Pauli Kallion sarjakuvat

[vesa saarinen]

Mika Lietzenin haastattelu, jossa myös varsin paljon asiaa Krampeista ja nyrjähdyksistä, julkaistiin tänään Turun Sanomien kulttuurisivuilla. Iso pääjuttu Kimmo Rantasen kirjoittamana. Lukekaapa ihmeessä linkistä!

[TuomasTee]

Mika Lietzenin haastattelu, jossa myös varsin paljon asiaa Krampeista ja nyrjähdyksistä, julkaistiin tänään Turun Sanomien kulttuurisivuilla. Iso pääjuttu Kimmo Rantasen kirjoittamana. Lukekaapa ihmeessä linkistä!

Tattis linkistä! Pitääpä katsastaa kirjakauppojen valikoimat pikapuoliin, josko vaikka täyttyisivät Krampeista ja nyrjähdyksistä. Mahtavuutta!

[Matti Karjalainen]

Nyt on luettu sarjakuvafestivaaleilta hankittu "Kukkakauppiaan onnenpäivä". Se oli kovin erilainen aikaisempiin Kramppeihin ja nyrjähdyksiin verrattuna, mutta lopputulos oli siitä huolimatta laadukas. Olin ennakkoon odottanut samanlaista perussävyltään humoristista ihmissuhdevatvontaa kuin lyhyemmissä stripeissäkin, mutta "Kukkakauppiaan" tarina olikin kaunis ja melankolinen - nyt oltiin lähempänä "Cherbourgin sateenvarjoja" kuin "Laulavia sadepisaroita".

Sinänsä huvittavaa, miten päähenkilöistä (joiden nimeäminen sai aluksi aikaan pieniä vastareaktioita) on tullut vuosien varrella melkein puolituttuja, ja niinpä tarinan loppuratkaisu tyrmistyttikin vähäsen: hei, eihän tässä näin pitänyt käydä...

Kallio on Suomen paras käsikirjoittaja. Piste. Lietzenin tyyliin mukautuminen kestänee vähän aikaa kun on tottunut nauttimaan Kramppinsa Nuutinen - Toivonen -parivaljakon piirrosjälkeä katsellen.

Tykkäsin ja suosittelen.

(edit: pari kirjoitusvirhettä)

[Petteri Oja]

Kramppien ja Nyrjähdysten nykytila on erinomainen. Samoja ajatuksia kuin Eskimolla heräili minullakin uutuutta lukiessa. Perskutin kaunis ja alakuloinen tarina, ja yllättävä loppu - ainakin näin sarjakuvan sivuilta luettuna. Oikeaan elämään sijoitettuna loppu olisi ollut tavanomainen.

Odotin Lietzeniltä tutuksi käynyttä superselkeää viivaa, senpä vuoksi astetta karumpi piirrostapa hämmensi hieman. Albumin mittaan siihen tottui ja se alkoi toimia; tod.näk. tämä tyyli sopi apeaan tarinaan lopulta paremmin kuin se mitä odotin. Jännää nähdä mihin suuntaan Mikan piirrosjälki tulee jatkossa kehittymään.

Täytyy myös myöntää että en jaksanut uskoa Kramppien & Nyrjähdysten enää koskettavan minua. Onneksi olin väärässä.

[Grezen]

Kukkakauppiaan onnenpäivä oli kyllä yllättävän surullinen, tai siis haikea albumi. Ihan tuli tippa linssiin lopussa.

Tykkäsin kyllä. Mutta albumi tuntui kyllä samalla juuri oikeanlaiselta lopetukselta Krampeille, niin ikävä kuin päähenkilöitä tulisikin. En ole sitten kuullut mistään, että olisiko tämä viimeisiä Kramppituotoksia, vai vieläkö sarja jatkuu noissa ylioppilaslehdissä?

Itse en tietenkään pahastu, jos ja kun sarja vielä jatkuu, tulipahan vaan semmoinen haikea jäähyväistunnelma tuosta albumista...

[TuomasTee]

Nyt on Kukkakauppiaan onnenpäivä ostettu ja luettu. Yhdyn edellisiin mielipiteisiin albumin surullisuudesta ja yllättävästä lopusta. Jotain Krampeille ominaista alakuloista positiivisuutta tarinassa kuitenkin oli: Esko taisi vilpittömästi olla onnellinen Ainon puolesta jutun lopussa, ilman katkeruutta, vaikka maassa olikin. Kaiken kaikkiaan hieno käsikirjoitus, elämänmakuinen ja koskettava kuten Kallion työt yleensäkin.

Lietzenin piirrostyyli tosiaan sopi tällaiseen tarinaan. Hieman totuttelua vaadittiin aluksi, varsinkin Ainon osalta.

