Jaa, tässä ollaan jo aika etäällä Kalkkarosta ja Hiltusesta.
ei oikeastaan.
paitsi KTLn vuodatuksesta keskustelu päätyi tähän tämän kysymyssisällön kautta
So: mistä ihmeestä syntyy se odotus, että hyvä lännensarjakuva on nimenomaan sellainen, joka on (jonkun mielestä) "realistinen". Mitä ihmettä se realismi on? Sitäkö, että kuvataan yksityiskohtaisesti kaikki raakuudet? Sitäkö että kuvataan arkipäivän elämää? Tai todella tapahtuneita tapahtumia?
Ja mitä ihmettä se "reaalinen todellisuus" on jota sarjakuvassa pitäisi kuvata? Kuka osaa sanoa mikä kaikista niistä tarinoista joita menneisyydestä kerrotaan on "totta"? Ja miltä osin? Kun ei vastausta osaa sanoa nykypäivänkään tapahtumista. Kuka tappaa ketä Syyriassa? Kuka oikeastaan loisii Suomessa?
Aiemmin ketjussa kun
ihmeteltiin millainen farmi Morrisonin paikka on jos kerran kaikkea tuota pitää muualta hamstrata.
Miljöön ja ajanjakson kuvaus on osa tarinankerrontaa ja siinä mielessä mahdollisimman suuri historiallinen tarkkuus on suotavaa. Jos ei penisilliiniä ole kerran keksitty tai puhelinta tai sydänleikkaukset eivät tosiaan ole arkipäivää saadaan tuhkarokosta, vietävästä viestistä tai matkasta lääkäriin oikeasti tarina.
Mielellään niin että nykypäivän lukijakin saa jotain irti. Pystyy käsittelemään asioita ja ymmärtää että ihan totta ennen 200km matka oli muuta kuin parin tunnin automatka.
Silti vaikka kulttuuri oli erilainen ihmisissä oli monia samoja piirteitä, toiveita, haluja, tavoitteita.
Hiltusen Kalkkaro on siinäkin mielessä kaikessa pulpseikkailuhömpässäänkin päässyt pidemmälle. Jokainen intiaani ei ole repäisty 50-luvun westerneistä ja ole tarinan sisällä yksin se verenhimoinen barbaarinen mörkö eikä jalo villi joka elää zeniläisessä harmoniassa luonnon kanssa tai jokainen meksikaani ole hassusti puhuva stereotyyppi.
Siinä on pyrkimys mahdollisimman suureen historialliseen tarkkuuteen mitä sanomalehteä varten tehdyssä seikkailusarjakuvassa on mahdollista tarinankerronnan kärsimättä.
Niillä anatomisilla heitoilla ja kaikella varustettuna tietty.
Aidossa villissä lännessä oli naiscowboytakin ja tilanomistajia (tehnyt hiljan taustatöitä aiheesta, tosin internetin ihmemaassa hakusanalla "cowgirl" löytää ihan muuta..) ja paitsi mustia cowboyta myös muita etnisyyksiä oli enemmän.
heidän kohtalonsa ja vastoinkäymisensä ovat sangen mielenkiintoista joskaan ei aina miellyttävää luettavaa.
Sarjakuvien ja muiden tarinankerronnan muotojen tarkoitus ei mielestäni ole kertoa vain yhdenlaisia tarinoita, mutta ei myöskään kaunistella historiaa kenenkään omiin tarkoitusperiin ja näkemyksiin sopivaksi.
Historiallinen tarkkuus kun ei poissulje hyvää tarinaa.
Joskus se päinvastoin lisää draamaa ja kerronnan paremmuutta.