Minä mikään humoristi ole. Jos jotain olen, niin kova panomies.
Minusta on väitetty samaa kanssaeläjien toimesta, nähtävästi näitä Kalkkaron lukemiselle altistavia asioita ihmisessä.
Kalkkaroissa läpikäydään kuitenkin tähän melkolailla ainutkertaisesti lännegenren koko kirjo. Paitsi että formaatti on ihastuttavan arkaainen erottuu se selkeästi sisällöllään
olematta modernin "ironinen" tai "hipster" .
Koska kyse on alunperin sanomalehtisarjakuvasta on sillä tiettyjä rakenteellisia pakkoja jatkuvasta kiireestä puhumattakaan.
Olisiko Kalkkaro parempi jos sen taiteeseen olisi käytetty enemmän aikaa? ehkä.
Sarjaa on kuitenkin tehty aivan eri tavoin kuin vaikkapa mainittuja intiaanisarjoja tai Anabasista.
Joonaksen laitettua lapun luukulle mieleen ei tule toista seikkailustrippien tekijää maassamme ja rajojen ulkopuolellakin joutuu etsimään tovin ja tekee vertailusta kovin vaikean rastin.
Piirrosjälkensä kanssa Hiltunen on kehittynyt aika roimastikin ja skaalansa on laaja, alkuaikojen albumien jäljestä tähän päivään sekä Kalkkaroon ja Väinämöiseen.
Kaikki eivät tuosta jäljestä pidä oli kyse anatomiasta tai eritoten naishahmoista, mutta siitä voidaan jatkaa joko tässä tai livenä, jaksan inttää.
Itse nautin Kalkkarosta enkä osaa ajatella sitä minään "guilty pleasure" henkisenä saako tästä pitää juttuna.
Monin tavoin se on tuulahdus menneestä mutta ilman nostalgian värinöitä.
Kliseinenkin
Silti kyseessä ei ole mikään kehno kopio Tex Willerista, vaan ihan omanlaisensa ja äänisensä lännensarjakuva.
Ei sitä liikaakaan julkaista.