Kovin lyhyeltä albumi kuitenkin tuntui. Yritin hidastella, tarkastella kuvia ja fiilistellä sivujen parissa pitkäänkin, mutta silti lukukokemus jäi lyhykäiseksi. Mieluummin tietysti laatua määrän kustannuksella, mutta enemmänkin olisi voinut olla. Kramppeja lukiessa on tottunut siihen, että jo yksityiskohtien plokkailemiseen kuluu kauan aikaa. Tyytyväinen olen kuitenkin. Mikäli Krampit tähän loppuvat, tämä on hyvä lopetus.

[Antti Vainio]

No niin, tuli se lopultakin hankittua ja luettua (siihen ei kauaa kulunut). Piirros ja värit miellyttivät kovastikin ja tarinankulun  ja dialogin sujuvuus on suomalaisessa sarjakuvassa omaa luokkaansa mutta se oli odotettavissakin. Ei tämä silti ollut mikään sellainen kokemus 7,5 Richterin asteikolla, odotukset oli kai liian kovat. Luen uudestaan puolen vuoden päästä, ehkä mielipide muuttuu. Tampereen muuttaminen Turuksi tökki ajatuksena pahasti mutta onkin ihan looginen. Tampere edustaa  huumoria ja jatsin svengaavuutta, Turku alakuloa ja omaan napaan tuijottelua. Ovela veto

[Jukka Laine]

Ei kai täällä turkulaisia pilkata?

No, vähemmän Turkuun muutto minua haittasi kuin albumin masentava tarina. Paulilla taitaa olla pahempi keski-iän kriisi kuin minulla. Laikku 04:stä asia ilmeni vielä selvemmin.

"Minun vahvuuteni on se, että 80-luvulla olin aika nopea" -Kulmala, FC Palloseura-

[VesaK]

Turun valitseminen taustaksi on puhtaasti piirtäjän valinta. Hän on vaihtanut Tampereen tuomiokirkon Mikaelin kirkoksi. Hmm, miksiköhän...?   

[Rami Selin]

En ole aiemmin päässyt seuraamaan tätä sarjaa, mutta opettaja oli jättänyt tämän uusimman albumin huoneeseensa ja olihan se pakko lukea läpi. Hieman oli lyhyt, mutta todella hyvältä.
Tampereen kirkko oli vaihdettu Turun vastaavaan? Minä, turkulainen, luulin sen olevan Tampereen. Samoilta ne näyttävät.

[Hege]

Luin tämän viimeisimmän jo pari kuukautta sitten. Ensitunnelmat olivat aika laimeat, jopa hieman pettyneet, tarinan luki nopeasti, vitsejä ei suuremmin viljelty eikä loppukaan ollut erityisen mieltänostattava.

Jotain kestävää ja hyvää siinä kuitenkin oli kun sen kohtaukset pyörivät mielessä tasaisin väliajoin, varsinkin kun Nick Cave soi stereoissa.

Mystistä.

[VesaK]

Tampereen kirkko oli vaihdettu Turun vastaavaan? Minä, turkulainen, luulin sen olevan Tampereen. Samoilta ne näyttävät.

"Hämärässä kaikki kirkot ovat harmaita", hm?
Mikaelin kirkko, Turku
Tuomiokirkko, Tampere

[Petteri Oja]

Jotain kestävää ja hyvää siinä kuitenkin oli kun sen kohtaukset pyörivät mielessä tasaisin väliajoin, varsinkin kun Nick Cave soi stereoissa.

Hei, olen huomannut saman ilmiön. En välttämättä Nick Cavea kuunnellessa mutta noin muuten. Sarjainfon liikuttavan arvion jälkeen albumi on pyörinyt mielessä entistäkin enemmän. Ja toki henk.koht. elämäntilannekin siihen vaikuttaa.

Loistavia erobiisejä:

Ritva Oksanen - Kuudes marraskuuta
Sir Elwoodin hiljaiset värit - Näkemiin
Dave Lindholm - Vanha & uusi romanssi

[Pekka Salonen]

80-sivuiseen ja 4-väriseen albumiin on koottu parhaat noin sadasta vuosina 2002-2006 tehdystä jaksosta.

Sääli. Tarkoittaa että joko a) jää osa jaksoista pois tai b) tulee joskus täydellisempi kokoelma, jolloin pitäis ostaa samat jaksot uudestaan.

[Matti Karjalainen]

Uusi Kramppikokoelma on valmis ja tulossa syksyn kirjarientoihin (elo-syyskuussa). 80-sivuiseen ja 4-väriseen albumiin on koottu parhaat noin sadasta vuosina 2002-2006 tehdystä jaksosta.

Nerokasta. Onko uudessa kokoelmassa mitään sellaista, mitä ei olisi julkaistu jo aikaisemmissa Kramppeja ja nyrjähdyksiä -albumeissa? Vaikka onhan tuo jaksojen värillisyyskin toki jonkinlainen ostopäätöstä puoltava tekijä...