Pauli Kallion sarjakuvat

[Otto Sinisalo]

Pauli Kallion voima ja heikkous on se, että hän ei vain osaa kirjoittaa kieroja / ilkeitä naisia.

Ah ah! Älä unohda Kallion Josefiina leipoo -sarjakuvaa, jonka piirsi Tiitu Takalo vuonna 2006.

[Grezen]

Ah ah! Älä unohda Kallion Josefiina leipoo -sarjakuvaa, jonka piirsi Tiitu Takalo vuonna 2006.

Josefiinakin on ainoastaan ihanalla tavalla ilkeä.

[Anssi Rauhala]

Christer, kuten täällä on jo mainittukin, on kertakaikkiaan loistava K&N -piirtäjä. Ja, sanomattakin selvää, muutenkin loistava piirtäjä. Odotettu comeback!

[Anssi Rauhala]

Palajan takaisin vielä kertomaan, että löytyy näköjään myös Kallion ja Nuutisen haastattelu tuolta Kuvalehden nettisivuilta:

http://www.suomenkuvalehti.fi/sk-netti/taiteet-ja-ihmiset/sarjakuva/pauli-kallio-ja.aspx

J. Jantusen tekstiä, mutta älkää antako sen häiritä. Hyvin luettava juttu.

[Ami]

Kramppien paluu näytti paremmalta kuin olin osannut odottaa. Sarjan henkikin muistutti varhaisimpia töitä (lieneekö syynä  Nuutisen piirrokset vai mikä).

Väritys oli aika jännää. Yleisesti ottaen erittäin viehättävä värimaailma, sopivan murrettu paletti, josta oli välillä valittu todella tasapainoisia kokonaisuuksia (naapurin tyttöä ja pariskuntaa kuvaavat stripit jutun kuvituksessa), välillä taas epämääräisen räikeitä yhdistelmiä (kitaristi-strippi). Odotan jatkoa.

[Jukka Laine]

Miten ihmeessä Christer piirsi noin [einiinhyvin] uuden SK_n kramppijakson? Värit (keltainen ja vihreä) tekivät ensin vaikutuksen, koska punatukkainen nainen ei esiintynyt. Sitten huomasin että Nuutinen oli kiirehtinyt viivoissa.

Värimaailma on mietitty, ja siitä pisteet. Piirrostyö oli hätäistä, Christer.

[Ami]

Värimaailma on mietitty, ja siitä pisteet.

Siinä on hieno ajatus takana, mutta minusta ei aina toimi ihan nappiin. Joissain sivuissa yksi väri hyppää esiin liikaa (esim taivaansininen), välillä taas värien erot ovat mielestäni häiritsevän pieniä (esim. liikaa keltaista joka sävyssä), jolloin muodot jäävät vähän liikaa taka-alalle.

Muuten hienoa, että sarjis on nimenomaan sävytetty, ei vain väritetty. Jään innolla odottamaan muuttuuko kesän keltavihreä syksymmällä keltaoranssiksi tai joksikin muuksi sävyksi.

[keijoahlqvist]

Niilo Kiesiläinen piirsi näkemyksensä Krampeista ja nyrjähdyksistä.

[Jukka Laine]

Niilo Kiesiläinen on lupaava ja hyvä jätkä.

Mutta, Keijo, miten tehtäisiin sivu jossa saadaan lukijan katse ensin vasemmalle ja sitten oikealle. Eli keskellä ohjaava ruutu, TAI sitten joku uusi keksintö.

Emmehän matki muita, vaan keskimme oman jutun,

Ja viimeisessä Suomen Kuvalehdessä tämä violetti baariväri oli onnistunut.
Christer Nuutinen Forever!

[Matti Karjalainen]

Kallion ja Kovácsin "Onnen lahjat 2 : Tappele kuin mies" tarttui mukaan Tampereen sarjakuvafestivaaleilta. Omistuskirjoituksesta kiitos molemmille tekijöille, mikäli satutte lukemaan tätä.

Sarjakuva oli ihan mainio tapaus ja sisälsi paulikalliomaiseen tapaan aika osuvia huomioita maailmanmenosta ja muustakin; niin, vilistikö elämä tosiaan filminauhana vaaratilanteeseen joutuvan silmien edessä ennen kuin Lumiéren veljekset keksivät elävät kuvat? Sivun 58 episodi "Kirjamessuilla" oli myös hykerryttävä, eikä vähiten Piitun viimeisen ruudun ilmeen takia. Joukkoon mahtui sitten muutamia vähemmän onnistuneita tuokiokuvia, mutta aika tasalaatuisesti mentiin kuitenkin kannesta kanteen.

Suurin ongelma sarjakuvassa taitaa olla käsikirjoittajan teoshistoria.
Kallio on vuosien varrella vastannut melkoisesta tukusta kaikkien aikojen suurimpia sarjakuvasuosikkejani, eivätkä "Onnen lahjat" vain iske samalla tavalla hermoon kuin alkupään "Krampit ja nyrjähdykset" tai vaikkapa "Ornette Birks Makkonen kohtaa luojansa".

Jos "Onnen lahjoille" pitäisi etsiä vertailukohtia musiikkimaailman puolelta, niin "Onnen lahjoista" tulee mieleen the Rolling Stonesin 1990-luvun levyt "Voodoo Lounge" ja "Bridges to Babylon": kauan mukana olleiden tekijöiden varmaa kädenjälkeä ja kokonaisuutena ihan hyviä pitkäsoittoja, mutta eivät kuitenkaan uusia "Beggars Banqueteja" tai "Sticky Fingerseja".

[VesaK]

Joissakin jaksoissa kulloisenkin julkaisufoorumin (esim. Juomanlaskija-lehti) edellyttämä (?) temaattisuus tuntuu hieman väkinäiseltä. Mutta hahmoissa on elämää, eikä ole mikään ihme että Kati K pitää eniten slavofiilistelevästä elämäntaiteilija Maurista. Kesä voisi jo pikkuhiljaa tulla, kun kerran näin kesäinen teoskin ilmestyi.

[tmielone]

Onnen lahjat 2 on viimeinkin arvosteltu Kvaakissa.

[Jukka Laine]

Onnen lahjat 2:ssa oli aika vähän Kramppien tyyppejä, vaikka takakansi niitä mainostaakin. Mutta ei siinä mitään, Mauri on paras kumminkin.

Jossain sanottiin (EDIT: PK sanoi itse) että Mauri muistuttaa, ei Loiria vaan Rytöhongan Agaton Munaa. Filosofointi on tietysti lightiä Munaan verrattuna, mutta ulkonäöltään Mauri muistuttaa minusta Mauri Kunnaksen Nyrok Cityn Maukka Perusjätkä-karikatyyriä.

Mauri, Mauri ja Mauri (Peruspäkkyrä). Hmm.

[Jukka Laine]

Kysyin tunti sitten yhdeltä eukolta, että keneltä Mauri vaikuttaa. Se sanoi että minulta. Luuli kuulemma että tarkoitin sitä.

[Jukka Laine]

Pauli Kalliolta on ilmestynyt retrospektiivinen kokoelma sarjakuvanovelleistaan, jotka ovat olleet vaikeasti saatavilla.
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1284