Kirjoittaja Aihe: Sarjakuva on superluokka  (Luettu 33309 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Vakio

  • Jäsen
  • Viestejä: 48
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #120 : 18.12.2011 klo 13:53:37 »
Ja edelleen molemmat ovat kirjallisuutta. Kirjallisuus ei muutu veistotaiteeksi, vaikka sen esittäisi Braille-tekstinä. Käytännössä asian voi todeta tällä kertaa esimerkiksi niin, että Braille-muodossa painetusta kirjasta sokea voi tehdä kirjallisuuskritiikkiä ja analysoida sitä kirjallisuuden teorian mukaisesti. Siitä ei mitenkään voi tehdä veistotaidekritiikkiä, eikä sitä voi analysoida veistotaiteen teorian mukaisesti. Toisin sanoen se ei ole veistotaidetta, eikä sellaiseksi nyt vain kerta kaikkiaan pelkästään pintapuoliseen fysikaaliseen olomuotoon keskittymällä muutu.
Ja jos vilkaistaan mistä ketju alkoi, niin ilmeisesti Braillella painettujen kirjojen pitäisi kisata Finlandia-palkinnon sijaan veistoskilpailun voitosta.

Tämän uudelleenluokitellun merkittävin ongelma on se, ettei se kerro mitään mielekästä kuvaamistaan käsitteistä. Ihan yhtä hyvin kirjallisuutta voisi lähteä jakamaan eri alaluokkiin sen mukaan minkäväriset kannet kirjassa on. (Tässäkin luokittelussa Braille-kirjat kuuluisivat veistostaiteeseen, litteiden nypyläisten veistosten alaluokkaan.)

Severi

  • Sertifioitu Höpsisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 300
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #121 : 18.12.2011 klo 23:41:43 »
 
"Keskustelu ajautuu väistämättä muihin taiteisiin, sillä jotta teoriasi toimisi edes sisäisesti koherentisti, täytyisi kirjoittaa uusiksi merkittävä osa pitkän historian omaavaa taiteen filosofiaa ja eri taiteenlajien määrittelyitä. Ja mikäs siinä, voihan niin tehdä, mutta kannattaa silloin tiedostaa, mitä on tekemässä ja hankkia kunnon käsitys siitä, mitä on muovaamassa uusiksi."

Koulutukseni ja perehtyneisyyteni eivät riitä vastaamaan kaikista maailman taiteista ja taideteorioista, liekö kenelläkään tällaista kapasitettia. Sarjakuvat tunnen parhaiten ja teorian ensisijainen tarkoitus olikin määritellä sarjakuvat uudella tavalla, vaikka siinä ohessa taitaa tulla muillekin taiteille uudet rajat. Mutta kuka tahansa saa toki soveltaa teoriaa kaikkiin muihinkin taiteisiin. Itse siihen tehtävään tuskin ryhdyn, vaikka mielenkiinnolla kuulisinkin millaisiin lopputuloksiin se vie.


"Ja edelleen molemmat ovat kirjallisuutta. Kirjallisuus ei muutu veistotaiteeksi, vaikka sen esittäisi Braille-tekstinä. Käytännössä asian voi todeta tällä kertaa esimerkiksi niin, että Braille-muodossa painetusta kirjasta sokea voi tehdä kirjallisuuskritiikkiä ja analysoida sitä kirjallisuuden teorian mukaisesti. Siitä ei mitenkään voi tehdä veistotaidekritiikkiä, eikä sitä voi analysoida veistotaiteen teorian mukaisesti. Toisin sanoen se ei ole veistotaidetta, eikä sellaiseksi nyt vain kerta kaikkiaan pelkästään pintapuoliseen fysikaaliseen olomuotoon keskittymällä muutu.

