Mä tunnustan ihan rehellisesti, että äänestän yhtä tähteä aina kun olen sitä mieltä että tekijän olisi ollut parempi pitää se piirros pöytälaatikossa ja harjoitella lisää. Tällaista materiaalia on ikävä kyllä noin 70% Kvaak-galleriasta, ja niin kauan kuin gallerian ihannetilanne on se että 12-vuotiaat taputtelevat toisiaan selkään valvojakaartin suojelemina, ettei vaan ala elämän realiteetit sattumaan, ei laatu myöskään tule paranemaan.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että nuorten piirtäjien pitää saada piirtää, ja palaute auttaa. Ihka ensimmäisestä piirroksesta "kokeilin tässä huopakynää / paintia tms." ei kuitenkaan tarvitse tulla palautetta, ja jos tekijä itsekin tietää että kuvassa on vain joku yksittäinen onnistunut kohta, olis kiva hakea se ensi kritiikki sieltä kotoa tai kavereilta ja tulla julkiselle paikalle vasta kun rima on edes vähän ojan pohjaa korkeammalla.
Parhaassa tapauksessa kriittinen yhden tähden jakaminen antaa edes vähän osviittaa siitä, että tekijän pitäisi yrittää enemmän, ja tämä varmasti nostaisi Gallerian tasoa. Gallerian tasoa nostamalla voisi sitten ajatella että hommassa todella on jokin haaste johon kannattaa pyrkiä, sen sijaan että ollaan kuin koulun piirustustunnilla jossa jokaisen työ on yhtä arvokas seinälle. Niin kauan kuin ainoa kriteeri on, että tekijä haluaa tulla nähdyksi, eikä sitä saa edes arvostella, ei gallerialla ole mitään arvoa. Ilman kritiikkiä se on vain yksi tapa lisää voittaa estoja ja ujoutta (mikä tietenkin sinänsä on hyvä, mutta sais sisältää jonkun haasteen).
En todellakaan tee näin tehdäkseni kiusaa, ja tiedän että muutamat muutkin yhden tähden antajat ovat liikkeellä juuri siksi, että sarjakuvan ammattilaisina heitä risoo katsoa Kvaakin vajoavan kaikilta osin jonkinlaiseksi lasten iltapäiväkerhoksi jossa käydään viihtymässä jotta sitten isompina osataan parhaassa tapauksessa lähteä opiskelemaan päämääränä tulla harrastuspiirin vetäjäksi. Emme siis halua Kvaakia itsellemme, vaan itse jo tiemme kulkeneina haluaisimme että Kvaak antaisi oikeasti eväät tulla jonain päivänä päteväksi tekemään sarjakuvia. Osa kvaakkilaisista tietysti tähän pystyykin, mutta oman kehityksen kautta, ei Kvaakin ansiosta.
Kvaakista olisi paljoon, mutta silloin pitää sallia kovatkin otteet. You got to be cruel to be kind, sanoo sanonta, jos luuloja ei ota pois tasaisesti ja vähän kerrallaan, putoaa ihmelapsi korkealta ja kovaa ja menee paljon pahemmin rikki huomatessaan ettei ole yksin ainoa ja paras.
Annan siis edelleen ykkösiä. Vastaavasti annan myös täydet pisteet heti jos tarina on hyvä,vaikka piirros olisi vähän kökömpääkin, kunhan tekijä on rehellinen itselleen.
Kivi
Äänestys
