Jiksin vastaus pätenee isoon osaan läntistä maailmaa.
Printtipuolella afrikassa ja aasiassa jyrätään vielä hyvä tovi, varsinkin kun ovat osin juuri markkinointikonsulteille lohikäärmeitten asuttamaa maata vielä toistaiseksi.
Digitaalisuus missään ei aja pienen taiteilijan asiaa vaan jo valmiiksi isoja lafkoja, mediatalot omaavat mahdollisuuden mainostaa ihan eri resursseilla ja hankkia näkyvyyttä.
itse en edusta vinyyli tai kovakantisosastoa lainkaan, vain sisällöllä on väliä mutta kumpikaan ei ole ensimmäinen valintani, kuten ei digisarjakuvakaan.
Vinyylikin teki paluun ja siinäkin mentiin hipsterit edellä, ei musiikki. Maailmassa jossa konmaritus ja muu tyhjiä sisustuspintoja paljon- vaihdetaan-iSitäsuntätä-kun trendi-vaihtuu ei pelasta maailmaa mutta se on suuntaus.
Digi on kasvava näkymätön osuus, mutta jokainen joka kuittaa sillä painetun tuotteen menneen ajan jäänteeksi joka katoaa hetkenä minä hyvänsä voi ostaa pari siltaa, suomalainen arkirealismi valtaa maailmanmarkkinat heti ja kirjat kuolivat television tultua.
Sekään käyttöliittymä ei ole kadonnut, päinvastoin ns.
milleniaalit ovat suurempia lukutoukkia kuin aiemmat sukupolvet suhteessaja lehtikin on täysin kuollut muoto. Kuka minkäkin narratiivin haluaa uskoa.
Kirjojen ja sarjakuvien asema kärsii mutta ei yksin koska kulttuuri on muuttumaton fakta.
Rakenne on toki yksi tekijä. Kirjat, sarjakuvat, musiikki, televiso ja elokuvat ovat kaiki taiteita.
Aina löytyy se ryhmä joka nostaa teesin "paitsi se massaviihde joka.." mutta rystysiään nuoleskelevien idioottien mielipiteet eivät ennenkään ole keiinnostaneet kun aikuiset puhuvat.
Ongelma syntyy kun merkonomiväki koettaa korjata kulttuurimallia ansaintamallinsa mukaiseksi kts. Bonnierin puksu kirjakauppapuolelle akateemsien oston myötä.
Kirjakaupasta ei tule parempaa poistamalla kirjavalikoimaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa ja lisäämällä starbucks.
Samaa mallia on yritetty sarjakuvapuolella, kun myynti on pientä sitä minimoidaan keskittymällä nostalgiakovakantisintgraaleihin olemassaolevalle pienelle yleisölle.
Eivät toki kaikki ja monelle pienelle toimijalle kulttuurisesti kestä julkaisutoiminta on riskinottoa henkilökohtaisella konkurssilla.
Perinteisellä sarjakuvapuolella on mahdollisuus ja tulevaisuus muttei kvartaaliajattelun mukaan.
Mutta mallista on aiempaa esimerkkiä: koska häsin tuskin on myyntiä nykyisille julkaisuille miksi juklkaista enemmän vaikka laajemmalla hajonnalla tavoittaisi ne joille tämä tarjonta ei kelpaa.
Hesarin artikkelissa VesaK oli surullisen oikeassa että monessa supermarketissa on parempi sarjakuvakirjaosasto kuin monessa kirjakaupassa. Niin kauan kun molempien myyntiartikkelina on Kamala Luonto en tee kauppoja, en perhana kelpuuta edes kylkiäisenä.
Saunanpesän saa syttymään helpommikin.
Mutta jos siellä olisikin vielä isompi valikoima, eikä niin että minun tai valittujen asiantuntijoiden valitsemia vaan niitä, sitä Kamalaa luontoa kun se kuitenkin myy ja jotain muuta vielä muille.
Kauppaketjulla on tila kuitenkin ja sarjakuvan kestoäkyjen saatavuus kansallisessa ketjussa olisi myyntistrategia.
Hidas ja pitkä mutta myyntistrategia. Jokaiselle jokin on aina ensimmäinen Lassi ja Leevi, Corto Maltese, Ryhmä-X, Maisa ja Kaarina, Valerian jne jne.
Sillä ja edukkaana albumina tjs tilanne korjaantuu.
Lehtiä ei enää ruveta lanseeraamaan, mutta asui Suomessa amerikoissa pääsiäissaarilla tai siperiassa on syötävä.
Comicbook history of
comics Manga mainittiin ohimennen kuinka osasyy mangan asemaan oli kuinka Japani panosti joukkoliikenteeseen ja lapset ja nuoret eivät olleet sidottuja amerikkalaisen ydinperheen peltilehmään ja saattoivat omatoimisesti käyttää rajalliset taskurahansa myös sarjakuviin.
Toki, juurikin Jiksin pointti. Digimaastossa voi etsiä omatoimisesti ne sarjakuvat ihan omalta älylaitteelta jota vanhemmat ei rajoita.
Itse soisin että molemmat järjestelmät tukevat toisiaan, digi ja perinteinen ja täydentävät toisiaan.
