Englanninkielinen jako on fiction - non-fiction.
Suomeksi kaunokirjallisuus - tietokirjallisuus.
Eli kaikki mikä ei ole fiktiota, on tietokirjallisuutta.
Totta muttei varsinaisesti muuta tuota tilastollista virhettä.
Sama syy kuin miksi täytyy tietää otanta ja miten kysymys on esitetty tai tässä tapauksessa mikä sisältyy mihinkin kategoriaan.
tilastotiede kun pahimmillaan muistuttaa kirjanpitoa: faktat kyllä on mutta niiden esitystapa voi olla...luova.
Trendi mandaloiden värityksestä ja zenkuvioiden täyttämisestä lähti konmarituksella kuin sukupuolitautien klinikka Töölöstä.
tämä on se ikivanha "ennen uusi autokin maksoi vain kaksi tonnia" unohtaen inflaation ja yhteiskunnan muutoksen muutenkin eikä yksinomaan palkkatasossa (joka tosin on osalla laahannut indeksikorotusten jäljessä)
Parhaiten keskustelu nousee aina kun puhuu elokuvista ja lipputuloistaan sekä tuotosta(kaksi eri asiaa) mutta vertautuu tässäkin:
inflaatio vaikuttaa toki lipputuloihin mutta niinpä myös tarjontakin. Kilpailiko Tuulen viemää Game of Thronesin kanssa? Oliko laajakaistawaretus mahdollista?
Montako viikkoa ja kuukautta elokuvat kiersivät?
Totta kyllä ennenhän kaikki hiihtivät 47 kilometriä kouluun kesät talvet susia potkien ja eväänä oli kivistä pettuleipää ja oikeita merkkareita joihin nykynuoret tukehtuvat heti.Onneksi Kekkonen pelasti kaiken yksin.
Mutta sarjakuvien osalta kyse ei olekaan siitä miten markkinat säilyvät tai miten kovakantinen integraali vastaa sitä että nykyisin 55 tuuman plasmaTVn saa silti halvemmalla kuin ennen 28 tuuman putkitelevision vaan siitä että sarjakuvien aktiivikuluttajakunta ikääntyy
https://www.newsarama.com/33006-is-the-average-age-of-comic-book-readers-increasing-retailers-talk-state-of-the-business-2017.htmltuo on toki jenkkilän tilastointia mutta enemmän täälläkin on harmaapartoja ja viinin lailla kysyneitä leidejä kuin untuvikkoja nupullaan.
Tilanne ei ole vielä huolestuttava varsinkaan amerikoissa joka tekee tilanteella jotain ja jolla on muutakin tilastotietoa:
https://www.statisticbrain.com/comic-book-statistics/USAn palkkataso on jotain 38-40 000$ vuodessa joten lähdetään todella optimistisesta arvioista että 5% olisi aktiiveja ja ostaisi edes 8 sarjakuvaa keskiviikkoisin(USAn sarjisjulkaisupäivä) eli 24-27 sarjakuvaa kuussa tuolla linkin keskihinnalla 3,44$ pyöristäen suuntaansa.
sarjakuvia myydään siis kuussa 10 000 000 kpl jaetaan nyt vaan aktiiveilla kun kerran faktat saa olla sinnepäin täällä muutenkin.
Kymmenen miljoonaa jaettuna 25 on 400 000.
400 000 on melkoinen suurkaupunki mutta yläkanttiin ja siis vain sen 24-26 sarjakuvaa kuussa ostavien aktiivien myötä.
Mikäs olikaan USAn väkiluku?
326 788 748 plus miinus pari koulu/poliisin tekemää ammuntaa.
Ja ai niin siinä luvussa on muunkin maailman ostamat kääntämättömät amerikkalaissarjakuvat.
Amerikkalaisilla on toki etu: sarjakuvafilmatisoinnit joiden tuhoa osa täälläkin odottaa kuin kuuta nousevaksi.
Nyt tuorein on Black Panther joka kellottaa nyt noin puolta miljardia dollaria ennen kuin on päätynyt edes sellaisten pikkuriikkisten markkina-alueiden kuin Kiina ja Japani teattereihin.