Eli jos haluat ripustaa teoriasi pelkkiin objektien fysikaalisiin seikkoihin, niin kaikin mokomin. Valitettavasti silloin teoriasi on täysin ristiriitainen erilaisten taidefilosofisten käsitteiden antiikin Kreikasta alkaen muotoutuneiden merkitysten kanssa. Voit sanoa, että kirjallisuus on osa intermediaalista sarjakuvaa, mutta silloin väite kattaa käsitteen vain siinä suppeassa merkityksessä kuin itse sen haluat ymmärtää, jotta teoriasi ei olisi ristiriitainen, eikä siinä laajemmassa merkityksessä, missä muu maailma sitä käyttää.

Toisin sanoen kirjallisuus ei teoriasi ulkopuolisessa maailmassa kuulu visuaalisiin taiteisiin, eikä puhe siitä osana tällaista pintapuolista pelkkään näköaistiin keskittyvää intermediaalista sarjakuvaa ole relevanttia. Kuten jo ensimmäisellä sivulla on todettu, on esimerkiksi suullisena perimätietona levinnyt kansanrunouskin paljon kiinteämmässä yhteydessä kirjallisuuteen kuin kuvataide. Tämän voi todeta taiteen filosofian, historian tai jo pelkästään maalaisjärjen kautta."

Kirjoituksesi mukaan siis lähes kaikki esittävä taide olisi kirjallisuutta. Teatteri-taiteilijat ja runonlausujat olisivat siis samalla viivalla kirjailijoiden kanssa, koska runonlausunnasta voi tehdä kirjallisuuskritiikkiä? Näin ei kuitenkaan käytännössä ole. Miksei siis maalaisjärkesi ja aistisi sano että näin ei ole? Kirjallisuutta voidaan adaptoida muihin taiteisiin ja nuo muut taiteet ovat yhtälailla kertovia kuin kirjallisuus. Adaptaatioita voi tehdä esimerkiksi esittävien taiteiden tai veistotaiteiden puolelle. Ja adaptaatioita tapahtuu myös kirjallisuuden suuntaan.

Vai tarkoitatko että jos jonkin muun taiteen teoksella on kirjallinen alkuteos niin silloin se on automaattisesti kirjallisuutta?  Ei kait äänikirjat, CD-levyt, ole kirjallisuutta, vaikka nimessä mainitaan sana "kirja" ja näkövammainen voi tehdä niistä kirjallisuuskritiikkiä tai analyysejä? Missä kohtaa runonlausunta-esitystä katsottaessa tapahtuu lukuprosessi? Olisiko määritelmäsi mukaan suuri osa elokuvista kirjallisuutta, etenkin jos niillä on kirjallinen lähtökohta? Näin ei kuitenkaan ole nykyisen taidejaottelun mukaan. Kyse onkin adaptaatioista taiteesta toiseen. Analogisesti braille-koodattu teos, silloin kun sen tulkinta tapahtuu kosketuksen kautta, on adaptaatio. On olemassa koko joukko taiteita, jotka pystyvät kertovaan ilmaisuun ja ne eivät silti ole kirjallisuutta, esimerkiksi sarjakuvista on tehty versoita veistotaiteen puolelle (ns. laatikko- tai kolmiulotteinen-sarjakuva). Ja kirjallisuuskritiikin soveltaminen näihin muihin taiteisiin ei myöskään tee niistä kirjallisuutta.

Olen tietoinen teoriani erilaisuudesta muihin teorioihin nähden. Itseasiassa minua hieman hämmästyttikin ettei aistipohjaista taideluokitusta näyttänyt olevan, koska sellainen kuitenkin olisi kenties objektiivisin lähestymistapa taiteisiin. (Ehkäpä aisti-määrittely on silti jossain tehty, vaikkei se ole kohdalle osunutkaan.) Tämän jaottelun jälkeen on kukin edelleen vapaa tekemään vaikka mitä subjektiivisia tulkintoja taiteista, löytää niille vaikka mitä sisällöllisiä merkityksiä. Aistipohjainen jaottelu ei näet estä korottamasta vaikka tunto-, maku- ja hajuperustaista (teoreettista?) taidetta muiden yläpuolelle, jos niin haluaa. Mieltymykset ovat yksilöllisiä. Joku pitää tumahasta, toinen jostain muusta taiteesta. Mutta tässä keskustelussa ei ole tarkoitusta arvottaa näitä subjektiivisesti, vaan tarkastella taiteita niiden aisteja vastaavien ominaisuuksien kautta. Ja aistien perusteella kirjallisuutta tulkitaan ensisijaisesti katseen kautta, jolloin se on luettava visuaalisiin taiteisiin. Eikö niin?
 

