Joo, pisteääniä on toki kokeiltu sarjakuvassa. (Huitula teki noin 20v. sitten, kun nämä digimahdollisuudet olivat avautuneet, TTVO:n lopputyönsäkin aiheesta) Mutta kuten sanottu. Myös lyhyet äänet ja äänitehosteet löytyy "valmiina" sarjakuvasta onomatopoeettisina merkintöinä. Sarjakuvassa ne ovat itse asiassa taloudellisemmin ja joustavammin toteutettavissa kuin todelliset uniikit foley-äänet. Äänikirjastojen tusina-äänet taas eivät välttämättä vakuuta ketään.
Taustamusiikkia on kokeiltu ensimmäisen kerran jo ennen digiaikaa. Eli sen pystyi toteuttamaan jo kasettinauhurilla tai levyltä. Oma argumenttinin tuohon on että ainakin itse kuuntelen mieluummin omaa lempimusaani lukiessa, jos ylipäätään haluan jotain musiikkia sinne taustalle. Sarjakuvassa on jo nyt vaarana (ainakin kaltaisilleni nipoille) että piirrostyyli ärsyttää, vieroittaa ja siten rajoittaa tarinaan tutustumista. Jos mukana olisi vielä musiikkia, joka ei miellytä, niin mieluummin todennäköisesti valitsisin jonkun muun (äänettömän)sarjakuvan.
Verkko on toki mainio levityskanava ja julkaisualusta jo nyt. Mutta kuten olen jo kai muutamaan kertaan Kvaakissakin todennut. Sarjakuva on valmis, täysin itsenäinen media. Ei se tarvitse oheensa mitään lisukkeita. Vähän samaan tapaan kuin kuunnelmiin ei kannata lisätä kuvitusta tai näyteltyjä pätkiä, ei sarjakuvakaan hevillä parane.
Oikeastaan ainoa uusi juttu, mitä vielä ei mielestäni ole kunnolla katsottu, on VR ja miksei myös AR. Niiden avulla digitaalisen/verkkosarjakuvaan voisi mahdollisesti luoda lisä-arvoa. Vaarana on toki siinäkin kuitenkin lipsua liikaa pelimäiseen ilmaisuun (ts. tehdä hyvän sarjakuvan sijasta huono peli). Itsekin heikkoina hetkinäni mietin jo lisättyä todellisuutta mukaan viimeiseen kirjaani, mutta siin ä esitysalustat eivät vielä ole oikein vakiintuneet tai lyöneet läpi. Eli isompien hommien kanssa riski on melkoinen, että tulee tehtyä paljon turhaa työtä.