Lippuhinnoista on mediaanivertailussa heittoa mutta varovaisinkin arvio asettaa sillä jakamalla pykälän noin 55 000 000n katsojaan.
kerrataan: sarjakuvia optimistisesti laskien 400 000 lukijaa, elokuvalla 55 000 000 katsojaa.
Muistetaan hetken ajan etteivät ole suoraan verrattavissa keskenään mutta karkeana suunnnannäyttäjänä tuo on ero.
Voi vain toivoa että Suomessakin Fingerpori elokuva avaa uuden sarjakuvan kulta-ajan ja saa nostetta ja elokuvasäätiökin tajuaa että tämä ei ole ihan huono veto.
en usko että MCu vapisee mutta se olisi yksi askel oikeaan suuntaan.
Koska meilläkään ei ole itse taidetuotteessa sitä sarjakuva on kuitenkin, sekä taidetta että tuote.
Mutta meillä rakenteellinen kulttuuri on rajaantunut kestämättömälle pohjalle.
Digitalisaatio on toki yksi voimavara jota voi myös hyöduyntää ja nuoriso ja lapset ovat paljon etevämpiä siinä kuin foorumimme luddiitit jonkun facebookin säälittävistä vanhuksista puhumattakaan.
Mutta kun internet ja digitalisaatio tarjoaa myös niin paljon muutakin kuin ne sarjakuvat ja säälittävän somen. Se on täynnä pelejä, videoita ja muuta vanhahtavaa termiä interaktiivisemman oloista kuin sarjakuva.
Tietty nörttiporukka säilyy ja uudistuu tuoden uusia sukupolvia peliin mutta sarjakuvakentän koko verrattuna koko mediakenttään on ns. miniskuuppeli mutta sen laskeuma on suunnaton.
Tämä kuulostaa pahemmalta tuomiopäivän airuen sotahuudolta joka kiroaa pienen kielialueemme tyhjyyteen mutta pakollista se ei ole.
Vaikka suuremmat toimijat ovatkin olleet varovaisempia jopa arkuuteen ja YTneuvotteluihin ja lakkautuksiin asti on löytynyt Zoom Teufeleita, Sinisiä Jäniksiä, Kumioravia ja ja.
Ja vaikka moni on joutunut lopettamaan sarjoja kesken tai kauppojaan ja kustantamoitaan on syntynyt uusia.
Luovuttaminen on helppoa ja vaikka olen itsekin joskus joillekin ehdottanut varovaisuutta ennen hyppyä syvään päähän niillä on suurempi vaikutus.
Kielialue on pieni ja rahaa ja mainetta hakevat saavat pettyä(epäilytävä maine posilukien) niin sarjakuvalla on täällä kiitos ärsytystä minussa herättävän Aku ankan, pohjaa ja miten tämä kehittyy on kiinni meistä.
Pienet ja keskisuuret kustantajat eivät jaksa iän kaiken tehdä kultttuuritekoja omasta selkänahastaan jos ei synny kuluttajakuntaa ja siinä on turha luottaa kirjakauppamyyntiin fyysisissä nimikkeissä eikä digitaalisuus ainakaan kotimaisia sarjakuvia pelasta. myyntiluvut ovta surkeita liki-ilmaisinakin.
Mutta hyviä tarinoita tarvitaan aina. Ja niissä on turha kuunnella markkinointisegementtejä. Jos Henry Ford olisi kuunnellut niitä meillä olisi parempia hevosia ja vähemmän tärisevät kiesit muttei autoja.
Jos kuuntelee kustannusalaa muuten turhan monelle sarjakuva on yhä vaan aku ankkaa ja siis sen myynti on jotenkin "pois" niiltä "oikeilta" kirjoilta.
Turha pelko: Lukeva ihminen lukee kaikkea ja kyseenalaistaa lukemansa.
Mutta pelottelumallilla ruokkii vain tappiomielialaa.
Itse en arvotsa isoa osaa julakistusta sarjakuvasta, mutta kuten musiikissa ja elokuvissa minulle riittäää että sitä hyvääkin on josta nautin ja voin jättää ne huionot muolle joille ne ovat parasta ikinä.
Mutta niitäkin tarvitaan sillä kulttuuri ei ole tyhjiö.