Edit: typo
« Viimeksi muokattu: 18.12.2011 klo 23:47:54 kirjoittanut Severi »
Eih Bennek, Eih Blavek

Severi

  • Sertifioitu Höpsisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 300
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #122 : 18.12.2011 klo 23:45:21 »
 
Tässä on tainnut mennä ajatukset ja luokittelut sekaisin. Viitannet jo Aristoteleelta peräisin olevaan draaman luokitteluun tragediaan ja komediaan. Eri taiteita ne eivät ole olleet, vaan draaman (tai antiikin kielenkäytön mukaan runouden) lajeja. Runous tai draama, molemmat ovat osa kirjallisuutta.

Tässä lienet oikeassa. Kiitos korjauksesta. Draama siis jakautuu trgediaan ja komediaan ja draama on osa kirjallisuutta. Alkuperäisenä tarkoituksena oli sanoa että taiteita on jaoteltu eri aikoina eri tavoin, käsitykset muuttuvat ja uusia taiteita tulee jatkuvasti.
 
Eih Bennek, Eih Blavek

Severi

  • Sertifioitu Höpsisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 300
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #123 : 19.12.2011 klo 00:02:05 »
Ja jos vilkaistaan mistä ketju alkoi, niin ilmeisesti Braillella painettujen kirjojen pitäisi kisata Finlandia-palkinnon sijaan veistoskilpailun voitosta.

No ainakaan ne eivät kilpaile FInlandia-kirjallisuuspalkinnosta. Kuten ko. kilpailuun mukaan ei ilmeisesti hyväksytä äänikirjojakaan tai runonlausuntaa. Tai sarjakuvia, vai mitä.

Tämän uudelleenluokitellun merkittävin ongelma on se, ettei se kerro mitään mielekästä kuvaamistaan käsitteistä. Ihan yhtä hyvin kirjallisuutta voisi lähteä jakamaan eri alaluokkiin sen mukaan minkäväriset kannet kirjassa on. (Tässäkin luokittelussa Braille-kirjat kuuluisivat veistostaiteeseen, litteiden nypyläisten veistosten alaluokkaan.)

Kyse oli aistivastaavuudesta. Siitä minkä aistien kautta kutakin teosta ensisijaisesti tulkitaan. Kirjan kannet/värit yms. eivät kerro itse teoksesta mitään olennaista, mutta voihan kirjoja toki arvostella myös veistoksellisuuden mukaan. Itse hankin kirjat ensisijaisesti sisällön perusteella ja eiköhän myös näkövammaisille tärkeintä ole braille-koodatun teoksen sisältö.

Eih Bennek, Eih Blavek

Vakio

  • Jäsen
  • Viestejä: 48
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #124 : 19.12.2011 klo 00:32:05 »
Vai tarkoitatko että jos jonkin muun taiteen teoksella on kirjallinen alkuteos niin silloin se on automaattisesti kirjallisuutta?  Ei kait äänikirjat, CD-levyt, ole kirjallisuutta, vaikka nimessä mainitaan sana "kirja" ja näkövammainen voi tehdä niistä kirjallisuuskritiikkiä tai analyysejä?
Lainaus käyttäjältä: Severi
No ainakaan ne eivät kilpaile FInlandia-kirjallisuuspalkinnosta. Kuten ko. kilpailuun mukaan ei ilmeisesti hyväksytä äänikirjojakaan tai runonlausuntaa. Tai sarjakuvia, vai mitä.

Tietysti ne ovat kirjallisuutta. Ja tietysti näkövammainen voisi valita Finlandia-voittajan kyseisenä vuonna julkaistun kirjallisuuden joukosta. Sama se tapahtuisiko teosten arviointi äänikirjojen, braillen tai vaikka ääneen lukevan avustajan kautta.

