Se nyt tietysti on aina suhteellista, mikä on suurta ja mikä pientä. ...
Tietysti kukaan ei oikeasti tiedä paljonko sarjakuvia myydään, mitä kanavia pitkin ja miten markkinaosuudet menevät.
Tämähän se, sen lisäksi ihmisiltä menee sekaisin liikevaihto ja tulos.
Kaksi aivan eri asiaa ja vain kirjanpitäjä(t) arvaa mitkä ovat faktat.
Itseä hämmentää se miten kaikki huutavat sarjakuvan maailmanlopun olevan tulossa ja sarjakuvien myynti laskee vaikka globaalilla tasolla myytyjen nimekkeiden määrä kasvaa.
Totta kai yksikään niistä ei myy kuten kymmenen, kaksikymmentä taio kolmekymmentä vuotta sitten, mutta niitä nimekkeitä on nykyään jopa enemmän kuin silloin oli.
Tässä on elokuva-analogiakin, ei sarjakuvasellainen.
Totta moni uusi elokuva tekee valtavia tuottoja, siitäkin huolimatta että tilanne on eri kuin 20-50 vuotta sitten kun ei ollut pelejä ja nettiä vastaavasti kisaamassa eikä muita elokuviakaan samalla volyymilla.
Se kakku on oikeasti kasvanut. Se on.
Mutta samalla tavoin kuin Ville Rannan ja Mark Millarin sarjakuvien fanien risteämäpinta on pieni ei tarkoita että molemmat olisivat pieniä.
Ihan samalla tavalla Kaurismäen ja Christopher Nolanin yleisötkin kohtaavat mutta se on niukempi joukko.
On niitä jotka lukevat artsua ja BDta ja Fumettia ja Fingerporia ja supersankareitaja joskjus undergroundia mutta he ovat vähemmistö.
He asioivat eri kaupoissa, eri alustoilla, osa ostaa, osa taas lainaa kirjastosta ja jotkut warettavat.
Mutta kun kaikki laskee yhteen on sarjakuvan kuluttajakunta kasvanut.
Osaa vaan ei kiinnosta lainkaan ankat, manga, supersankarit tai asterixit tintit jne.
Vaan ihan yksi juttu ja vaan yksi juttu.
Amazon on vain yksi osa kuviota lisää. Osalle se on ratkaisu heidän tarpeisiinsa ja tuskin ajaa pelkkää sähköistä puolta, ainoastaan myyntiä.
Omien nimekkeiden ja muidden nimekkeiden myyntiä, sähköisenä ja printtinä.
Sen yritrys on luoda lisää kakkua.
Kakku on hyvä vertauskuva.
Osa tykkää kermakakuista, osa voileipäkakuista, jollekin on oltava gluteeniton joku vaatii vegaanisen.
Ei sen vegaaninen ole minulta pois, en vaan yleensä valitse sitä.
Mutta ihan samalla tavalla kun vegeruuoan ei enää tarvitse olla salaatinlehti ja porkkanaraaste ja siinä se- ota tai jätä.
Vaihtoehto ei myöskään kuulu olla että on vaan vegaaninen ruoka - ota tai jätä.
Itse uskon että suuryrityksillä ei lähtökohtaisesti ole moraalia, vain tavoitteita. Ja tavoite on myydä.
Myydä massakulttuuri, myydä vastakulttuuri, taide ja viihde.
sillä uskon että tässä olet oikeassa:
Amazon tietää tarkemmin kuin yksikään kustantaja, että mikä myy. Nykymaailmassa kuluttajien käyttäytymistä – ei siis ainoastaan ostokäyttäytymistä – seurataan hiiren liikkeitä myöten, tallennetaan tietoa kiinnostuksen kohteista, kootaan profiileja sekä viime kädessä paitsi analysoidaan ja ennustetaan, myös tarjotaan aktiivisesti että osta, osta, osta.
Amazon tietää että eri ihmiset haluavat eri asioita.
Kenelle Kamalaa Luontoa,kenelle Lassia ja Leeviä, kenelle Renato Jonesia ja kenelle dinosauruspornodekkaria.
Ja sen tehtävä on myydä niitä kaikkia.
Jollekulle kaikkia niitä.
Minun ainoa ongelmani sähköisen sarjakuvan ja nettikauppojen kanssa on ettei niissä ole sarjakuvakulttuuria.
Algoritmi osaa suositella hakusanoista uusia tuotteita, mutta se ei olekaan alkuun hipsteriltä näyttävä introvertti piirtäjä josta muutaman kuukauden sisällä sukeutuu elokuvia ja bluesia fanittava kaverisi tai sitten se toinen tyyppi jonka häissä huomaat olevasi vieraana jonkun vuoden päästä.
Näihin tarvitaan festareita ja kivijalkakauppoja, sarjisseuroja ja kahvila- ja baaritapaamisia, sarjispajoja kirjastoissa ja kansanopistoissa.
Amazonin tai comixologyn sovellus ei varmasti ikinä pyydä muuttoavuksi eikä sitä tarvitse jatkojen jatkoilla asetella kylkiasentoon,tuskin edes inttää miksi Lars von Trier on aikamme merkittävimpiä ohjaajia ja melko varmasti sillä on parempi musiikkimaku (ikinä ymmärtänyt tätä) mutta se rakentaa kestävämpä kulttuuria.
Luo uusia sarjakuviakin.
Joskus suvullisen mallin kautta uusia sarjakuvanharrastajiakin.
Ei pelkässä sähköisessäkään ole vikaa, siitä vaan puuttuu itselle ne monet sarjakuvakulttuurille tärkeimmät osat.
Muukin kuin vain kuinka paljon mikäkin kustantaja jaksaa nostaa.