Virgin Bloodia lukiessa tuli jotenkin todella ällöttävä olo siitä, miten päähenkilö kutsui isäänsä isiksi ja mietti koko ajan, että "Rakastan isiä" tai "Isi suutelee minua!". Se sai hänet vaikuttamaan ikäistään nuoremmalta ja loi todella häiritsevän tunnelman. Jos olisi käytetty isä-sanaa, tämä olisi ollut paljon luettavampi.
Insestitarinat on ihan parhautta (noh, ylipäätään kaikki mikä menee normaalin ihmisen mukavuusrajan yli reippaasti), mutta muakin ällötti isittely. Kyllä kahden ihmisen pitäisi sitten henkisesti olla samalla viivalla, eikä siten, että tyttö on oikeasti taantunut jonnekin 5-vuotiaan tasolle. Se on vaan. Väärin.
Uncanny Brains oli tosi kiva. Mmm. Dem abs... Kivannäköinen sarja ja mukava, että Ninagawa hulluttelee kuvakulmilla ja vaihtelee piirrosjälkeä. Tuo tosi hyvää dynamiikkaa kuviin. Loppuvuoden julkaisuista kakkososaa olen odottanut eniten.
Steins;Gateista arviota joku toinen päivä. Eka osa oli oikein miellyttävää luettavaa, mutta alkaessani lukea kakkososaa, huomasin, etten harmikseni muistanut enää juuri mitään ykkösosasta. Meikäläisen lähimuisti on aivan sökö. Luen siis kaikki kolme kerralla ja palaan astialle.
Häntä pystyyn ja Kill la Kill päätyvät hyllyntäytteeksi jahka ilmestyvät. Mut tasapuolisuuden nimissä olisi kyllä kiva, että jos näitä eläinmangoja on pakko tulla tämä määrä, niin välillä jotain muuta kuin koiramangaa! Heppamangaa, undulaattimangaa, mitä vaan mangaa! Kissamangaa ei tosin voi koskaan olla liikaa. Tuo ylväiden ylieläinten laji täyttäköön maan ja lehtihyllyt!