Lainaus käyttäjältä: Severi
Itseasiassa minua hieman hämmästyttikin ettei aistipohjaista taideluokitusta näyttänyt olevan, koska sellainen kuitenkin olisi kenties objektiivisin lähestymistapa taiteisiin. -- Tämän jaottelun jälkeen on kukin edelleen vapaa tekemään vaikka mitä subjektiivisia tulkintoja taiteista, löytää niille vaikka mitä sisällöllisiä merkityksiä.

Tuoko aistipohjaisen taideluokituksen objektiivisuus lisäarvoa näille subjektiivisille tulkinnoille, ts. mahdollistaako se sellaisia tulkintoja, joita ei muuten tehtäisi? Onko perinteisissä taideluokituksen tavoissa sellaista subjektiivisuutta, joka vastaavasti hankaloittaisi taiteen tulkitsemista?

Tuntuu vahvasti siltä, ettei tässä nähdä metsää puilta. Tai ehkä metsää metsän näkemisen visuaaliseksi puuhavainnoksi luokittelulta.

baobab

  • Jäsen
  • Viestejä: 56
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #125 : 19.12.2011 klo 00:40:23 »
Kirjoituksesi mukaan siis lähes kaikki esittävä taide olisi kirjallisuutta. Teatteri-taiteilijat ja runonlausujat olisivat siis samalla viivalla kirjailijoiden kanssa, koska runonlausunnasta voi tehdä kirjallisuuskritiikkiä?

Väärin. Braille-kirjasta tehdään ja voi tehdä nimenomaisesti kirjallisuuskritiikkiä siksi, että se on kirjallisuutta. Veistotaidekritiikkiä siitä ei voi tehdä, koska se ei ole veistotaidetta. Tämä on fakta, josta ei enää voi olla epäselvyyttä.

Samalle viivalle sijoittaminen onkin sitten omaa keksintöäsi. Eiväthän teatteriammattilaiset tai runonlausujat itse ole esitettäviä teoksia (yleensä) edes kirjoittaneet. Teatteri on oma taiteenlajinsa, ja jos tehdään kritiikkiä esityksestä eikä pohjalla olevasta kirjallisesta teoksesta, tehdään teatterikritiikkiä.

Lainaus
Vai tarkoitatko että jos jonkin muun taiteen teoksella on kirjallinen alkuteos niin silloin se on automaattisesti kirjallisuutta?

En.

Lainaus
Olen tietoinen teoriani erilaisuudesta muihin teorioihin nähden. Itseasiassa minua hieman hämmästyttikin ettei aistipohjaista taideluokitusta näyttänyt olevan, koska sellainen kuitenkin olisi kenties objektiivisin lähestymistapa taiteisiin.

Johtunee siitä, että jo Platonista lähtien on länsimaisessa filosofiassa osattu katsoa asioita pintaa syvemmälle. Aistipohjaisen jaottelun osaa tehdä peruskoululainenkin, mutta se ei vielä kerro taiteesta paljonkaan oleellista. Tällaisen pintapuolisen jaottelun vakavat puutteet tulevat selkeästi esiin tämänkin teorian kohdalla, mikä on lukuisin esimerkein todettu.
« Viimeksi muokattu: 19.12.2011 klo 01:52:59 kirjoittanut baobab »

Tero Mäntylä

  • Peliohjelmoija?
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 1 074
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #126 : 19.12.2011 klo 10:02:03 »
Baobab onkin jo aika tyhjentävästi sanonut kaiken mahdollisen teoriasta. Aika tehokkaasti omasta kapeasta näkökulmasta määritellään koko maailma uudelleen mukaan lukien luokka. Mutta puutun tähän vielä siksi, että sen lisäksi, että tässä asetetaan täysin ylimielisesti oma näkökulma kaikkein ylimmälle jakkaralle, siinä myös riisutaan sarjakuvasta pois sarjakuvaan kuuluvia äärimmäisen hienoja ominaisuuksia. Siksi kehtaan myös sarjakuvafanina luokkaantua tästä määritelmästä.

