yksi tai ei ollenkaan. Siis sellaisia, jotka oikeasti pystyvät tekemään asioita eivätkä vain vääntele käsiään "voikun joku voi että kun joku miksei kukaan". Eivätkä myyntiluvut paljoakaan parane, jos tieto ei leviä. Moni julkaisu on jäänyt yhteen yritykseen, kun tieto ei ole levinnyt ajoissa. "Ai tämmöinenkin on joskus tullut!?"
Ihan kevyesti voi listata "tämä ja tämä PITÄISI julkaista", mutta jos ei ole valmis laittamaan omaa panostaan likoon niin siinäpä listailee. 

[Jarkko Sikiö]

Kirjailijat tuskailevat samaa Twitterissä, ettei riitä tieto että jotain julkaistaan, vaan pitäisi syntyä valtavasti pöhinää ympärille ennen kuin ostava yleisö edes kuulee julkaisuista.

Tuumailin Kvaakin vanhoja juttuja tägittäessäni, että jos ei edes kaltaiseni aktiivi ole rekisteröinyt julkaisuja ollessaan muutaman vuoden sivussa, niin onhan se toivoton rinne noustavaksi.

Sitäkin mietin, että montako sataa kertaa juttujen kirjoittajat ovat lisänneet linkin juttujen yhteyteen ja tarvittaessa aloittaneet uuden ketjun, mutta vain aniharva osallistuu keskusteluun.

Ulkomailla moni sarjakuvien verkkojulkaisu on siirtänyt painopistettään jo muutama vuosi sitten ja nyt sarjakuvia käsitellään elokuvien ja pelien ohessa. Tietysti siinä on kyse mainosrahoista, mutta kertoo se vähintään miten silmäpareja on kuviteltu saavutettavan.

Uskon ilman tietoa, ettei moni näistä sekajulkaista menesty muutoksen ansiosta merkittävästi paremmin. Elokuva- ja pelijulkaisujen parhaat ovat niin kovatasoisia, ettei samalle kentälle mennä kirjoittamalla Kykloopin uusista housuista.

[VesaK]

Juu höpöti pöppöti.

JOS oikeasti haluaa, että jotakin julkaistaan, on ryhdyttävä itse toimeen eikä uikuteltava r-ringissä että voi voi kun miksi ei.

Ynnä sitten pitää myös OSTAA sarjakuvia eikä vain hipelöidä niitä kaupoissa. Sikäli kun on oikeasti kiinnostunut sarjakuvista.

Kirjastoista lainaavat ovat okei, kirjastoista sarjakuvia pöllivät (expeletieve deleted).

Itse olen saattanut maailmaan reilun 10 vuoden aikana noin 100 suomenkielistä sarjakuvateosta. Jos ette pidä niistä - tai ostanut niitä, niin voi voi. Muutama hieno ihminen on pystynyt samaan ja jopa parempaan. Ei se niin vaikeaa ole.

[Jarkko Sikiö]

Edellinen viestini selkokielellä on, että some ei myy ja täytyy keskittyä tekemään omaa juttuaan mahdollisimman hyvin.

Suosittelumarkkinointi (suusta suuhun) on tehokkain markkinoinnin muoto. Kanavat täytyvät olla kunnossa, ja ne täytyy hajauttaa.

Olosuhteet ovat sitten eri asia, että jos ei ole kuin yksi kanava ja tulee korona. Kanavan voi vielä rakentaa itse, mutta koronaan on vain sopeuduttava.

Sen varaan ei kuitenkaan voi laskea, että maailma olisi mitään kenellekään velkaa. Kuten ei senkään, että ketjun viestit liittyisivät sen aiheeseen.

[STD]

. Elokuva- ja pelijulkaisujen parhaat ovat niin kovatasoisia, ettei samalle kentälle mennä kirjoittamalla Kykloopin uusista housuista.

Cahiers de la bande dessinée, Casemate ja DBD ovat minusta hyviä lehtiä. Ja käsittelevät vain sarjakuvaa.

Sitä en tiedä, kuinka mahottoman kovatasoisia nuo leffa- ja pelilehdet sitten ovat.

[Jarkko Sikiö]

Cahiers de la bande dessinée, Casemate ja DBD ovat minusta hyviä lehtiä. Ja käsittelevät vain sarjakuvaa.