Sarjakuvan keskeisin määritelmä on minusta kahden kuvan tai symboolin muodostama suhde; "sarja." Sarjakuvaa ei ole, jos tätä tiettyä suhdetta kahden kuvan välillä ei ole. Suhteeksi ei riitä, että symboolit "Amerikan" ja "keisari" muodostavat yhdessä tietyn käsitteen. Jos nämä sanat laitetaan paperille tietyllä tavalla ja kertovat tällä asettelulla jotain, niin niistä ehkä muodostuu sarjakuva. En tosin keksi miten näin vähistä aineksista saisi vielä aikaan sarjakuvan. Tämän yhteyden määrittelyyn en itse kykene, mutta minusta se on erittäin keskeinen ja pakollinen ominaisuus, että joku on sarjakuvaa. Pelkkä teksti ja kuva ei riitä. Tällaista samanlaista yhteyttä ei vaadita valokuvissa, maalaustaiteessa tai kirjallisuudessa. Tämä suhde kahden kuvan välillä on se, mikä minusta tekee sarjakuvasta niin hienon taidemuodon.

Jos sarjakuvalla on tällainen erityispiirre, niin se ei  voi olla yleisluokka. Olen varma, että vähän miettimällä löytyy myös muita erityispiireitä, jotka ovat joko vaadittuja tai ainakin ominaisia sarjakuvalle. Vastaavasti kirjallisuudesta löytynee erityispiireitä, jotka vaaditaan sille, että se on kirjallisuutta, mutta joita ei vaadita sarjakuvalle. Valokuva ei minusta noin yleisesti ottaen ole sarjakuva vaikka siinä kuvalla jotain ilmaistaankin. Valokuvassa voi olla myös tekstiä. Sen ei silti tarvitse olla sarjakuvaa. Valokuvaamalla voi tehdä sarjakuvaa. Jopa yhdellä kuvalla, mutta se ei tarkoita, että kaikki valokuvat olisi sarjakuvaa. Tai koko sarjakuvan määritelmä menee niin laveaksi, että sillä ei ole enää mitään merkitystä.

En myöskään keksi tälle teorialle mitään käyttöä. Hyvä taiteenteoria on minusta sellainen, joka auttaa ymmärtämään taiteita. Tämä teoria vain minusta pyrkii lokeroimaan taiteenlajit uudella tavalla. Taide on todellisuutta, jota yritetään ymmärtää teorian kautta.

Hienossa kaaviossa ja hienoissa sanoissa on jotain ymmärrystä tuovaa kun puhutaan teksin ja kuvan määrästä. Se ei kuitenkaan riitä minusta millään tasolla määrittelemään taiteenlajeja. Se vain luo täysin keinotekoiset lokerot, joista kunkin taiteenlajin hienot ominaispiirteet hämärtyvät.

Tero Mäntylä

  • Peliohjelmoija?
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 1 074
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #127 : 19.12.2011 klo 10:55:08 »
Ehkä kuitenkin kyseenalaisinta tässä teoriassa on se, että avauspostissa tätä selvästi kiistanalaista teoriaa esitetään häikäilemättömästi faktana, jolla määritellään miten Suomessa tulisi jakaa taidepalkintoja.

Severi

  • Sertifioitu Höpsisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 300
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #128 : 19.12.2011 klo 17:43:39 »
"Tietysti ne ovat kirjallisuutta. Ja tietysti näkövammainen voisi valita Finlandia-voittajan kyseisenä vuonna julkaistun kirjallisuuden joukosta. Sama se tapahtuisiko teosten arviointi äänikirjojen, braillen tai vaikka ääneen lukevan avustajan kautta."

Kirjallisuuden määritelmäsi, jos se oli sellaiseksi tarkoitettu, pitää siis sisällään adaptaatiot lausuntaan, mutta se ei kuitenkaan koske sarjakuvia, elokuvia, teatteria...? (Nämäkään eivät ole ehdolla Finlandia-palkinnossa vaikka saattavat perustua kirjallisuuteen, eli voisiko kirjan arvostella katsomalla elokuvan?) Eri taiteiden sisällön voi toki arvostella muista medioista, kuten kirjallisuudesta, käsin mutta samalla kuitenkin sivuutetaan se että näissä muissa taiteissa on kyse suuremmasta kokonaisuudesta. Voisin kuvitella että veistotaiteen arvosteluun käy hyvin maalaustaiteen kriteerit, mutta kait sellaisessa arvostelussa kadotetaan jotain. Sama pätee lausunan ja lukemisen suhteen.

Mikä on siis ei-kirjallisuuspohjaisen ääni(tarina)tallenteen ja kirjallisuuspohjaisen ääni(tarina)tallenteen ero? Jos taideteos on olemassa ennen sen kirjallista adaptaatiota niin se ei ole kirjallisuutta?
Kansalliseepoksemme ei ole kirjallisuutta?
Eikö muiden taiteiden teoksia tulisi pikemminkin arvostella niiden omista lähtökohdista?


"Tuoko aistipohjaisen taideluokituksen objektiivisuus lisäarvoa näille subjektiivisille tulkinnoille, ts. mahdollistaako se sellaisia tulkintoja, joita ei muuten tehtäisi? Onko perinteisissä taideluokituksen tavoissa sellaista subjektiivisuutta, joka vastaavasti hankaloittaisi taiteen tulkitsemista?"

Subjektiivisia määritelmiä lienee yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Ja tuolloin kaikki puhuvat eri asioista, mahdollisesti mistään ei päästä yksimielisyyteen, syntyy kaaos. Siksi objektiivinen määrittely on parempi. Nähdäkseni aistipohjaisessa määrittelyssä on huomattavasti vähemmän subjektiivisuutta, eli mielipidekirjoa.
 
Eih Bennek, Eih Blavek

Severi

  • Sertifioitu Höpsisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 300
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #129 : 19.12.2011 klo 17:54:21 »
"Braille-kirjasta tehdään ja voi tehdä nimenomaisesti kirjallisuuskritiikkiä siksi, että se on kirjallisuutta. Veistotaidekritiikkiä siitä ei voi tehdä, koska se ei ole veistotaidetta."

Ihan kuin taidetta ei voisi olla ilman kritiikkiä. Ihan kuin kritiikki määrittelisi taiteen. Eiköhän miljoonissa kodeissa ole taideteoksia, joista kritiikkiä ei ole tuotu julki. Braille-teokset ilmeisesti kaipaisivat rinnalleen jonkin niihin oleellisesti liittyvän kritiikin lajin. Braille-koodista voi tehdä kirjallisuuskritiikkiä, mutta silti se aistien kannalta kuuluu veistotaiteen puolelle koska koodin tulkinta tapahtuu kosketuksen kautta. Samalla voisi tietysti tehdä kirjallisuuskritiikkiä mistä tahansa binäärikoodatusta teoksesta.


"Samalle viivalle nostaminen onkin sitten omaa keksintöäsi. Eiväthän teatteriammattilaiset tai runonlausujat itse ole esitettäviä teoksia (yleensä) kirjoittaneet. Jos tehdään kritiikkiä esityksestä eikä pohjalla olevasta kirjallisesta teoksesta, tehdään teatteri- tai runonlausuntakritiikkiä."

Teatteri ja runonlausunta ja etc. ovat siis adaptaatioita toiseen taiteeseen, joita tulisi kohdella omin kriittisin perustein. Olemme siis samaa mieltä siitä että ne eivät ole kirjallisuutta.

Veikkaisin että suurin osa braille-teoksista ei ole syntymästään näkövammaisten tekemiä, vaan adaptaatioita näkevien kirjallisuudesta. Kenties ne teokset, jotka ovat syntymästään näkövammaisten tekemiä, tulisi arvostella omin (näkövammaisten/braillekriittisin?) kriteerein, mahdollisesti jopa näkövammaisten toimesta.