Kyllä, kovatasoiset julkaisut keskittyvät tiukasti omaan. Sekajulkaisut menettävät identiteettiään, eikä muu sisältö ole vetovoimaista.

[Reima Mäkinen]

Kyllä, kovatasoiset julkaisut keskittyvät tiukasti omaan. Sekajulkaisut menettävät identiteettiään, eikä muu sisältö ole vetovoimaista.

Seka- siis siinä mielessä että käsitellään eri medioiden (sarjakuva, peli, elokuva) tuotteita, niinkö? Meillähän on kotimainen esimerkki päinvastaisesta, Tähtivaeltaja. Mutta siinä onkin keskitytty kohtalaisen tarkkaan rajattuun sisältöön, eli scifi-spefi -akseliin. Tuokin toki on kukoistanut ja ollut mahdollista enemmän harrastuksen kuin ammattimaisen tekemisen pohjalta. Yhtään suurimuotoisempi printtijulkaiseminen edellyttäisi sitä että olisi olemassa ne sarjakuvamarkkinat, eli kustantajia jotka mainostaisivat julkaisussa. Valitettavasti meillä ei vain ole semmoisia markkinoita tainnut olla kuin hetken aikaa joskus 1970-80 lukujen taitteessa. Ja kyllähän se Sarjainfo juuri tuolloin koetti kasvaa laajemman jakelun julkaisuksi. Lieneekö isoamisen ajankohta sattumaa ja mitkä kaikki asiat menivätkään pieleen, mutta aika nolosti siinä kävi. 90-luvun puolivälin yritys: SarjisMedia oli sitten jo auttamattomasti myöhässä.

[Jarkko Sikiö]

Meillähän on kotimainen esimerkki päinvastaisesta, Tähtivaeltaja. Mutta siinä onkin keskitytty kohtalaisen tarkkaan rajattuun sisältöön, eli scifi-spefi -akseliin.

Tähtivaeltaja myös sisältöä laajentaessaan (esim. ottaessaan mukaan animejuttuja jo hyvin varhain) on säilyttänyt identiteettinsä. Ei muistu todella mitään radikaalia uudistusta, mitä olisi pitänyt jäädä sulattelemaan. Toisaalta minulta historia katkeaa lähes vuosikymmenen taakse.

[Jarkko Sikiö]

On tavallaan hassu juttu, miten erityisesti Marvel ajoi sarjakuvakauppojen omistajille oppia sisään jalkatyönä 70-/80-luvuilla (ts. jakoi markkinointimateriaalia, ehdotti miltä yrityksen pitäisi näyttää kadun suuntaan ym.) eli käytännössä syötti sisään omia tuotteitaan.

Tavallaan hassu juttu on sekin, että pienet sarjakuvakaupat ovat koettaneet kopioida toisiaan Diamond-vetoisesti. Jos Diamondista jotain voi sanoa, niin yritys näyttää vähän omistajaltaan. Kaikesta kehityksestä yritys alkoi jäädä jälkeen 90-luvulla (tämä lause ihan mutua).

Penguin Random House tulee sisään nyt ei ainoastaan rahalla myös ajamalla oppia sisään pienistä, erikoistuneista kirjakaupoista (indie bookstore).

Tässä ei tarvita kristallipalloja, koska ne jotka hyppäävät mukaan eturintamassa ovat tulevaisuudessa voittajia ja vanhaan kiinni jäävät joko tulevat myöhemmin perässä elleivät sitä ennen katoa kokonaan.

Kuten jutussa sanotaan, omistajien täytyy nyt investoida tienatakseen rahaa, jos nyt enää rahaa ja uskoa tulevaan vielä keneltä löytyy.

Kenties viiden vuoden päästä Kvaakissa kirjoitetaan sarjakuvalehden toinen tuleminen -ketjuun.

[Lurker]

Sarjakuvien kokonaismyynti (arvonlisäveroton nettomyynti 1000 €) 2016 - 2020.

Ne korutont' on kertomaa...

Lähde (valitse vain sarjakuvat trendikuvaajaa varten)

[JJalonen]

Siis, hetkinen... Kymmenessä vuodessa tultu 11 miljoonasta yhteen miljoonaan.
Mit perkulehia...