"Johtunee siitä, että jo Platonista lähtien on länsimaisessa filosofiassa osattu katsoa asioita pintaa syvemmälle. Aistipohjaisen jaottelun osaa tehdä peruskoululainenkin, mutta se ei vielä kerro taiteesta paljonkaan oleellista."

Jaottelu tuo selkeyttä taiteiden luokitteluun ja auttaa näkemään ne aistien kannalta oikeasta, objektiivisesta, näkökulmasta. Se että teoria on yksinkertainen ja helposti tajuttava luulisi olevan teorian vahvuuksia, vai mitä? Eikös se olekin vankka perusta, jonka päälle voi rakentaa muita (oleellisempia tai filosofisempia, jos niin haluat) taideteorioita?


"Tällaisen pintapuolisen jaottelun puutteet tulevat selkeästi esiin tämänkin teorian kohdalla, kun esimerkiksi kirjallisuus olisikin yhtäkkiä oleellisesti lähempänä kuvataidetta kuin suullista kansanrunoutta. Näinhän asia ei tietenkään ole."

Ilmeisesti jotenkin sekoitat objektiivisuuden pintapuolisuuteen. Ehkä syy on siinä että intermediaalisen sarjakuvateorian lähestymistapa taitaa olla ennemmin tekninen kuin filosofinen. Ei kaikkien määrittelyjen tarvitse olla monimutkaisia, ei edes taiteiden.

 
Baobab, mitä haittaa siitä muuten olisi jos kirjallisuus olisi "oleellisesti lähempänä kuvataidetta"?
 

Eih Bennek, Eih Blavek

Vakio

  • Jäsen
  • Viestejä: 48
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #130 : 19.12.2011 klo 18:17:25 »
Subjektiivisia määritelmiä lienee yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Ja tuolloin kaikki puhuvat eri asioista, mahdollisesti mistään ei päästä yksimielisyyteen, syntyy kaaos. Siksi objektiivinen määrittely on parempi. Nähdäkseni aistipohjaisessa määrittelyssä on huomattavasti vähemmän subjektiivisuutta, eli mielipidekirjoa.
Ymmärsin jo sinun olevan tätä mieltä. Lähinnä olisin kaivannut jonkinlaisia käytännön esimerkkejä tästä. Minkälaista kaaosta yleisesti käytössä olevat taiteen luokittelutavat ovat synnyttäneet?

Jos vastaat "Tietäväistä ei huolittu Finlandia-ehdokkaaksi", saat rehellisyyspisteitä, mutten minua vakuuttuneeksi.

CryingBlueRain

  • Jäsen
  • Viestejä: 940
  • "Rapistuva natsikolossi etsii pelastajaa"
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #131 : 19.12.2011 klo 18:26:40 »
Kulttuuri-ilmiöiden luokittelun ongelmat ovat tuttuja kaikissa humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä.

Luokittelun perustaminen "aistivastaavuuden" kaltaisiin mitattaviin ominaisuuksiin ei valitettavasti ole tae siitä, että luokittelu olisi millään lailla onnistuneempi tai todempi kuin muunlaiset luokittelut. Joskus voi olla päinvastoinkin: Tästä ketjusta löytyy riittävä määrä huolellisesti perusteltuja syitä päätyä siihen lopputulokseen, että taiteista puhuttaessa tällaisen luokittelun hyöty ja käyttökelpoisuus ovat hyvin rajalliset.   
« Viimeksi muokattu: 19.12.2011 klo 18:29:01 kirjoittanut CryingBlueRain »
Ilman kielioppia ja historiankirjaa
ei ole mitään,
yksitoista tyttöä, yksitoista pensasta
ei ole mitään.

Severi

  • Sertifioitu Höpsisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 300
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #132 : 20.12.2011 klo 17:44:34 »
"Mutta puutun tähän vielä siksi, että sen lisäksi, että tässä asetetaan täysin ylimielisesti oma näkökulma kaikkein ylimmälle jakkaralle, siinä myös riisutaan sarjakuvasta pois sarjakuvaan kuuluvia äärimmäisen hienoja ominaisuuksia. Siksi kehtaan myös sarjakuvafanina luokkaantua tästä määritelmästä."

Ymmärrän että kommentistani kirjallisuuspalkintoon voi loukkaantua, mutta toistan siinä vain sen käsityksen mihin intermediaalisen sarjakuvan teorian perusteella voi päätyä ja sen mikä merkitys Tietäväisen teoksen mahdollisella voitolla olisi voinut olla Suomen taiteelle ylipäätään.

Sen sijaan kommenttiasi siitä että intermediaalisen sarjakuvan teoriassa "riisutaan sarjakuvasta pois sarjakuvaan kuuluvia äärimmäisen hienoja ominaisuuksia" en taida ihan ymmärtää, sillä eikös teoria ennemmin avarra perinteistä sarjakuvanäkemystä?
Eih Bennek, Eih Blavek

Severi

  • Sertifioitu Höpsisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 300
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #133 : 20.12.2011 klo 17:52:35 »
 
"Ymmärsin jo sinun olevan tätä mieltä. Lähinnä olisin kaivannut jonkinlaisia käytännön esimerkkejä tästä. Minkälaista kaaosta yleisesti käytössä olevat taiteen luokittelutavat ovat synnyttäneet?"

Vertasin subjektiivisuutta ja objektiivisuutta yleisemmällä tasolla. En tunne kaikkia taiteen luokittelutapoja, mutta voin silti yrittää vastata.

Taidetta voi hyvin tehdä tuntematta ainuttakaan taideteoriaa tai -määritelmää. Ja silti jokaisella vastaanottajalla, kokijalla, on (subjektiivinen) näkemyksensä ja/tai teoriansa taiteesta, tai jostain sen osa-alueesta, mikä todennäköisesti eroaa jonkun toisen näkemyksestä. Esimerkiksi jonkun mielestä lausunta voi olla kirjallisuutta ja jonkun toisen mielestä se on kenties runoutta ja kolmannen mielestä se on esittävää taidetta. Kenen näkemys on mahdollisesti oikea (erimielisyys)? Ketä/mitä uskoa? Ratkeaako asia vahvimman oikeudella (kaaos)? Objektiivinen näkemys ei perustu mielipiteisiin vaan esim. todennettaviin aistihavaintoihin, joten lausunnan tulisi olla esittävää taidetta, koska toisin kuin kirjallisuutta tai runoutta, sitä vastaanotetaan muillakin aisteilla kuin katseella ja toisekseen sen vastaanottoon ei liity lukemisprosessia.


"Jos vastaat "Tietäväistä ei huolittu Finlandia-ehdokkaaksi", saat rehellisyyspisteitä, mutten minua vakuuttuneeksi."

Noh, tämä episodi myös toimii viimeisimpänä esimerkkinä siitä kuinka sarjakuvan määrittely, tai määrittelyn epämääräisyys, aiheuttaa sen että sarjakuvaa sysitään paikasta toiseen. "Sarjakuva ei ole oikein kirjallisuutta eikä kuvataiteitakaan" kuulee usein sanottavan ja niin sarjakuva on sitten tukikategoriassa muotoilu.

Asiaa ei lainkaan helpota se että eri kielissä ja kulttuureissa asiat saavat hieman toisistaan poikkeavat merkitykset. Esimerkiksi sana sarjakuva tarkoittaa eri kielillä hieman eri asioita ja ongelmia syntyy jos noista nimityksistä pidetään tiukasti kiinni.
 
Eih Bennek, Eih Blavek

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 277
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #134 : 03.06.2012 klo 18:36:59 »
Kas tässä - kuvaton sarjakuva! Tadaa...  ;D

...ja minä kun luulin keksineeni koko idean.
La Bande pas dessinée.
Kuvatonta ranskalaissarjakuvaa. Se ei tosin pikaisen selailun perusteella käytä lainkaan muita sarjakuvallisia elementtejä kuin puhekuplia. Ei ääniefektejä eikä muuta semmoista.

Timo